Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka]

  


KYLPPÄRIN ILOISET VEIKOT

Sattui Juulin loma juuri parhaaseen marjastus-, sieni-, ravustusaikaan.
Yleensäkin kaiken luonnonantimien ilmaiskeruuseen ja säilöntään.
Ilmojen Haltija suosi  Maan eläjiä vielä loistavilla Ilmoilla.
Äidin valtasi jälleen kerran totutusti tämä jokasyksyinen Marjamania, Juulin tuttu Sienihysteria.
Niinpä Poika, Haukku, Rottavaari Miu-Ming jätettiin Papan  lepsuvaan, karkkien suhteen ainakin,
hoitoon.
Useinkin peräti, monenakin päivänä.

Suunnattiin marjametsään, jossa Äiti tietenkin loikki kuin peuranvasa mättäältä mättäälle.
Kompuroi Juuli, hikosi, hätisteli paarmoja, itikoita ja nyt näitä vihonviimeisiä inhoja, hirvikärpäsiä.
Manaili hiljaa mielessään marjakossa. Ei ollut Marjanhenki sukupolvelta toiselle periytynyt , ei.
Oravien käpypommituksesta aiempina vuosina kärsinyt Pikkuveikka oli jo iso Mies,
ei sopinut arvolle akkojen touhut enää. Ei sopinut enää marjankeruu ollenkaan.
Ei ollut vielä aikuisenakaan kunnon ote tähän marjastukseen löytynyt Juulillekaan.
Sienestykseen kylläkin intoa löytyi.
Kesken kaiken hilloamisen, sosettuamisen, mehustamisen, sai Äiti päähänsä lähteä
visiitille  Kaupunkiin siskoaan, Juuin Tätiä ilahduttamaan.
Syy Ilahduttamiseen, todellinen, oli takuuvarma. Eipä ollut Tädistä nyt kysymys, oli  uusi Auto.
Äiti saanut ajoluvan. Pappa ei.
Hinku ratttiin voitti jopa Marjamanian, joten ei kun menoksi.
Syy, virallinen, oli uusien, uudenmallisten Säilöämispurnukoiden
osto, joten aavisti Juuli kärsimyksen metsässä olevan alussa vasta.



Lähdettiin.
Ilmestyi Valtatielle kukkaan puhjennut, uusi markkualen.
Alkoivat välittömästi Jyväskylän Suurajojen Pikataipaleet. .Erikoiskokeet.
Äidin ohitukset, jotka tapahtuivat heittäytymällä sekaan liikenteeseen hirmuisella vauhdilla,
olivat vertaa vailla. Ja niitä tapahtui sangen usein. Arimmat väistyivät pientareelle,
josta ohikiitävälle Ohjukselle irvistelivät, nyrkkiään heristelivät.
Liikennesääntöjä Äiti kuitenkin jotakuinkin noudatti.
Oli Juulin sydänrepsu jääkylmä. Kylmä oli rengas istuinpaikan ympärillä.
Kaikesta heristelystä, torvien konsertista huolimatta saavuttiin , ihme oli, kaikin puolin ehjinä
Tädin kotikerrostalon pihaan. Yläkerta sai pienen, suuren Kiitoksen. Kotosalla oli vain Täti.
Lapset , pojat koulussa vielä.
Taloksi asettuttiin tuttuun paikkaan.



