Juulin Ikioma

[Niiskuneiti]

Osaatkohan, niisku
.

Sinä varmaankin näit, minä en.

Nyt menit helppoon. Hah. Tottakai minä näin kun sivusta seurasin
sinun ja sen aasin tuijottelua. Yritä nyt jotenkin käsittää.
En vastaile enää typeryyksiisi.
.

Taisit luulla, että murjaisit hyvänkin vitsin? Missäs sinä olet muka minut nähnyt? Jossain keksimässäsi lentokoneen kameran ottamassa kuvassa vissiinkin. Tuliko ihan multimediaviestinä kännykkääsi? 

[karpalo]

Hauskan näppärää keskustelua, jatkakaa toki, niin on ainakin jotain täytettä näilläkin saiteilla.

[Juulianna]

Ois kiva nii. Vaan ei näin kun nyt on ollut.
En voinut kuin nauraa kun kuulemma olen lentokoneenkin keksinyt. Ja reitit sille. Poika siis kävi Usassa kaverinsa kanssa. Oli kolme viikkoa ja milläs sinne muulla kuin lentämällä. Lentokoneella siis. Matkan mahdollisti loma ja kahdeksan vuoden säästäminen50 € / kk .
Kaikenlaista siellä pojille sattui. Kumpikaan kahdesta täältä hankitusta jostain puhelinkortista ei toiminut siellä muuta kuin Alabamassa. Heti rajalla alkoi navigaattori toimia. Ostivat sieltä puhelimen joka sitten toimi.
Hih, oli miniän antama karttakirja mukana jolla pojat reissasi alkuun.
Siitä lentokoneesta. Valitan mutta en ole sitä keksinyt. Olisikohan ollut joku Leonardo jo aikanaan jotain alkua rustaillut lupiaskin kanteen. Vaan tiedot ja väittämät jota täällä esitellään kuuluvat kyllä kivikaudelle niinkuin niiden älyttömien asioiden kirjoittaja myös.
Kerrankos joku ja jotkut matkustavat Amerikoihin asti.Minun lapsuudessani se oli ennenkuulumatonta mutta nyt se on jokapäiväistä. Ei minulle eikä pojillekaan mutta aina niissä koneissa joku ja jotkut matkustaa. Minun suunnittelemia ei liikenteessä ole.
Kaikki kuvat miltä minulla on, on lentoreitiltä  kopioitu  mitä kone antoi ulos. Niitä on puhelimessa ja tiekkarilla. Maksoivat multimediana joka niissä lukee 40 snt /kuva.

juuli

jk. en tarkistanut onko kuvan alla osoite juuri tältä alueelta vai mikä se on mutta samalta lennolta.
Tässä on yksi seurantamahdolisuus .
https://lentokoneet-ilmassa.fi/
nuolella liikkuu alueet.
.
.
.

[Niiskuneiti]

Juuliannalla pelaa mielikuvitus oikein loistavasti. Hän voisi olla hyväkin kirjoittaja ja keskustelija, jos järjenjuoksu sekä luku- ja kirjoitustaito toimisivat yhtä hyvin.

[Juulianna]

juuli

[Juulianna]

NURKKATANSSIT

Sota - aika.
Tanssit, iltamat olivat ankarasti kielletty sakkojen, putkareissun uhalla.
Ihminen oli sodasta huolimatta nuori . Ei enää kelvanneet nuorisolle Keinumäen piiripyörimiset. Ei siltatanssit, niinkuin muorille ja vaarille entisaikaan. Ei niitäkään olisi voitu järjestää. Salaa vain nekin. Valssia, vokstrottia nyt olla piti. Oli kuitenkin aikoinaan rakennettu joka kylään, pieneenkin, seurojen- tai työväentalo.
Jotka kelpasi erinomaisesti. Sielua hieman ajattelutti tämä kuitenkin, toiset siellä jossain... Silti riitti nurkkatansseihin, luvattomiin aina tanssaajia, kun vain joku järjesti.
Salassa tietenkin.

