Juulin Ikioma

[Juulianna]

.


Nyt koitti se päivä jolloin oli vain yksi päivä pukin tuloon. Isommat mukulat ei niin selvästi jännitystään näyttäneet mutta töppöstelijä näytti ja kuului. Oli kiltisti yrittänyt olla mutta muutamia töppäyksiä tuli väkisinkin. Ei kukaan jaksa olla viikkoja täysin kiltti. Ei töppöstelijän tilillä ollut muuta kuin Mirkku-kollin hännästä kiskominen. Jospa ei sitä laskettaisi kun ei sitä niin usein tapahtunut.
Töppöstelijä oli venynyt mittaa vuoden aikana. Nyt ylettyi jo nenä pöydän tasalle ja ylikin mikä oli suuri asia kun näki mitä pöydällä oli. Jospa olisi kakkupala unohtunut sinne. Joka oli jännempi ottaa siitä kuin jääkaapista.Joulupukin vierailusta vuosi sitten ei töppöstelijallä ollut pienintäkään mielikuvaa. Ei voinut olla kun ei ollut kuin kolmisen vuotta sitä ikää. Hassua miten joku voi sanoa -se on kolme vuotta vanha- mikä vanha oli. Aamupalalla esitettiin kysymys koska se pukki oikein tulee. Mä e ala mitää ku ei se tuu. Hiljaisuus. Äiti kysymään mikä nyt on. Vastaus no kun  ei se tuu.
Oli aloitettava äidin iso manööveri töppöstelijän saamiseksi entiselleen jotta palautuisi usko pukin tulemiseen. Jotenkin onnistui, luuli  ainakin. Vartin hiljaisuus .Taas tuli kysymys tuleeko huomenna. Selitä uudelleen ja ihan alusta . Ei voinut töppöstelijä edes ulos mennä kun se pukki tulee takapihan kautta ja päinvastoin . Tuli aina niin että töppöstelijä oli väärässä pihassa. Nukkumaanmeno-aika koitti tänäänkin.
Vielä peitellessään kuuli äiti kysymyksen jos pukki onki lakos. Kun telkus puhuttii ettei sillo mennä töihi ku o lakos. Mitä siihen vastaisi. Meinasi mennä äidiltä sormi suuhun. Ei äiti tiedä pukin työtilannetta mutta luulee ettei pukin anneta lakkoilla kun on paljon töppöstelijöitä pukkia odottamassa. Lisänä isommat odottajat.
Niinpä.
.
.

[Juulianna]

Pitääkö hallitus kansaa pilkkanaan ja näyttää miten meillä hallituksessa kielen käyttäminen onnistuu suuren maailman tyyliin.
Meinaa väkisinkin suututtaa tai ainakin ihmetyttää tämä into käyttää vieraan kielen sanoja  jopa hallitus ynnä ministerit . Kun on joka välissä sana - tahtotila -. Outo sana. Tahtooko hallitus tilaa vai tahtooko tila jotain hallitukselta.  Tiensä ovat kiemuraisia jotta toimien ymmärtämiseen tai vaikka niitä ei ennen eikä nytkään ymmärrä niin ymmärtää ainakin sanan - hallituksen kanta. Mitä vikaa on kauniissa suomen kielessä kun ministeritasollakin aletaan käyttää jotain nuorisoslangia josta saa arvailla mitä se tuokin oli. Lisäksi hoetaan uutta sanaa joka välissä... Onko hallituksen tahtotila ettei kansa ymmärrä. Kansa kyllä ymmärtää, ihmettelee vain miksi tuokin sana piti kääntää   jostain swahilin kielestä. Miksei käytetä sanoja -  hallituksen kanta. Kai se sitä tarkoittaa.
Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan ettei hallituksella ole muuta virkaa kuin sumuttaa olettaen ettei kansa nyt ymmärrä ja halpaan menee. Kansa ymmärtää senkin että ehkä on mennyt päähän virka joten näytetään nyt mistä kana pissii. Uh.
Toinen käyttöön pesiytynyt sana on miitinki. Sairaalassa kun tuppasi jotain asiaa kysymään potilastoimistosta niin kuului liiankin usein jotta meillä on miitinki. Pois, pois siitä ovelta. Hoitajat kokoontuneet milloin mihinkin vuorokauden aikaan kokoukseen tai neuvotteluun mitkä kummatkin ovat suomen kielen sanoja. Ei miitinki. Kyllä siinä moni mummu ja vaari ihmetteli mikä niillä on. Onko tullut koko porukkaan joku hirveä tauti... 
Minä tästä lähdenkin naapurin rouvan kanssa miitinkiin koskien hallituksen tahtotilaa.
.

