Juulin Ikioma

[Juulianna]

  Oli hämmästys melkoinen kun avasin täällä kameran kuvat osion. Näytti kasvaneen tekokukkakimppuun valkeat lehdet. Ei saa kummoisiakaan kuvia sillä mutta uusia lehtiä näytti kukat saanen. Aikani kun mietin tätä kummallisuutta muistin että tuohan on vanne millä pujotan hirvittävän tiukan tukisukan tähän ruusua potevaan jalkaan.
Sitten oli vielä tuo vihreä kasa. Se puolestaan oli "hiippa " joka myös oli apuneuvo sukkien jalkaan saamiseen.Kumpaakaan, en vannetta enkä hiippaa saa kunnolla toimimaan , siis en osaa  käyttää näin yksikertaisia asioita vakka olen netistä selkeät kuvat näistä toiminnoista nähnyt ja moneen kertaan. Sukat vaan on yksinkertaisesti liian mutkikkaat minun tietämykselle. Tosin ne on kuin peltiä joten ei voi yksin minun hoksaamattomuuttani syyttää.
Tuo valkoinen ruttukasa, siitä en osaa sanoa mikä se on. Vaatekasa on osa niistä kamppeista jotka jouduin siirtämään evakkoon sutareiden tieltä.
juuli

[Juulianna]

Talvi. Se joidenkin mielestä hyvä joidenkin kiusankappale , haitta jolle ei mitään voinut. Olisi suonut  olla tulematta kun ei niistä seuralaisistaan, pakkasista ollut mitään hyötyä ja vielä vähemmän iloa.

Juulin lapsuudessa ei ollut taksia hakemassa portinpielestä vaan talvisin koulumatkoille ja muutakin matkaa  hiihdettiin. Oli koulussa jopa kilpailut joissa katsottiin kuka näitä laudankappaleita nopeammin lykki ja tuli maaliin. Yksissä lykkimiskisoissa kaksi pojanviikaria ei tullut maaliin ollenkaan. Johtaja-opettaja , karski sodankäynyt mies alkoi jo hermostua kun ilta pimeni eikä poikia kuulunut. Ei auttanut kuin opettajan itsensä lähteä lylyilemään kun kanteli yksi nassikka:" Simppa ja Mikko jäi Revomäkkee hyppyrille."
Ei ollut suksissa voiteita niinkuin nykyään. Yksi ainoa oli joskus käytössä, Rex joka luisti tasaisen varmasti niin eteen kuin taakse. Juulin siteet ei olleet erikoiset, "rotanloukut" jota vastoin oli Veikolla Voitot. Juuli tietty kadehti niitäkin vaikka ei hiihdosta pätkääkään piitannut. Tuli kuitenkin toiseksi alaluokilla kilpahiihdossa.

Toinen talvilaji oli luistelu mihin Juulikin osallistui. Ei ollut jääkiekkoa tai jos oli niin oli ihan töppöstelyvaiheessa. Juulin luistimet olivat kolme numeroa liian isot kun isän mielestä niihin piti mahtua villasukkia. Mahtui niihin, jopa monta paria eikä Juulin jalka ole kasvanut luistinmittoihin vaan on vieläkin liian isot. Juuli vei ne kerran ex-miniälle jospa tämä osallistuisi 6 v Jeremiaan luisteluinnostukseen. Vaan oli tyly vastaus: " Mitkä noi o." Juuli palautti vähin äänin isot luistimensa komeron alahylyllylle.

Nykyisin on kovaa mekkala jääkiekossa. Niin raju että se muistuttaa sotaa. Nyt on unohdettu se kun joukkue palasi Suomeen voitokkaana kompuroi yksi pelaaja melko juo,,,nisti "Poika," pysti sylissään lehdistön edessä kentällä. Kuka sitä nyt huomaisi kun oli MM-voitto saatu. Vissiin vuosi yhtäsoittoa juhlittiin. Nyt tuli EM-voitto. Juhlitaan vain puoli vuotta ilmeisesti.

On kehitetty laji, slalom. Rinteille matkataan hiihtoloman aikaan. Ei pois voi olla koska heti kiirisi huhu jonka mukaan perhe on vähissä varoissa kun ei laskettelemaankaan pääse. Perheiden vanhemmat jäsenet viettävät useinkin aikansa laskettelurinteen ravintelin  baarissa. Rinteen alla käydään toteamassa jotta onpas iso mäki.
On niitä muitakin talvilajeja. Mikä laji se nyt olikaan, se missä harjojen kanssa huiskitaan pelivälineen, kiven kulkureittiä puhtaaksi.
Jokaiselle on jotain. Juulin lapsuudessa rinteiden virkaa toimitti navetan katto. Se ilo loppui kun tikapuut katolle pettivät yhden laskettelijan alta.
Sillee nii.

juuli

[Juulianna]

Sauna, meidän kansallisaarteemme sauna. Ei ole mikän bastu niinkuin naapurinväellä. Ei ole myöskään kaappi niinkuin Amerikoissa on kehitetty. Meillä sitä on sauna jossa löyly on muhevaa, ei polta niinkuin kaapissa. Vihdoilla, koivunoksilla räpsitään etenkin selkäpuolta. Vihdoppas kaapissa. Ei onnistu.
Olen tutkinut saunan alkuperää. Pitkään ja tarkkaan. Olen  tullut tulokseen että kivikauden ihminen keksi saunan.