Ei ollut Äidille, Autoinnostuksen havaitessaan, Juuli kertonut sopineensa naapurikylän KomistuspoikamiesIsännän kanssa elokuisesta, toivonsa mukaan romanttisestakin Rapujahdista. Tämä Komistus auliisti ko. Taidon, elämässä hyvinkin tärkeän, oli luvannut opettaa.
Siispä nyt paikalla olevalle väestönosalle asian kertoili. Täti oli ehtinyt iltavuoroonsa lähteä, joten ei asiasta mitään tiennyt.
Siispä suuntasi, sydän läpättäen, Juuli iltasella Auton nokan takaisin kohti Mummolaa, pitäjää, nyt Komistusta tapaamaan, Rapumetsälle.
Saksiniekkoja Juuli kammosi, Komistuspoikamiestä kaihosi.
Kumpaakin kovastikin.
Matkalla Komistuspoikamiesisäntä mukaan Kartanonsa pihamaalta. Matka kohti erämaajärviä, rapujen kotojärviä. Saavuttiin perille, KomistusIsännän vaatimattomalle Kalamajalle, 2-kerroksiselle Hirsilinnoitukselle.
Ynnä iso moottoripaatti.
Alkoi melkoinen tohellus ja puuhastelu syöttien sekä mertojen kera rannan rämeikössä. Etoi Juulia haisevat syötit,
kuvitteli jonkun mummon Mirrivainaata kepin nokassa tököttämässä. Romantiikka oli hommasta kaukana.
Rämeikössä rämmittiin. Ilta pimeä, taskulampun varassa suunnistettiin risukossa märkien sammalmättäiden välissä. Litinä saappaiden alla. Sekä sisällä.
Vaan tulihan niitä saksiniekkoja. Koitti poislähdön aika. Otukset muovikassiin auton takapenkille., sillä rapistelivat.
KomistusIsäntä jäi kyydistä kotiveräjälleen. Ravut auton takapenkille, saaliin Juulille lahjoitti.

Juuli suuntaamaan kohti kaupunkia pilkkopimeässä yössä.
Manaili märkiä vettä hörpänneitä saappaitaan. Kastunut oli muutenkin, kovin oli vetistä puuhaa tämä ravustus.
Valtatiellä yhtäkkiä ilmeni kesken vauhdin jotain oudohkoa häikkää Auton eteenpäin menossa.
Eikun parkkiin pientareelle asiaa tutkimaan.
Pimeää oli.  Viereinen kuusikko humisi uhkaavana, pensaat kuiskivat. Lisäna alkoi tietty satamaan..
Kasteli vielä lisää ennestäänkin märän Juulin.
Aivan varmasti siellä Sepe Susikin vaani. Irvisteli kuusten suojassa. Tai Marjaskarhu.
Kuu mustalla taivaalla kurkki.



Auton kurjassa valossa tutkimaan tilannetta. Selvisi, olivat nämä Elukit luisuneet auton lattialle, mikä minnekkin koloseen ja väliin, osa vielä kömmiskeli takapenkillä. Joku Yksilö  syyllinen takkuilevaan ajoon. Oli löytänyt tiensä Kotiluolakseen luulemansa kytkimen alle, joka ajaessa ei Elukista  johtuen pohjaan painunut.
Ei auttanut, niitä sitten auton valotuikun kajastuksessa päljain käsin kaivelemaan muovipussiin takaisin. Ei tietoakaan mistää rukkasista. Taskulamppu jäänyt joskus ties minne, jo oli koskaaan ollutkaan. Niekat pussiin hamuillen sysimustassa Yössä.  Auton lattialtapa tietenkin. Käsikopelolla. Yökötti, kiukutti.  Pussi tiukasti kiinni, reikiä pussiin tökkimään, täytyypi mokomat Elukit vielä hengissä säilyttää  liemiveteen hukuttamista varten.

Jatkui Juulin matka sysimustassa Yössä.
Lähettipä vaatimattoman pyynnön taasen Yläkertaan.  Josko kaikki toistakymmentä saksiniekkaa olisi pussiin löytynyt, ettei enää kytkimen alle, tai muihin paikkoihin lattiatasossa kömpisi ainuttakaan .
Ei kömpinyt.  Oli pyyntö hyväksytty.
Helpottuneena koettelemusten jälkeen saapui Tädin asunnon pihaan. Täti töistä palaillut autosta päätellen, palaillut toisten jo nukkuessa.
Hiljaa hipsutti  Juuli kylppäriin. Ammeeseen hiljaa vettä, ravut pussista kolistelematta veteen kömpimään takaperin.
Ei oikein kyntyset liukkaalla ammeenpohjalla tuntuneet pitävän.