[Juulianna]

[


UNELMIA

Ne ovat unelmia

ne viheriät lehdot ne keinuvat vedet
hopeiset lahdelmat, valkeat hiekat
huokaavat tuulet, kuiskivat kaislat
aamussa kimaltava kastehelmi

iltaruskon purppurapilvi

tummuva ilta
kuun kultainen silta

ovat minun unelmiani.

ME

Rakkaani.
Muistathan.
Huokaava tuuli, lempeä elon aamutuuli kuljetti sinisellä merellä kohti kevätaamun vihreää saarta.
Minä rakastuin Sinuun silloin.

Rakkaani.
Tiedäthän.
Huokaava tuuli, lempeä elon iltatuuli kuljettaa illan purppurapilviin kohti taivaan untuvasaarta.
Minä rakastan Sinua.

Käsi kädessä ikuisuuksiin.

Sinä ja minä.
.

juuli-18

[Juulianna]

Partsilla, sillä seitsemän tonnin uusitulla käväisin aamulla.
Näin se aurinko  leikkii.

juuli
.

[Juulianna]

HARHA

Se oli harha silmän, sielun
sitä ihminen ihaili.
Ei harhaksi miellyt.

Ei auringon  purppura laineilla kuvastuisi
ei laulaisi laineet, ei kuiskisi kaislat
ei kirkuisi tiirat, ei karille laskeutuisi.
Ei pesäänsä rannan kiville lokit rakentaisi.
Kukkisi lumpeet kerran viimeisen
pohjaan maatuisi elämä meren.

Sen tuhon sai aikaan ihminen
ken purppuraa ihaili
ei tiennyt ei silta kuun kultaisi pintaa meren
ei tuike tähtien heijastuisi.
Päättyisi laineiden keinunta
ei öljy jaksaisi soutaa.

Joukosta pilvien sinisten
meri viimeisen laulunsa noutaa.

Silloin itkee ihminen.


juuli2016

[Juulianna]

ARTTU

Leipäni päälle voita tienasin aikoinaan piirtäjänä  metropolitanissa,  pääkaupungissa, Insinööritoimisto Kepponen & Neuvonta Oyssä. Oli sellainen keskisuuri maanmittausalan toimisto.
Meidän toimiston naispuolisten työntekijöiden tehtäviin kuului päivittäin myös puhelinvaihteen hoitajarouvan tuuraaminen rouvan ruoka- ja kahvitauoilla. Koitti jälleen  vuoro. Varsinaista työtäni en pystynyt keskushuoneessa tekemään, aika kului ikkunasta tuijotellessa, suunnilleen vihellellessä sekä tietenkin puheluiden vastaanottoon ja yhdistämiseen. Eipä rasittaneet työt. Niin sitten herätteli päiväunista yksi vaihteen ulkolinjoista, nyt siellä ei Huomenta toivoteltu eikä esittäydytty. Miesääni tokaisi:
"Kuka siellä on puhelimessa ?"
Tunnistin äänen omistajaksi Artun, maanmittarin, joka oli parhaillaan maastossa jossain Lapin perukoilla. Vanhapoika oli tämä Arttu, ainainen toimiston naisten härnäilijä ja kiusanhenki.

Nyt oli tilaisuus maksaa potut pottuina, niinpä iloisesti, hunajaisella äänellä lirkutellen puhelua jatkoin : "No, Hei kultsu !Juulihan se täällä, joko on päässyt siellä kolttatyttöjen  huomassa toimiston akat unohtumaan ja kuurokin on näemmä tullut, kun et äänestä tunne. Oletko kovin siellä juhlinut tunturihotellissa, Etelän miehellä sitä varmasti viuhka käy. Älä vahingossakaan eksy naineiden naisten kotaan, voi Aslakki huonoa tykätä. Kellekäs halusitkaan yhdistettävän." Muistaakseni vielä pusi-pusittelinkin.
Hiljaisuus,sitten puhkesi rajuilma, ukkonen jyrähti, salama iski.
" Täällä on toimitusjohtaja Siltemo, KUKA siellä vastailee ?"