Kun oli kylmä luola talvella eikä kesälläkään siellä hikoillut niin huomasivat partasuut jotta kivet nuotion ympärillä pysyivät pitkään lämpiminä. Ihan tulikuumina vieläpä.
Siispä alkoi innokas kivien kantaminen luolaan. Huomasivat senkin pian ettei jokaisella omaa kiviröykkiötä saunaatarvinnut olla vaan kannetaan kaikki samaan kasaan. Asia jota ei yhteen aikaan noteerattu miksikään varten vän vaan kerrostalossakin piti olla jokaisella omat saunat. Ne osoittautuivat itsemurha kaapeiksi jossa kylpemisen suurin osa lopetti.
Nyt oli saatu kokoon mieleinen kiviröykkiö, luolaväelle  kelpaava. Huomattiin sekin että lämpö leviää kuin Jokisen eväät. Ei se käynyt päinsä vaan oli esteeksi rakennettava seinät ja seinille hyllyt missä sitten poltti moni nahkansa kun ei ollut vielä löyly-nimistä tapahtumaa keksitty.
Se keksittiin kun vähäpoika pissasi kivikasaan. Ilmoille nousi nautittava lämpöpilvi jos ei ottanut pissan hajua huomioon. Niinpä sitten töhmässä (oli saunan alkuperäinen nimi) kuului alituinen kivien kastelu jolla se höyrypilvi saatiin aikaan. Vähäpoikaa kiellettiin pissaamasta kiville ettei tulisi haisu mukana.
Vihta keksittiin kun joku koivunoksilla lakaisi töhmän lattiaa ja yritti siinä sivussa putsata nokisia töhmäkiviä. Eihän ne noesta lähteneet mutta tuli taas yksi hieno aromi lisää. Joku otti oksia lavolle ja läimäisi niillä vieruskaveria selkään just kuumimpaan kivien kasteluaikaan.
Tuli äkkilähtö läimäisijälle.

Joten ikivanha on tämä keksintö töhmä joka nimi muuttui aikojen kuluessa saunaksi.
Kyllä varma on niin.
Tosin likikään kaikki ulkomaan väki ei asiaa ymmärrä.

juuli
.

[Juulianna]

En ole eläissäni, ainakaan vielä kokenut niin nopeaa esiinmarssia kun aikoinaan telkkarin tulo. Ellei nyt lasketa mukaan turviksien tuloa joka kyllä päihittää telkun mennen tullen.
Vanhempi väki oli kauhuissaan osa, osa ihastui ja hankki vaikka hinta oli hirveä.
Katajaisen mamma siunaili ja voivotteli tätä jumalatonta meininkiä kun ensin tulee ääni laatikosta  ja nyt seuraa kuva perässä.
Seuraavaksi tulee sitten itse vanha Vihtahousu katsomaan mitä pahennusta on saanut aikaan. Ei ole likat vielä ripille päässeet kun jo vouhotetaan, tämän aparaatin mukaan matkitaan. Leikataan tukka niin että on melkein kalju ja opetellaan kaikenmaaliman tanssaamiset ja muut syntiset tavat.
Hameetkin on niin lyhkäsiä että melkein se yksi paikka näkyi.
Mamman siunailuista huolimatta väki osti kilpaa ihan telkkareita. Ensin sen hankki kartanon kreivi, isotalolliset perässä, mökit ja torpan väki ynnä pientalolliset ostivat telkun vaikka meni koko maitotili.

Ja kyllä sitä vahdattiin. Melkein naurussa oli suu kokoajan vaikka olisi hirveä sota tai tappoleffa menossa. Yksi yhteinen piirre oli monessa katsomossa. Totesi, yleensä isä jotta mitä siinä ääni tekee kun on vierasta kieltä jota ei kukaan ymmärrä ja onhan siinä ihan suomenkielellä sanomiset luettavissa. Joku tyttö yritti sanoa etä äänissä on tunnelmaa mutta tähän tokaisi isä jotta mitä tunnelmaa. Nytkin vollottaa joku siellä eikä sano yhtään mitään.
Kaikki ohjelmat katsottiin  Jos jollain ei ei telkkua vielä ollut istui koko illan naapurissa. Monena iltana peräti.  Oli tehnyt navettatyötkin pois alta jo pari tuntia ennen naapuriin majoittautumista. Ei oltu näkevinään talonväen haukotuksia .