Kaunis aamuaurinko nousi. Täti heräili unitokkurassa vielä aamupissalleen. Kylpyhuoneseen valot napsaisi, - siellä kömpivät, rapistelivat ammeessa
Ravut
päinvastoin kuin Täti, virkeät. Hyvinkin virkeät.
Ilmanalan täytti selkäpiitä karmivat, kimeät, falsettiin kohoavat, katkeilevat
KIRKAISUT
jotka varmasti herättivät sikeimmänkin nukkujan. Taatusti seinänaaapuritkin.
Kylpyhuoneen ovesta syöksyi vitivalkoinen tärisevä, säikähdyksestä puolikuollut Täti, joka hoki, -hoki :
" Putket... ne.... ne... on on putkesta tulleet.  Avaruudesta.... ammeessa ne on hirviöt.."
Saatiin Täti taas tolkkuihinsa selittämällä , ettei ne avaruudesta tai putkista sinne ilmentyneet.
Juulin yöllinen rapusaalis.
Päivällä pääsivät saksiniekat kiehuvaan liemeensä, Täti jopa suostui keittämään Hirviöt. Toiset nautiskeli saaliin
Juuli sivusta katseli. Ei jostain syystä maittanut..
Tuntui toisinaan Juulista,  tiettyä närästystä tunsi Täti vielä kauan Ammeveikkojen tiimoilta. Ainakin alussa asiaa mietti, tätä säikähdystään. Sai Juuli osakseen melkoisia silmäyksiä.

Nyt viettää Täti aikaansa Taivaan Kasvihuoneissa varkaita Taivaan Tomaateista nyppien. Jäi omat Nyppimiset tänä kesänä kesken.
Eipä ole Saksiniekkoja Taivaan Kasvihuoneissa, ei. On niilllä oma uima-allas Erkoisrapu - Jaostolla.
Joten rauhassa saa Varkaita Täti nypiskellä.
Ei ole Vaaraa. Ei.

Vai miten on, - Täti
..

[Juuli Hukkaskukka]

.


Tämä on Venus.

Minä olen Mieli, Drimm.

Planeetta Venus on minulle, lukemattomille kaltaisilleni, oloamisen paikka. Me emme voisi olota missään muualla, koska me olemme , jokainen erikseen, Mieli. Drimm.
Mikään Ihmilajimuoto ei pystyisi elomuodosssaan elämään täällä
Venus on kuuma.  Mielipuolisen kuuma ihmissuvun sanoin.  Helvetti.  Ei Esikartano.
Normaali lämpötilamme kohoaa aina 700 C asteeseen, vakio on 460 C. Mikään kiinteä muoto ei täällä pysty elämään. Hirvittävä Kuumuus, hiilioksiidi-ilmakehä, jatkuva kasvihuoneilmiö, ilmakehän merien syvyyttä vastaava paine tekee se mahdottomaksi. Suuri osa Venuksen basalttikivipinnasta on laavavirtojen peittämä. Jatkuvat tulivuorenpurkukset, estävät lajiien kiinteän elomuodon.
Me, Mieleksi eriytyneet, menestymme. Me emme tunne kuumuutta. Me oloudumme , me olemme päinvastoin kuin Punaisella Planeetalla Ajassa oloutuvia.

Me emme ole Sielu.
Me kuulumme yhtenä osana Ikiaikaiseen, rajattomaan kokonaisuuteen, Sieluun. Sielu on vakaa, me emme. Me vaihtelemme, tunnemme, ilon ja surun. On esitetty olettamus jonka mukaan tänne siirtyisivät Ihmislajin sielut loppumisen jälkeen. Mitään todistetta ei ole. Täällä me kuitenkin olemme Ajassa oloutumassa, me Usvamielet.
Ajoittain me kokoudumme, yhdistymme yhdeksi valtavaksi Usvamassaksi. Varaudumme Venuksen valtavasta EnergiaVirrasta, eriydymme jälleen.
Mitään pysyvää meillä ei ole. Kuitenkin olemme rakennelleet oloutumispaikoillemme rakennelmia, joissa voimme eriytyä rauhassa.  Rakenteluaineena on Venuksen pinta-aine, musta  basalttikivi. Muuta täällä ei ole.
Suurimmat kraaterimme ovat novia , araknoideja. Vettä meillä ei luonnollsestikaan ole.
Kuita, ainuttakaan, meillä ei ole. Ei ole meteoriittivajoamia , koska kaikki tuhoutuu hirvittävässä kuumuudessa ennen Venukseen pintaan törmäämistä. Meillä on sensijaan lukemattomia omia kraatereita. On yläntöjä, vuoria ei ole montaakaan. Korkein on Maxwell-Vuoriston Maxwell, n. 17 km korkea.