Eipä sitten sattunutkaan olemaan Arttu, ei.
Keskusyksikkö oli onnekseen vanhanaikinen pöytämalli, muuten olisi äänen voimasta räjähtänyt. Minusta tuli siinä silmänräpäyksessä erittäin hiljainen, suljin puhelimen selittelemättä yhtään mitään. Uutta puhelua ei kuulunut. Loppupäivä kului kohdallani äänettömyydessä. Mikäli kuvittelin päässeeni asiasta kuin koira veräjästä, erehdyin pahan kerran.

Aamuna seuraavana soi puhelimeni, soittaja oli johtajan yksityissihteeri, joka ilmoitti johtajalla olevan minulle asiaa. Minulle yksin. Kuvittelin jopa äänesssä kuulostavan jonkinasteisen vahingonilon.
Maani myyneenä hiiviskelin johtajan ovelle, painoin ovisummeria, vihreä valo välähti, sisään oli mentävä. Pahaenteinen hiljaisuus vallitsi ei istumaan pyydetty. Siispä seisoin pelosta kankeana. johtaja mittaili kokolattiamattoa kädet selän takana, loi minuun myrkyllisen silmäyksen, aloitti inhoa tihkuvalla, vaarallisen matalalla äänellä:
"Onko Teillä, rouva, aavistustakaan siitä, miksi Te siinä seisotte ?"
Tältä siis hiirulaisesta kissan kynsissä tuntui. Sain pienen, surkean vikinän aikaan :
"On, eikä ainoastaan aavistus, pelkään jopa tietäväni asianne, valitettavasti"
Johtaja jatkoi luotuaan uhriin synkeän mulkaisun:
"Onko tämän toimiston naispuolisilla työntekijöillä jonkinasteinen pätevyys neuvoa, opastaa ja ohjailla toimistoon soittavia miespuolisia asiakkaita, liiketuttavia tai peräti yhtiökumppaneita heidän naisasioissaan. Onko tämä käytäntö jatkuva, vai vain tarpeen vaatiessa, keskuksen päätettävissä.  Minulta on ilmeisesti päässyt ohi silmien livahtamaan tämäntasoinen tehtävä työsopimuksessa ? Totta puhuaksi tarkistin juuri työsopimuksenne, en löytänyt sieltä mitään mainintaa ko. palvelusta. Onko Teillä mahdollisisesti jotain sanottavaa. Vastatkaa. "
Vastausta ei syntynyt.
"ULOS !"

Hiljaisempää henkilöä, kun nyt poistui johtajan huoneesta sai Suomenmaasta hakemalla hakea. Ei taatusti olisi löytynyt. Siitä päivästä lähtien keskuksen tuurausta hoiti täydellisen muodonmuutoksen kokenut naisihminen, vastaili erittäin asiallisesti, kohteliaasti, melkein niiaillen puheluihin. Ei juolahtanut enää minkänasteinen naisasioissa opastaminen mieleen.
Vajaassa tunnissa oli tämä uusi Tähti syntynyt.

Nimet erinäisistä syistä johtuen muutettu.

juuli
.

[Juulianna]

Ei ole aavistustakaan kuka kehitti pankkikortin mutta ylenmäärin ei hoksottimia siinä käyttänyt. Tai kansa ei käyttänyt. Siis minä en käytä kun usein sattuu että putoan kyydistä.
Sen muistan kun ensimmäisiä pankkikortteja inehmon käyttöön ilmestyi oletettiin ilmanmuuta että kyseessä oli vähintäänkin miljonääri. Ei kai niitä nyt tavalliselle tallustelijalle. Niinpä miljonääriksi luultu käytti tilanne hyväkseen ja esim. kaupan kassalla korttiaan napytellessä se ei ollut mikään vilautus vaan jätti lompsansa huolettomasti ostoksiaan pakatessa tiskille avoinna kohdasta missä tämä miljonäärikortti oli muovikalvon sisällä.
Kun kortit yleistyivät sekin nolotti se alkuluulo niin ettei omaansa takuulla tiskille levällään kansan töllisteltäväksi jättänyt. Vaan nyt jo tiedettiin alalla olevan mies-ja naisvoroja. Jotka taikasauvaa heiluttaen  saivat -hokkuspokkus- selville tunnusluvun.