Niinpä alkoi kiertää pitäjällä huhu.
Ensi launtaina tanssittaisiin Ahjolassa, seurojentalolla. Hiljaa, salaa huhu kiersi.
Siellä pelaisi musiikkia kuulu pelimanni, Korven Eetu haitarillaan. Näytöskappaleita ei sentään esitetty, kometiiaa pelattu. Senverran hävetti jo tanssiminenkin.
Koitti sitten odoteltu lauantai-ilta.
Kaunis suvi-ilta, himmeä sininen. Jokunen lintukin viserrellä lavan metsikössä yritteli. Järvi sinisenä soutelijoita odotteli. Alkoi saapua talolle tanssikansaa, ilman polkupyöriä. Hiljaisesti ympärilleen vilkuillen. Kiellettyähän oli tämä lystinpito.
Salatanssit olivat nämä.

Tytöt kretonkilenninkeissään. Puupohjakengät , saumat sääriin hiilellä vedelty, samoin kulmakynänä hiiltä käytetty. Pojilla rippipuku. Ainoa puku, hartioista kiristi, lahkeet, hihat. Pitkälti näkyi jalkaa ja käsivartta pieneksi käyneestä rippipuvusta. Ei tämä ketään haitannut. Sama oli ahdinko kaikilla. Pula-aika.
Talon lattialle oli jo hyvissä ajoin perunajauhot ripsitty. Liukas lattian olla piti.
Vetäisi Eetu ensimmäisen valssin haitaristaan. Kielón Jäähyväiset sieltä ensimmäisenä soi. Täytti sävelet salin. Pojat hitaasti, empien tyttörivistöä lähestyivät. Hämillään yhtä hämilliselle tytölle kumarrus, valssiin keinuen mukaan.
Eetu soitti. Nuoret tanssivat sydämen kyllyydestä. Tätä ei joka lauantai tapahtunutkaan. Sai nyt tanssia, oikein haitarin säestyksellä.

Äkkiä kiiri huhu, On tulossa vallesmanni.
Joku jo häkäpönttö-auton nähnyt .
Syntyi kaaoksien kaaos. Hätäisimmät eivät ulospääsyä ovesta odotelleet, taka-klaseista pihalle painelivat. Nokkospusikot lakosivat. Vauhdilla rippipukukintut lähimetsikköön vilahtelivat. Hitaammat säntäsivät ovesta  männikköön.  Oli päästävä kauas ja kuulumattomiin. Sali tyhjeni ennätysajassa.

Jäi vain tyttö, yksi ainoa. Näyttämöllä liikahtamatta seisoi.
Ei hievahtanutkaan vallesmannin äkeänä ovesta kovalla touhulla saapuessa. Oli kylän ämmiltä vihiä tansseista saanut.
Mutta tyhjäähän täällä oli. Ei ketään putkaan vietävää eikä sakotettavaa. Vain tuo näyttämöllä hievahtamaata seisova tyttö. Vaikutti tyttö vajaa- älyiseltäkin,
harja kädessä. Hurja oli ilme siinä liikahtamatta jököttäessään. Ei katsonut tytön arvolliseksi edes kysymyksiin. Oudolta vaikutti. Vallesmanni manasi ja kirosi valheita, juorujaan, perättömiä, levittelevät kylän ämmät, jouruakat. Pois oli lähdettävä. Mitäpä täällä, yksinäinen siivoojatyttö. Paikallaan seisoi kuin patsas, vähä-älyinen.
Vallesmanni lähti.

Hetken odotteli vähä-älyinen, liikahti jo paikaltaan. Nosti luukunjonka päällä oli seisomassa, kantta lattiassa. Oli näyttämön salaluukkussa piilossa vallesmannia ollut, tytön varmistaessa, monta tanssaajaa. Nyt jo nauratti, olivat vallesmannin manailun kuulleet toki.
Tanssit olivat kuitenki tanssittu, enää ei Eetukaan haitareineen paikalle ilmaantunut. Pinkonut ties kuinka pitkälle näreikköön pelästyksissään. Loputkin paikalla olijat kotiinsa suunnistivat.
Tämä silloin vähä-älyiseksi vallesmannin määrittelemä vähä-älyinen oli Juulin äitimuori, tuleva. Yksi näyttämön alla vallesmannia piileksivistä pojista oli eno. Tämän tarinan kertoja.
Ei kummassakaan, en äidissä enkä enossa,
minkäänlaisia outoja piirteitä koskaan huomattu.