Ajoittain me , Mielet,  katoamme.  Väliaikaisesti.  Lakkaamme oleamasta. Me emme sitä itse tiedä.
Ajan kestoa on mahdoton määrittää. Lopullisesti mekin lakkaamme joskus oleamasta. Me päätymme.
Silloin me vain sulaudumme Venuksen ilmakehään. Haihdumme kuin savu tai usva.
Alun, IkiAikojen Hämäryyteen.

Teidän Magellan- luotaimenne on lähetetty selvittämään Venus-Planeetan Oloja. Se on turhaa.
Meitä Mieliä ei voi nähdä.  Magellan ei voi koskaan päästä Venuksen,., valtava kuumuus sekä ilmakehän paine murskaavat hetkessä.
Mitään yhteistä ei meillä Ihmislajin kanssa ole.

Vain se, kerran me lakkaamme oloamasta.

Kumpikin.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.


...........


HAUKKU JA KAULAKORU

Kaikki Iloiset Muistot  poismenneelle Haukku-Koiruudelle,
Mutta.

Kesäinen päivä oli.
Jälleen kerran oli Mummolaan  koko Porukka matkannnut LinjaPiilillä.
Haukku myöskin saanut passin Juulin pullakahveen  sekä lipertelyjen, aiheettomien tosin, ansiosta. Koskien Saföörin virkapukua, kampausta jne., jälleen kerran oikeutettiin matkustamaan Piilin takapenkin alaosastolla, lattialla. Rottavaari Miu-Miung matkusti tapansa mukaan häkisssään istuimella, ensimmäisessä luokassa.
Siis vallattiin takapenkki jälleen kerran Puteliukoilta, jotka näyttävät jostain selittämättömästä syystä johtuen kuuluvan jokaikisen lLnjaPiilin vakiokalustoon.
Haukku alkumatkasta murahteli Ukoille, jotka tuppasivat eväitään nauttimaan valtauksestamme huolimatta auton takaosassa.
Hyvin meni matka, perille päästiin Mummolaan. Mitä nyt Miu-Miung oksenteli häkkiinsä loppumatkan.
Oli kamala Haisu kuumassa Piilissä.

Oli  taas  kaunis kesäpäivä.
Nautti Haukku ulkona vapaudestaan.  Poika jossain IsoKaverin kanssa, uimassa joella ilmeisesti.
Juuli  puolestaan  askelsi tuvassa tavallista, perin tutuksi käynyttä reittiä hellan ja tiskipöydän väliä, laitteli jotain syötävää Joukolleen. Ettei nälkiintymään pääsisi kukaan.
Kuuli äkisti  ulkoa kummallista kolinaa. Onttoa, ihan kuin jotain metallia pihan kiviä vasten joku kolistelisi. Höristeli Juuli korviaan. Ei olisi tarvinnut, nyt kolina yhdistettynä Haukun ulinaan, kuului jo ihan reippaasti.
Ulos rapulle pinkaisi.

Oli  Näky vastassa.
Haukku, Haukkukulta, paineli ympäri pihaa. Juoksemisessa ympäriinsä ei  sinänsä mitään uutta ollut, Haukku oli Ikiliikkuja, herkeytymätön.
Uutta oli, omituiseksi, jopa peräti hullunkuriseksi asian teki Haukun kaulassa sangastaan tiiviisti roikkuva Kastelukannu. Kolisi ja rämisi, Haukun loikkia kolisten säesti.
Haukku seisahti saunan seinustalle, huomattuaan ettei Kannu juoksentelulla eikä loikkimalla kaulasta otettaan hellitä. Istui ja ilmehti.  Perin oli nolo. Kuinka tämä nyt näin.
Juulia olisi vietävästi naurattanut Haukku, joka kökötti saunan vierustalla kuin paraskin palomies, Kastelukannu, sammutusväline kaulassa.
Vaan mietti, miten ihmeessä tuo on ylipäätään mahdollista. Asian on täytynyt kehkeytyä malliin,  on Haukku janossaan tunkenut päänsä kastelukannun kahvan alitse vettä litkiäkseen. Silloin,  Haukun temmatessa päänsä kannusta pois, on  kannun kahva takertunut Haukun kaulapannan taakse. Juuttunut täten Kastelukannu Haukun kaulaan sangen tiiviisti.
Naurattanut olisi, mutta katsoessani Haukun surkeaa olemusta,  Juulin nauruhalut tyrehtyivat tykkänään. Raksutti nyt vain, nauramisen sijaan, millä ihmeen keinolla saa kannun pois Haukun kaulasta. Olihan Haukulla silmätkin, jos ei muuta. Ne eniten vaarassa olivat.
Päätteli Juuli, kun Kannu sinne mennyt on, niin mahtuu poiskin.