Omat korttikokemukseni ovat  myös ne  hiukan nolohkoja. Ei minulle vaan Pankille. Ensimmäinen kokemus oli kun Poika läti Otolle pistäytymään jossa autuaasti syötti kolme kertaa väärän tunnusluvun. Ei Poika unohtanut vaan minä annoin väärän. No, kolmannella yrityksellä Poika jo uskoi. Kuoleentuneesta kortista soittamaan Pankkiin jossa fröökynä kertoi ilouutisen jotta ensi viikon alussa palautuu käyttökelpoiseksi kortti. Ei palautunut. Oton sanoma kiukustuneelle minulle oli - Tili käytössä. Ota kortti. - . Ei puhettakaan summan valitsemisesta. Käynti pankkiin joka oli auki 2 h kahtena pankkipäivänä viikossa. Neiti tiskin takana tilasi uuden kortin jota sitten odottelin pari viikkoa. Soitin Pankkiin siellä kerrottiin jotta on ollut täällä kortti sen kaksi viikkoa. Ei tullut kenenkään mieleen ilmoitella siitä minulle.
Pankkiin, automaatille uudella kortilla,, Otto toi tietooni - Tili käytössä. Ota kortti -. Ei ehdottanut summan valintaa. Takaisin pankkiin , nyt lähti pankkifröökynä Otolle mukaan. Sama oli vastaus, ei puhettakaan rahasta. Taas uusi kortti hakemukseen. Nyt saatu toimi.

Pari viikkoa sitten tuli täysin uusi kortti. Pankkiin soitto , fröökynä keskuspaikalla kertoi että uusittiin kaikille eikä voinut kertoa enempää koska minulla ei ollut pankkitunnuksia. Kimpaannuin ja kerroin fröökynälle ettei niitä jokaisella ole. Olin kysynyt mistä saan tunnusluvun tähän uuteen. Ei sitä voi föökynä tietää kuulemma kun ei ole niitä pankkitunnuksia.
Soitin uudelleen toiselle neidolle keskuspankkiin. Neito iloisesti kertoi jotta uudessa on sama tunnusluku kuin vanhassa. Jätti kuitenkin omaan pankkiini soittopyynnön.
Omasta pankista sitten kerrottiin ettei niissä ole ollenkaan sama tunnusluku . Pyritään kuulemma pois tästä minun uudesta jota annetaan nykyisin vain lapsille.
Käski tuhota uuden, sen lapsille suunnatun kortin.
Äärrg,,,Kiitos !
.

[Juulianna]

KYYTI

Huhtikuussa tämä alkoi. Koipirepsu sieppasi kaverikseen ruusun. Ei oikeaa vaan ruusutaudin. Jo osasi olla sitkeään istuttautunut tämä ruusu. Heitettiin sairaala-keikka jolla se pois saatiin mutta jälkeensä jätti haavaisen ihon. Ja kivun, tietty. Nyt olen toukokuusta alkaen juossut terveys-asemalla kerran, kaksi viikossa. Eikä tunnu lähtevän. Niin istuu kuin se yksi Töölössä.
Kuljetus toimi ensi alkuun paikallisella taksilla jotka jankkasivat kaikki Kela-taksista josta saa sitten kun katto täyttyy ( 300 €) saa ilmaiset kyydit.
Kyllästyneenä omien taksien rutinaan tilasin se Kela-taksin. Siellä on tilauspäivystys 24 /7 h . Kelan taksit lähtevät melkein kaikki 50 km päästä kaupungista.
En arvannut yhtään mikä rumba tästä syntyy kun ei minulta tippunut kuin n. 8 € taksimaksu. Kun on terveyskeskus melkein vieressä mutta kävelystä ei tule mitään.
Olen kuukauden Kelaa käyttänyt ja viidestä kyydistä kolme on ilmoittanut etteivät lähde yhden kyydin takia tänne maanääriin.  On ollut muitakin kyytejä kun nyt tuli. Toiset tyytyivät ilmoitukseen mutta sitten ilmestyi suhari joka oli kokonaan toista maata.