Mistään ei päällepäin huomannut paitsi väheksyvistä muka - puheista. Kun astui pirttiin ei telkkua missään näkynyt. Telkku kun toimitettiin kaappeineen ettei väliajoilla ruutu haalistu. "Nii, pithä se meilkii  ostaa ko o muka nii mukavii ohjelmii. Teil ko ei viel oo niin poiketkaa joku ehtoo kattomas. "
Käytiin katsomassa ja seuraavalla viikolla oli jo oma nurkassa töllötettävänä.

Nykysin telkku saattaa olla , ainakin minulla päiviäkin kiinni kun ei viitsi eikä halua niitä ikuisia uusintoja nähdä.

juuli
.

[Juulianna]

Enpä ole koskaan tämmöisestäkään kuullut tai peräti nähnyt. Tämä vempele on se millä "peltinen" tukisukka laitetaan jalkaan. Siis yritetään laittaa. Vempain on muovikangasta . Se taitetaan lieriöksi punaisten magneettinappien avulla ja sinne lieriöön sujautetaan, siis yritetään sujauttaa koipirepsu.Tarkoitus on ettei mikään nappi aukea mutta sitä ei ole opetettu vempeleelle.
Niinpä ota vempele pois ja laita nappi taas kiinni. Tämä aukeilu tapahtuu noin neljä kertaa. Kaikki vetonarut ja läppä sinne  koipirepsun ympärille.  Nyt otetaan se peltisukka, kasataan sen varsi ja nilkkaosa , jalkaterä ruutin pienelle rullalle ja aletaan, siis yritetään sujauttaa se tuon tötterön päälle . Kun on saatu monien manausten jälkeen sukka ilman yhtään ryppyä kantapään ohitse aletaan kiskoa narusta tätä muovitötteröä pois sukan alta. Arvata saa kuin monesti se muovihärpäke tulee sovinnolla ulos. No, siinä sukassa on jalkapohjassa reikä josta kaivelen härpäkkeen pois.  Tarkoitus on ettei sukkaan jää yhtään ryppyjä kun ne painuvat syvälle ihoon ja voipi jalalle käydä ohraisesti. Siis vempele pois jos on ryppyjä jotka ei kädellä siliä. Yleensä ei siliä.
Jos olen jotain oppinut tästä tapahtumasta niin se on railakas kiroilu. Ihan jopa uusia manauksia. Saaturin ruusukele.
Hikoilukin sujuu ihka uudella vauhdilla.
Aikaa kuluu noin tunti.

juuli
.

[Juulianna]

Kaunista Adventtiaikaa.
juuli

[Juulianna]

 

MIRKKU-ISUKKI

Komea, charmikas hurmuri, kissamaailman komistus.Mirkku-Kolli.Ilmeinen Casanova. Siitä, onko tällä hurmurilla perillisiä Juulilla on tarkka tieto.
Mirkku-isukki. Kotona vielä nuorena naisenalkuna asusteli Juuli. Ei ollut huolen häviää. Kaikki töppäilyt jos ilotkin vielä elämässä edessäpäin. Melko ankara oli tyttölasten kasvatus siihen aikaan.

Ei tunnettu, ei kuultukaan, minkäänlaisesta ADHD :sta. Ei ikinä unissakaan kuviteltu. Jos olisi sen kaltaista häiriötä, ylivilkkautta, tottelemattomuutta mukulassa ilmennyt, olisi se ilmanmuuta laskettu huonon kasvatuksen piikkiin. Huonosti käyttäytyjää olisivat monenmoiset rangaistukset, kiellot odottaneet. Herrat Koivuniemi, Tupenrapina, eivät enää vierailleet, odotti tottelematonta neitiä ihan muut kasvatuskonstit. Pahin oli kotiaresti, johon saattoi joutua jopa kuukaudeksikin. Yhtämittaisesti. Mitään poikkeamia tästä säännöstä ei tunnettu, kotona istua kökötit, minkä töiltäsi ehdit, ulos ikkunasta tuijottelit samaa muuttumatonta pihapiiriä. Hyvinkin tehokas kurinpalautus oli tämä, siinä oikutteluhalut hyvin pian taivaan tuuliin haihtuivat. Eipä juostu kasvatusneuvoloissa, psykiatrilla, niinkuin nykyajan pahatapaisuutta osoittavan mukulan kanssa.
Olikohan metodi silloin ollenkaan huono. Osoittautui käytännössä ehdottoman päteväksi tämä kasvatusmuoto.