Erehtyminen on inhimillistä. Voi sattua vallesmannillekin.
Pääsi silloin sattumaan.


https://www.youtube.com/watch?v=2DcD62a66Vs
kielon jäähyväiset,metrotytöt
.

[Juulianna]

Siinä nyt on ne kolme inhaa vahinkoa tietävät ennusmerkit  jotka ihmispoloa koittelee. Ehkä ei näitä  kovin usein tupsahda aikuisenkaan näkyville vaan  töppöstelyikäisen on paras varoa. Ei ehkä näy kuin  tuo musta katti. Jos sattuu  semmoinen olemaan kotona, vieläpä samassa tasossa liikkuva, ei värin niin väliä, täytyy olla vetämättä hännästä tai kohtalo kourii. Sutari käy kun on päiväunilla ja tikapuita ei ainakaan kaupungissa näe paitsi marketissa kun hyllyjä täytetään mutta niitä ei lasketa.

En olisi uskonut että minulle koittaa jonkinmoiseksi hankaluudeksi tuo sutari. Nuohooja, nokikolari. Kyllä sitä kerrostaloissakin nuohotaan ne ilmastointikanavat. Niinpä tipahti postilootasta lappu jos käskettiin siivoamaan paikat esteettämiksi kun tulee sutari silloin ja silloin. No, minä tein pari päivää töitä kun kannoin saunanlauteilta vaatteet olkkariin sohvanpäähän lattialla. Minä kun en mene saunaan joka on kauhea paikka, pyörtyämö  kerrostalossa toimii sauna erinomaisesti vaatepinojen varastona. Kannoin pinoja myös oikeasta vaatehuoneesta jossa niitä oli kerros lattialla. Telkan alle sohvan päätyyn ,,,ei kovin pahasti pistä silmään.
Keittiössä ei ollut hommia. Mitä nyt kahvipannun , koriste siirsin.
Kun sutarit sitten tulivat ilmeni että olin tehnyt turhaa työtä. Oli niillä, kaksi kun tuli pitkät rassit ja imuri. Vartta riitti vaikka rapun puolelta imuroimaan.  Ei menty sisälle saunaan eikä senkummemmin vaatehuoneeseen. Kylppärin ja eteisen puolelta imuroitiin. Manailin mielessäni ja oli lähellä etten komentanut kumpaankin kunnolla sisään menemään saunaankin jotta tulee kunnolla imuroitua. Manailin vielä enemmän kun tavarat tietty piti takaisin rahdata.

Musta katti oli kova kohtalo. Tulin syksyllä, liukkaalla kelillä marketista ja saattajaksi ilmaantui harmaa katti. Iso. Pyöri rollan edessä, sekoili jalkoihin. Kun päästiin alaovelle jumittui katti nojaamaan ulko-oveen jotten voinut avata koska katti luikahtaisi portaikkoon.  Ei apua suhina ja sihinä karkoitusäänistä. Mietin mitä tehdä kun katti ponkaisi kuin raketti suoraan olkapäälleni jonka seurauksena mentiin kaikki, rolla mukaanlukien nurinniskoin. Nyt sai katti jalat alleen säntäsi rakettina roskapömpelin alle turvaan.
Alaparvekkeelle ilmestyi partasuu kaljaveikko naureksimaan ja kyselemään mihin se kattisi nyt karkasi.  Lääkärireissu tuli nilkasta. Onneksi vain pahasti muljahti ja parin viikon päästä oli entisellään.
Syljeksinyt olen muutaman kerran olkapään yli kun on musta katti näköpiirissä vaan olen varmistanut ettei ole takana ketään.
Tikapuista ei ole kokemusta paitsi mukulana kun usein tuli putoiltua. Silloinkin talvella kun navetan katto oli huima liukumäki.