Terveyskeskuksen aulassa odottelin kyytiä jonka piti tulla vasta tunnin päästä. Aulaan ilmestyi iso miehenrontti joka suureen ääneen  ilmoitti, kysymättä kuka olen. "Mä tulin jo ny. Lähtetää menee. "
Liikuin sairaalassa niiden rollalla jonka nytkin otin ulos tueksi kun en tiennyt missä kaverin kyyti oli. Auton viereen tultiin ja kas kummaa. Kuski jatkoi. " Sä oot kieltänyt pakettiautot kun sun on kuulema vaikee nousta näihi. Mut ny mennää hissil jote ei pitäs olla valittamiis."
Ehdin sanoa jotta ei talossani ole hissiä kun kuski jatkoi. " Mitäs mä siitä. Ala kalppii tän taakse. Tääl o nostolava elikkä hissi." Änkytin jotta rolla ei ole minun vaan sairaalan. Kuski siihen: " Älä puhu,,,sähän sillä kuljet. Älä kuppaa siin, mull o kiire jote vipinää kinttuihi. Ny mennää. "
Niinpä huomasin keikkuvani nostolavalla joka oli melkoisen hutera esitys. Ei minkäänlaisia kaiteita missään.  Olin änkännyt vastaan ja ilmoittanut meneväni keski-ovesta mutta se tyrmättiin. "Kun sä kerra olet  meilä keskukselle sanonu ettet pääse niist nii et nykkää pääse. " Nostolava siirsi minun auton sisään ei auttanut mikää vaikka kesken noston nostokulma yhtäkkiä muuttui , nousi joku uusi osa taas niin että olin jyrkasti vinossa vapisemassa. Rollaakaan en uskaltanut edes lukita.
Naama valkoisena saavuttiin asuntotalon eteen. Taas siihen lavalle vaikka miten änkkäsin keskiovesta menoa. " Sähän et pääse siitä, kuulemma. Et pääse nykkää. " kuului tyly vastaus.
Taas lavalle rollan kanssa vapisemaan . Alas sillä sentään pääsi ehjänä vaikkei rutinoista ja vinkunoista päätellen pääse. Kuski sieppasi käsistäni rollan, myttysi sen kasaan ja tylysti, mikä asunto. Toistin taas ettei rolla ole minun vaan sairaalan. " No voi per...ny vasta sanot,,,"
Kuski yritti tarttua käsipuoleeni, totesin vain etten ole kävelyttäjääkään tilannut senkummemmin kuin haukkuvaa kuskia tai lavamatkustamista.
Enpä hyvää matkaa toivotellut . En edes näkemiin-kiitosta.
Taakseni en vilkuillut kun rappuun viimein hengissä selvisin.

juuli-20
.

[Juulianna]

Tämä talvi on ollut perin eikoinen talvi. Josko talvi ollenkaan.
Tätä mieltä Tanhuvavvaari joka on kaikesta jotain mieltä eikä mielipiteitään lukkojen takana säilytä:
" Mie jo syksyl aavisteli jot jottai o erikoist ilmalaatus. Ko ei tuu lunta ollekaa. Jos tulloo nii par päivää nii jo vettä ropottaa oikee kunnol. Jote taivaal haihtuup lumet. Tätä pellii se o tähä asti pitänt. Koht tulloo jo kevätkii nii sitte ei ainkaa tuu talvee ensinkää. Vaik mist  sitä tiietää jos vaikka männää juhannuksen kirkkoo järve jäitä pitki. Mut äkkisyöksy o talve kohtpuolii otettavans jos meinää heinä-aikaa ehtii.
Mie Siiril kerroi jot onks maalimaloppu tulos. Ko kaikemaalima sairautet ilmaantuu mist ei kukkaa tiiä mittää . Ei lääkäritkää vaik kaikk ihmise olot muute tietää. Enne ko tul lentsu nii päivä par maattii vällyi alla ja sil se ol siisti. Lapsen sairastettii kaikk rokot ja sikotautit  ynnä ankiinat.
Nyt niit vastaa rokotettaa. Onks se paremp nii sitähä mie eppäile.  Ko niitte mukan  tulloo muutakii tautii niiko tää nukahtamistautikii. Onkoha nii jot nää lisätautit o järestää metri eel näit entissii. Ko o saatu rokotus valmiiks nii sil välil ko kehitettii loikkas uus tauti vahvistunneen essii. Sil uutel taas uutta rokotusta vuovaamaa.
Tämmöst kilpajuoksuu nykyjää o sairastamine.
Miul se ol kymmene vuotta sama mrstauti vaikk lopuks totettii ettei olt oltkaa sinä aikan. Ja totesvatte jot mie olin saant tään sairaalapakteeri jäisest maast ko mie lankesi ja jalka katkes. En saant sairaalast vaik sairaala ol tät pöppöö täyn. Avviisis oikee sanottii.
No nii , nyt mie eksyin aiheest. Joskus mie mieti jot onkoha iha oikiaa touhuu kaikk nää valmiin saatavat kaupa ruuat ko niis o kauhia satsi näit lisäaineit mist ei reettakaa saa selvää.
Ol mite ol mut outoks kerrassa o mänt tää touhu. Peräs ei pysy, ei sitte millää.
Vaa onha se tääl oltava ko kerra tänne synnyttii. Ei täs viel voi Marsin tähtelkää muuttaa.
Enneko sanottii jot kovast ko sato jot koht tulloo taivaalt  vihasii akkoi äkkeet seläs.
Nii kai se sitte.