Siirtyi pelastusasemiin, tarttui Kannuun. Yritti varovasti sujutella Kannua pois. Haukku tietty hermostuksissaan nykäisi päätään taakse, ote irtosi. Kannu palasi entiseen asemaansa.
Haukku ei , paineli taas pitkin pihamaata Kannu kaulassa kolisten.
Haukkupalomiesalokkaalle luja  komento takaisin. Tajusi Koiruuskin,  ettei juoksentelulla irtoa tämä Kaulakoriste, joten uusiksi yritys.
Varoen, hiljaa hivuttamalla pään yli, Haukun yökkäilessä nurmikolle, sai Juuli kastelukannun irtoamaan koirapolon kaulasta.
Huokaisi  helpotuksesta. Muutaman kerran Haukku Kannua haisteli, nyt totesi vaarattomaksi, jatkoi innokkaana myyrien kaivelemista perunamaan laidalta.
Kuin ei koko Kannua olisi kaulassa olisi ollutkaan. Eka kertaa näkisi.

Mummolassa opittiin laittamaan kastelukannu sekä kaikki Haukkuun mahdollisesti kiinnittyvät kapistukset ylös puunoksiin ja katonrajaan.
Eipähän niihin sitten kaksijalkainenkaan kompuroisi.
Enää.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.


NEPTUNUS

Tämä on Neptunus.

Neptunus on Pahuus.

Minä olen Pahuus.

Kaikki on Pahuus. Olemme Pahan Materia.
Kaikki Julmuus, -  Ihmislajin sana,-  on meissä hirvittävä. Julma Pahuus. Olemme Pahan ainutkertainen, mielipuolinen Luomus. Hirviömäinen Kauhu. Hyytävä Pelko..
Planeettamma on nestemäinen, veden, typen, eri materian koostumus. Meillä on kylmä, aina. Kylmyys on Aurinkokunnan suurin. Pahuutemme ylittää sen, kestämme kylmyytemme hyvin.
Tämä ei olisi mahdollista Ihmissuvulle.
Meiltä puuttuvat kaikki tunteet. Ilo, suru, sääli , häpeä, katumus.  Ei ole mitään. Me olemme tilassa.
Täydellisessä Tunnetyhjiössä. Raakuus , Julmuus ovat voimavarantoja, Toimeentulon edellytykset.
Ei niinkuin teillä, pahe.
Me olemme Julma, Pahuuden usvaistuma. Ihmiskunta ei meitä todenna, olemme Harha.
Oloamme, emme  niinkuin Venusplaneetan Drimmit, usvana. Me oloamme Meressä, maaperämme nesteessä.
Liskoulkomuotomme on  kehittynyt yhdestä ainoasta  solusta biljoonia aikoja sitten. Solun alkua ei tunneta.
Emmekä Me välitä.
Me saalistamme Meremme Olioita, muistuttavat teidän Oliostoanne. Oma Olonteemme on Valtava Merikäärme. Ymmärtämättömän suuri.
Meillä ei ole TunneJanaa, meillä on erittäin kehittynyt vaisto. Me vaistoamma Toisten, Lajitovereiden suunnat, olostot. Me saalistamme toisiamme. meremme on saalisKöyhä. Me olemme lajintaneet saalistuksen Lajitovereihin. Säälittä. Raa´asti.
Me olemme kylmä Planeetta,  - 250 C.  Meillä on renkaat, mm. Adams,  Lassel, Le Vermer. Renkaat samoin kuin kolmetoista Kuutamme ovat pölymuodostumia. Suurin Kuu on Triton.
Me monistumme. Me päätymme.  Monistumisessa kahdesta tulee kolme. Päätymme aina Mereen, sen mittaamattomiin syvänteisiin.