Nyt vaan toivomaan jotta nyt inhat riittää. Jospa saisi vaikka alennusta kun ei tässä iässä enää niin kovin raitilla rallattele.  Tuskin saa mutta yrittänyttä ei laiteta.

juuli

[Juulianna]

Kun ilmavärkit saatiin kuntoon niin lämmitys meni. Minulla kun ei ole kuin yksi patteri olkkarissa päällä mutta piti senkin vikoilla. Ja tietty nyt muutkin. Pyysin poikaa aiemmin ottamaan kiukaan sulakkeet päältä pois kun en itse sinne korkealle ylety. Mitä ne siellä tekee väijymässä jos joku joskus tulisi. Minä en mene ikuna  sinne pökertämöön. Poika otti ja lähti miniäkokelaan, kolmen kattinsa kanssa iltaa viettämään. Aamulla olisi kuulemma töihin meno kolmen vapaan jälkeen.
Mitäpä siinä. Lueskelin ja katselin telkkua. Alkoi äkisti kummasti palella. No, laitanpa patterin isommalle. Kun lähestyin tätä tämänhetkisen palvontani kohdetta säästä johtuen, ei tullut vastaan lämmintä tuulahdusta, kylmyys patterista  tunki kämmeneen. Valot toimi, mikro toimi, veski toimi. Ainoa mikä ei toiminut oli sähköpatterit. Arvelin kaikkitietävässä mielessäni jotta kyllä se siitä aamuun mennessä. Mikä lie pikkujuttu tämä.

Aamulla tai oikeastaan aamuyöllä heräsin. Paleli niin että hampaat kalisi.  Ei muuta kuin kahvia keittimeen. Lämmittäisi sekin vähä ennenkuin ihmiset, sähkömonttöörit ja muut virkoaa. Mietin mitä se poika oikein teki sähkökaapissa kun lämpö lähti , en tiedä minne.
Tuli kello senverran että soitin kiinteistöinsinöörille ja ilmoitin jotta hirviiin on kylmä. Patterit ei-kunnosssa. Heti tuli ja totesi jotta niin on. On täällä pitäjällä vielä yksi toimiva sähköliike jota sanoi hakevansa sen asiantuntijan.
Palelu senkun kiihtyi. Tuli monttööri ja haki vikaa viisi ( 5 ) tuntia. Sitten alkoi ihmettelemään josko heillä on samanlaista kojetta kuin mikä tässä on rikki. No. onneks heillä oli. Penkoi kaappia aikansa ja totesi että täällä on muutakin vikaa. Minä kiiruusti sanomaan jos ei teillä ole niin yhtäkyytiä sitten kaupunkiin tai sinne missä osa on. Minä en ala toista yötä valvomaan ja jäätymään.
Palelu sai jo melkoiset mitat.
Lähti monttööri taas ulos . Tuli ja laittoi uutta vempelettä kehiin ja jälleen sama . Piti mennä autolle kun siellä on työkalu jota nyt tarvitaan. Löytyi työkalu ja niin alkoi suloinen lämpö virrata luihin ja ytimiin. Tuli sisälle taas ja käytti uutta löytynyttä työkaluaan. Lämpöä virtasi ihan tuutin täydeltä.
Toimi vielä vaikka monttööri lähti.
Ihmettelin miksi täällä on jo hiki päässä . Oli jättänyt keittiön patterin suurimmalle mahdolliselle lämmölle. Näissä ei ole mitä asteita merkitty. Näppi ja varvastuntumalla vaan. Kysyi mille laitetaan sanoin vähän oikealle. Monttööri teki just päinvastoin.