juuli
.

[Juulianna]

Ihminen on erehtyväinen ja lypsikki on märehtiväinen.
Lypsikin elo ei liene yhtä mutkikasta kuin ihmispolon. Maitokin luovutetaan vartavasten rakennetuilla lypsy-asemilla. Ei kisko kovakätinen karjakko utareista .Ruoka tuodaan turvan eteen. El tarvi sitäkään hakiessa rymytä metsissä susien ja karhujen syöttinä.

Ihmisellä sitä on asiat ihan toista mallia. Otetaan esimerkiksi se kun ihmispolo on tautien riivaamana joutunut lasarettiin. Kun sieltä poistuu enemmän tai vähemmän tervehtyneenä alkaa suoranainen juoksentelu polon asunnossa.
Kelataksilla kun polo pyyhkäisee kotinsa ovelle on siellä vastassa kodinhoitaja- terveyshoitajasosiaalivirkailija kaikki samassa persoonassa. Ei puhettakaan että poloparka saisi mennä yksin kotiinsa haavojaan nuolemaan. Ehei. Hoitaja laittaa veskiin korotetun kannen, suihkun alle tuolin. Kun hoitaja kyselee lisäkotihoidoista kieltää polo jyrkästi kotihoidon antamisen keneltäkään . Sanoo moneen kertaan pärjäävänsä yksin. Hoitaja pakottaa polon näyttämään kuinka polo pääsee sänkyynsä nukkumaan ja sieltä pois. Ei kuulemma ennen lähde minnekään . On kunnes uhri näyttää että tietää mikä sänky on ja mitä varten.

Tuskin on hoitajan käynti haalistunut kun soi ovikello. Menee polo avaamaan kun soi ja soi eikä lopeta. Oven takana seisoo vieras mies joka esittelee itsensä alueen palopäälliköksi joka on tullut ilmoituksen perusteella tarkistamaan että kaikki on hyvin tällä sairaalla. Polon kysyessä ilmoituksesta kertoi ilmoitetun jotta huusholli on mullin mallin ja asuja raivotautinen. Ainakin melkein. Päällikkö silmää ympärilleen ja kysyy onko tällä ollut näin siistiä kun ambulanssi vieraili. Oli vastaa polo. Pololle selviää kuka oli moisen ilmoituksen tehnyt . Se nainen ambulanssissa joka ei saanut tuulettaa.
Selviää lisäksi että päällikkö on polon pojan työkaveri, lepäilivätkin yövuorolla viereisissä punkissa.

Seuraavana päivänä tulee postissa kirje kotiapuviskaalin toimistosta. Siinä sanotaan ettei polo saa kotiapua kun ei täytä ehtoja. Ei saa semmoista mitä ei ollut hakenutkaan. Nyt polo suuttuu kun huomaa että sama kotiapu joka pakotti polon esittämään sänkyynmenotaitonsa oli sekä anonut että pitänyt itselleen käsittelykokouksen ja evännyt kotiavun.
Polo haukkui kotiavun puhelimessa. Sanoi nimenomaan kieltäneensä mitkään kotiavun näköisetkään ovelleen tulemasta,

Sitten seuraavana päivänä soitti poliisit vuorostaan ovikelloa. Veljeni oli pyytänyt katsomaan kuinka polo voi. Kun oli kuulemma kuoleman kielissä viety pillit soiden sairaalaan. Enää ei polo voinut kuin nauraa.

Jotta kyllä maalla on mukavaa,,,

juuli