Vakavampaa tottelemattomuutta tahi huolimattomuutta oikeastaan osoitti kuitenkin Mirkku-kissa, joka nimestään, Mirkku, huolimatta oli poika.
Kuten poikakissojen tapoihin, velvolllsiuukssin kuuluu, osallistui Mirkkukin joka kevättalvisiin naapuristossa, kauenpanakin asustavien kisssatyttöjen päivystyshommiin, joka keväisiin konsertteihin lumihangen merkkamisineen. Taas oli Mirkku retkillään. Tappeli verissäpäin kissaneideistä, seurauksena viikkokaupalla uunin päällä haavojaan, risaisia, revittyjä korviaan paranteli. Haavojaan nuoleskeli.
Ja hyvinhän Mirkku toipui.
Sama leikki seuraavana kevättalvena uudelleen, ei edellisiä tappeluksia verissäpäin muistettu. Seurauksitta ei Mirkku-poikamies kuitenkaan päässyt.

Istuksittiin pirtissä äidin kanssa, Oli tauko ainaisessa arkisessa aherruksessa, kerrankin tervetullut joutohetki. Alkusuven lepohetkeä vietettiin. Mirkkukin uunilla tyytyväisenä oloonsa kehräsi. Oli jo aikoja sitten kosio-reissultaan palaillut.
Äiti ikkunasta tielle katseli, totesi:
"Katoppas vain, mikähän naapurin Hilma-muoria meille lennättää, oikein on kori käsivarrrella. Eipä ole Hilmaa liiemmin näkynytkään. Siellä mökissään kissoinneen rauhassa elelee."
Koputti Hilma-muori oveen, astui tuiman näköisenä pirttiin, laski korin keskelle pöytää. Synkein ilmein, mustanpuhuvin. Tiiraili huonoilla silmillään uunilla loikoilevaa poikamiestä. Kiukulla tuiskahti, edelleen asiasta täysin tietämätöntä isäehdokasta häijysti mulkoillen : "Täs ne ny on. Pitäkää hyvänänne. Ne on teitän kissan tekemiä."
Äiti ällistyi moista väittämää perusteellisesti. Jäi Hilmaa suu auki tuijottamaan. Sai hetkisen kuluttua puhekykynsä takaisin. Tiuskaisi vastaan :
"Onko ollut Hilma kenties kissansa häntä pitelemässä .? Mistä Hilma asian noin varmaksi luulee tietävänsä. Katteja päivystää kymmenittäin siellä Hilman mökin nurkissa. Hilma vie nuo mennessään pois samantien. Ei niitä missään tapauksesa tänne voi jättää."
Ei voi niin. Ei ollenkaan.

Kopassa nimittäin ryömi, vienosti vikisi, viisi vielä sokeaa kissanpoikaa, ihan uusia vielä. Oli mustaa ja kirjavaa. Hilma jatkoi: "Tietän minä. Jos nyt muut mitä ny vähäse, niin kyllä varmast oli teitän kolli enite. Tehkää mitä lystäätten."
Näin raskauttavan todisteen Mirkun isyydestä lausuttuaan lähti Hilma.
Oven rämähtäen, karmit vain tärissivät, perässään kiinni paiskasi.
Näin sukiutui huolettomia poikamispäiviään vietelleestä Mirkusta isukki, elatusvelvollinen. Tuore isä tuskin perillisiään tunsi. Ei halunnut äitikään tuntea ei omia Mirkun oletettuja tekosia.

Totesi äiti turhaksi niitä uudelleen Hilma-muorille palauttaa, olisi jotain muuta nyt pikapikaa keksittävä. Ja keksihän äiti. Naapurissa asusti ronski naisihminen, jolle äiti kopassa mönkivät pennut kiikutti. Tämä naisihminen lupautui hoitelemaan asian, oli siihen oman kissansa kohdalle monet kerrat joutunut turvautumaan. Asiaan opin saanut. Oli ollut pakko koska ei halunnut kattifarmariksi.
Kumoontui täten Mirkun elatusvelvollisuus. Hilma-muorin isyystodistus.
Vaan eipä siitä poika-Mirkku mitään oppinut. Perin on lyhyt kissojen, varsinkin poikamiesten muisti. Joskus ikäänkuin ihmispoikamiestä muistutti.
Ei opiksi otettu.
Kumpikaan.
.

[Juulianna]

Mitähän varten kone jakaa noin oudosti lauseita. En minä noin isoja välejä mihiinkään jättänyt.
Onko syy mainoksissa vai mikä.

[Juulianna]

P. Punakuono kertausharjoituksissa.

[Juulianna]

Kova on testi näilläkin.