Seuraavana päivänä tuli poika laittamaan palovaroittimen.  Aina olen kessutellut vessassa. Nyt kessureisuun tuli lisä. Heilun ja viuhdon pyyhkeellä suurimpia savuja. Kun  pahasti epäilen että oven avauksessa ulvaisee hälytin. Onneksi siinä on seinällä kotelo josta saa patterin pois.
Ei ole vielä ulvonut. Vaan varoiksi minulla on kessuoperaation aikana kuulosuojaimet päässä. Epäilen mikäli kessunhaistaja huomaa savun niin ääni on niin karmea jotta on vaarassa saada sydänhalvaus.
Näin toimien en saa.
.
juuli
jk Monttööri oli kuulemma saanut muutamia laakeja joka on kuvassa.
.

[Juulianna]

NUMMERO

Teki kevät tuloaan.
Kotopirtin nurkalle metsikköön ilmestyisivät kohtapuoleen sinivuokot. Ynnä rentukat ja sammakonkutu pellonojiin. Aines Juulin nuijapääkasvattamolle, jokakeväiselle. Huolimatta että lasipurkki verannan ikkunalla oli äidin inhokki no 1 Juulin muistin mukaan ei yhtenäkään keväänä purkista loikiskellut ikkunalle iloisia saammakkopoikia. Oli hulautettava kasvattamonsa pellonojaan. Toinen vaihtoehto oli hyyskä. Sinne äiti ne vedet muutoin kumoisi poikineen kaikkineen.
Koulua käytiin vielä. Uusvanhoilla pyörillä poljeskeltiin. Hartaasti odotti Veikka kesälomaa. Jo joulusta lomaa oli kaihoillut. Juuli oli jo tottunut lomailija. Ainoa oli hyvä puoli se että lukea sai päivät pääksytysten. Kummankin koulunkäynti oli kuitenkin jo voitonpuolella. Lomakaan ei niin hirveän tärkeää enää ollut kun tiesi sen kohta tulevan.

Pitäjässä oli nyt tärkeä vaihe menossa. Oli tulossa kunnallisvaalit. Veikka eikä Juulikaan sentään äänestämään vielä päässeet mutta sivusta sitä kuitenkin pakosta kuulivat.
Aikuisia tämän tietenkin kiinnosti tavattomasti. Ei ollut ollenkaan sama miten kunnan asioita seuraavat neljä vuotta hoidettaisiin. Saako Kotorinteen peltotie avustusta vai ei. Voiko haristunutta puusiltaa enää mopolla ajella. Puhumattakaan naapurin kuikui-isännän, kuikuin koska aloitti lauseen kuin lauseen kuikuillaan, kui kui se nyt sillälailla..., jaloelikkolauman kuljettelua kestäisi ropottipamenpojan vahtimille sänkipelloille. Sen ropotttipaimenpojan jonka lankoihin olivat sekä äiti että Juuli mopon kahauttaneeet. Äiti peräti kuikui-isännän selän takaa. Kuuro oli isäntä. Veti paimenpojan lankoja kun äiti lensi mopolla isännän taitse sivusta valtaojaan ettei ajaisi isännän päälle. " Kui,,kui, mitä sinä siel tehet" oli isännän kommentti.

Puotiriessulla katseltiin vaalimainoksia latojen seinillä. Monenmoista naamaa siellä leveästi hymyili. Puodissa oli puheenaihe taattu. Kuka yrittää ja kuka ei. Kuulemma oli Ketkäläismuorin hulttiopoika Reiskakin meinotellut. Äitinsä sai estettyä kun uhkasi Reiskan mierontielle ajaa.

Vaan tosissaan asian otti isäntämies, Seppäsen Leevi. Oli jo yhden kauden istunut ja tullut tulokseen jotta hyvä oli arpeeti. Kelpasi valtuustosalissa kunnantalolla istuskella ja kunnan asioista päättää. Hyvinkin jouti varsinkin talviaikaan. Maaanvljelystouhunkin hoiti jo aikamiespoika Matti.
Sitten ei kun uudelle kaudelle yrittämään. Ei kuitenkaan ollut ollenkaan varmaa se pääsy Leevillä. Oli joltisenkinmoinen joukko insinööriä, merkanttia ja kosmetologia. Puotineideistä ynnä pankkineideistä ei ollut suurtakaan vaaraa.