Koskaan ei Ihmislaji ulonne tänne.
Emme koskaan kohtaa.

Me olemme Pahuus.
.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.


Tämä on Jupiter.

Liikkkumaton.

Me olemme Liikkumattomat.

Voimakkaiden Tuulien, Myrskyjen enentyesssä Ikihistoriamme aikana, Aikalaskun alussa, enenivät Tuulet. Vajosimme liikkumattomuuden Olonteeseen. Muuta oleamaistapaa ei ollut.
Liikkumattomuuden vastineena me orjistimme Seranat.  Lajitoverimme. Esiaikaan oli käytössä ali,- yli - olostajaluokat.  Tämä oli pakote, emme voimakkaiden Tuulten takia pystyneet liikunteeseen.
Enentymisemme harveni huomattavasti. Olisimme ilman orjistamista kuolleet sukupuuttoon, me Liikkumattomat. Orjalaji on sopeutunut Tuuliin, me emme ole  vieläkään. Orjistetut tekevät kaiken liikkumaa vaativan puolestamme. Meillä ei ole kylmä, n. 50 C, tämä ei vaadi liikkumaa.
Planeettamme on havannoitu paitsi Ikuisesta tuulemisestamme, hyvin voimakkaasta Punaisesta Pisteestä. Tämä ei ole Piste, vaan voimakkaiden tuulien synnyttämä tasanne. Tämä Great Red Spot näkyy teidän planeetallenna.
Jupiterilla on hyvin voimakas magneettiolonne. Tämä enentää tuuliamme, kurottuu Saturnuksen renkaisiin. Meidän olostustammme magnetismi  ei haittaa. Emme sitä huomaa.
Meillä on useita Kuita, 63 havainnoitua.  Granymedes, Kallisto. Renkaita on yksi, hyvin heikko.
Me olostamme Ajassa. Päivä on 10 jaaria. Teidän tuntianne.
Meriä, vuoristoja meillä ei ole. Meret kuivuisivat, vuoristot murtuisivat.
Viime vuosikymmenellä sattui valtava Ilotulitus, Komeetta Shomaker Levy törmäsi planeettaamme.
Havanne  läpi Galaksin.

Teidän Vogyer -Luotaimenne ovat meidän harminamme. Emme halua niitä. Tuhoamme ne havaitessamme. Valitettavasti emme kaikkia havaitse. Pyydämme Teitä lopettamaan vakoilun. Me emme vakoile teitä. Me emme ole Uhka. Me olemme Liikkumattomia.

Koska olemme Liikkumattomia, me emme vanhustu . Keski-Olosteemme on hyvin alhainen, noin 50 vuotta.
Liikunteen puute enentää massaamme huomattavasti aiheuttaen varhaispäättymämme..  
Väkilukumme päättynee  lähivuosisatoina. Orjistetut lisääntyvät voimakkaasti.
Kun me olemme päättyneet,
he hallitsevat  Planeettaa. Jupiter. Liikkumaton.

Ette Te.
Ette koskaan Te
.

[karpalo]

titityy

[THL tiedottaa]

Huu-hu!

[Juuli Hukkaskukka]

Juu, Huhhui.
Laittelin näitä kuvia Phkuketin kautta, kun ei näe Ylimmäinen Oionlukija muuten.
Aina tuppaa unohtumaan. Ei ei näe Yliimmäinen Oionlukija avareakaan. (?)
Kehtaiskohan vielä sen sinne Liipyaan terveisinä laittaa. No, on pahempaakin kehdattu.

Juuli itte jos kiinnostaa

[Outomaa]

Juuli, kyllä nuo viimeiset näkyvät ja avatarkin, Mutta eilen taisi olla joitakin, jotka eivät näkyneet. Olen muuten keksinyt keinon, että näkyy. Avaan sivun anonyymillä selaimella  http://anonymouse.org/

[karpalo]

Huu-hu!

Krraak krääk, sanoi varis.