Aloitti Leevi-isäntä suurenluokan vaalimanööverin. Löysi ykskaks uusia ystäviä mökin akoista, ukoista, keskenkasvuisistakin. Oikein sydänystäviä joille ei ennen lippareuhka puotijonossa noussut. Kahvipaketti poikineen löysi tiensä mökinakan köökin kaappiin. Ja iltakahveista tuli Leeville oikein sielunasia. Ei akat pahakseen panneet. Saihan siinä kahveepaketin . Kyllä sen edestä Leevin itsekehuja kuunneltiin. Mukulat oli innoissaan Leevi-sedän yhtäkkisistä kyläilyistä. Aina oli karkkipussi povessa.
Montakin.

Satoi tai pastoi körötteli Leevi-isäntä pikkuvallulla, mersulla ei olisi kelirikkoisia kärryteitä päässyt, mökinakkoja kahvipaketti istuimen alla haastattamaan. Puhui ummet ja lammet maailman tilanteesta, mistä ei itsekään kärryllä ollut. Akat ei ensinkään. Oman pitäjän asioista haasteli harvinaisen vähän. Ehkä siksi kun ei halunnut toisten, toivonsa mukaan tulevien äänestäjiensä vastakkaisia mielipiteitä kuulla. Olla erimieltä.
Eikä siinä kaikki. Höylisti lupautui Leevi akkoja puotiin, sairastuvalle, permanenttiin kuskaamaan. Ukkoja pankkiin , sen harvan kerran kun rahaa tuli. Uusia kesälipokkaita sovittelemaan kirkonkylän kenkäpuotiin.

Oli kylän laitamilla oma pikkumökki Marjamäen Aaretilla. Oli ikämies jo Aaretti. Oikeastaan jo aika vanha. Ei ollut Aaretti ollenkaan kiinnostunut politiikasta, tuskin tunsi sanaa. Oma kessumaata, kissojaan, kanojaan hoiteli. Vanhapoika oli Aaretti.
Sai Aarettiin sen verran eloa Leevi-isäntä iltakahvipoikkeamisillaan että sai Aaretin äänestykseen lähtemään. Höylisti kyydin tarjosi niinkuin mökkienkin asujakunnalle. Eri kertoina kuitenkin ettei päässyt muut kuulemaan kun Leevi nummeron toisille akoille ja ukoille vannotti. Niin teki Aaretillekin. Komensi tiukasti vielä vaiti olemaan muuten ei hevonen kesällä Aaretin vaivaiselle peltotilkulle töihin joutaisi.

Lähdettiin sitten vaalisunnuntaina Mersulla ajelemaan kahteen mieheen kohti kunnantaloa, äänestyspaikkaa. Aaretti etupenkillä. Lippa silmillä, niska kyrmyssä. Pelotti kun ihan ihmisiin tässä mentäisiin. Kuinka sitä ollenkaan osaisi. Oli maitolaiturilla naiseläjiä, kylän akkoja. Toisilleen totesivat: " Siinä nyt Aarettia viedään. Äänestämään se menee. Ketähän se sekin...nii juu. Sitähä se."

Perille tultiin , kunnansaliin astuttiin. Oli väkeä sali täynnä. Käteltiin tutut ja siinä sivussa vieraammatkin niinkuin ei olisi vuosikymmeniin nähty. Vaikka eilen puodissa viimeksi. Juhlatilaisuus oli nämä vaalit. Seisoskeltiin ryhmissä, puhuttin ja juoruttiin kaikki pitäjän asiat. Yksityisetkin vähän hiljempaa. Kulmien alta vilkuiltiin kopista poistujia. Ketä se tuo...
Jäi Leevi-isäntä toisten isäntien ja silmäätekevien kanssa tarinoimaan kun Aaretti kohti koppia köpitteli. Ei kyselty Aaretilta passia eikä muutakaan henkilöllisyystodistusta. Turhaa se olisi, ei Aaretilla ikipäpäivinä semmoisia ollut.
Joten koppiin sulkeutui Aaretti. Älysi verhotkin eteen vetää. Ei mennyt kuin hetki kun verhot taas avautuivat. Siellä seisoi avuttoman näköisenä Aaretti verhojen välissä. Kuulúi, ei niinkään hiljaa :
" Mikäs se olkaa se sun nummeros Leevi ku minä se jo kerkisi unohtia. Vaikka sinä se nii monest sanot. Se paper missä se ol ylhiäl unohtu piilii."
Jostain syystä tuli Leevin juttukavereille kiire ulos. Nauramaan kun ei siinä kehdannut.

Pääsi Leevi istuksimaan kunnanvaltuustoon vielä seuraavaksikin kaudeksi.
Kahvitus siis kannatti.

juuli
.

[Juulianna]

On asiat nyt silltappaa jotta valtiovalta, eräiden edustajiensa kautta on taas pureksinut mällinsä jota nyt  osoitetaan väen, reppanoiden, mistään tietämättömien niskaan. Näistä toinen on jo kauan ollut laki  toista vasta suunnitellaan josko sekin tulisi saattaa lain alaiseksi. Sen minä vaan sanon jotta siitä nousee ankara taisto jossa ei sanoja säästellä.
Palovaroitin on se ensimmäinen. Se olisi varmaan hyvä asia mutta siinä on erikoisia piirteitä jotka se on ominut eikä irti päästä. On laajentanut valvontaansa mm. letunpaiston. Kukaan ei lettujaan polta jotta nousisi oikein sauhu mutta niin vaan varoitin karjaisee äkisti niin että lettutaikina paistajan käsistä lattialle lipsahtaa hirveän kirkaisun saattamana. Nopea on toiminta kun ovi talvipakkaseen riuhtaistaan apposen auki ja olijoiden määrästä riippuu montako pyyheliinaa huitoo ilmassa. Putoaa kirjahyllystä arvomaljakkokin mutta siihen ei kiinnitetä minkään moista huomoita. Kun tuuletus saa hampaat kalisemaan vaikenee ämyrikin. Siis ovi kiinni.
Letunpaisto ei ota enää tulta alleen on se varoittimen ääni senverran mahtava. Karmaiseva suorastaan. Voisihan se olla vaikka Fur Elise tai joku muu nätti soitanta. Vaan ei se käy kun asiantuntijat ovat mieltä että sen täytyy saada paniikki aikaan . Elisen soidessa voi vaikkapa nukahtaa. Talo palaa kun  on isäntä unosilla.

Uudempi väkerrys totesi tämä todella hyvän keksinnön että lypsikit, ne kantturat tämän ilmakehän tuhoaa. Ei isot tehtaat , ei lentokoneet ja mitä niitä mahtavia savuttajia on. Siitä johtuu että lypsikkipolo on jouunut pakolaisen asemaan omassa maassaan missä jo satoja vuosia, tuhansiakin on tuottanut maidon, voin, piimät ja monet, monet ruokailuasiat ynnä lihan, veriletut, nahkasaappaat  bandidoksille ja muille tavallisimmille asukeille.
Ihan sotahuutoa ( ei pelastusarmeijan ) päästellään asian , lihan hyljeksimisoperaatiota  toreilla ja markettien aulassa laitetaan toimeen kohtapuolin kassitarkastus ettei vaan ole tullut häränniskaa tai lampaanpaistia hankittua. Jos on niin eurotonnin sakko/kilo päälle. Rikoksentekoväline, kauppakassi valtiolle.
En tiedä yhtään ainutta henkilöä joka olisi lihalle allerginen. Lypsikin tuotoksille kyllä. Minulle maittaa pannupihvit, wienerleikkeet  jn e.  Niin kauan syön kun on yksinin lypsikki tuotannossa. Vihannekset menee kyytipoikana. Talvella D- vitamiini ja muutama muu läpi vuoden.
Hyvä minä.

Juuli
ps. Tanhuvanvaari muisteli, alkuaikoina kun opeteltiin ihmisiksi elämään syötiin lihanhimossa jossain saarella naapurit majoistaan.
Jossain maassa taas lähtee oma henki jos lypsikin syö.
j.
.