Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka]

Juuli kyttää yöt ja päivät milloin Tiistai käy foorumilla. Ei ole rassulla muuta sisältöä irl.

Väärin taas Suti-setä. Koska sinä oikein opit.
Minä saan yhtenään viestejä joihin en vastaa. 

[Suti]

Juuli ylpeilee saamansa roskapostin määrällä.

[Juuli Hukkaskukka]

Juuli ylpeilee saamansa roskapostin määrällä.

Nyt erehdyit pahan kerran. Tulee sitäkin ihan tarpeeksi, mutta....
Kivat sulle.
.

[Juuli Hukkaskukka]

Tämä on Juulin ikiomaa..

Jos olisin hän, niin siivoaisin vähän ja keskittyisin ketjuni tarkoitukseen eli kirjoittamiseen.

.

Mutta kun et ole. Surku. Siivoa omas !.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.




RUUSU MESTARIN

Minä näin sen kaiken
Näin kulkueen, näin sotillaat
näin kansanpaljouden.
näin kaksi ryöväriä.

Näin Mestarin.

Oli risti raskas
pilkkasi kansa :
" Nyt auta itseäsi "
Ei vastannut
kulku jatkui.

Maahan vaipui
vettä anoi
ei kukaan antanut.

Matka Golgatalle
vuorelle kuoleman.

Ristiinaulittiin, kuoli ja haudattiin
nousi kolmantena päivänä kuolleista
istuu Jumalan, Isän oikealla puolella
on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita.


Sain värin punaisen, veren Mestarin.





Juuli2015
.

[Muisto Keijo Kullervo]

Hieno runo, Juuli?

Jatka samaan malliin, taiteilija olet.

K.K.

[Juuli Hukkaskukka]

.
.
Hyvvää Päivää vaa. Mie oon noita Venela Kypäräine. Ventsuksi Kyöpelinvuorell sannoo. Katti joka tuoll takaritsill täriseep o Makkone.
Täss myö luutitaan teill Pääsäistä, semmoist mukavaa toivottelemmaa.
Vaa o kauhia kylmä tääll yläilmoiss. Tuuleep ja luntakii tuiskuttellee. Ja helmat paukkuu. Ynnä Makkone ulisee.
Se ko pelkää valla mahtottomast vaikk olis jo luult näihi luutimisii tottunee. Mutt ei se vaan totu. Ainaine volina.
Me oon luutinnu jo eilisillast lähtii. Takamus tunnottoman. Koht perill siell teill.
Taivaall jos viitsittä vilkuilla voitte nähtäki. Meill o laskeutuess noppeeusrajotus jote ei sit nii vaa livahdeta.
Mutt eihä täss muuta ku
.
Oikee hyvää Pääsiäistä kaikil.
.
Venela Kypäräinen.
noita

[Juuli Hukkaskukka]

NOIDAKKO

Vahingossa minä sen löysin.
Se oli pikkusiskon vanha satukirja.
Noidakko.
Sillä oli pikkusiskon antama kumma nimi.
Se oli Noidakko.
Kun äiti kysyi miksi noin outo nimi
Sisko vastasi ettei se mikään kumma ollut
olihan veikallakin kumma kirja, Viidakko.
Sanoi vielä että se vasta kumma oli
ei siellä villissä metsässä
varmastikaan mitään dakkoa ollut.
Sen oli kuulemma veikka keksinyt.
Ne dakkot.
.
Pikkusiskon kirjassa oli sentään noidat.
Niitä ei ollut kukaan keksinyt
ne olivat oikeasti olemassa.
Sanoi mummo.

Se oli huolella kääritty ruskeaan paperiin.
Laitettu mummon piirongin
ylimmän laatikon pohjapaperin alle.
Siellä se oli löytäjäänsä odottanut
jo kymmeniä vuosia
Mummo huolella säilyttänyt.
Kenties oli papalta salaa lukenut
ettei pappa naureskele.

Nyt sen löysin minä
enkä minä lukenut salaa.
Minä luin illalla sängyssä.
Yöllä unessa vilisti kaikki
Noidakon maan noita-akat
menninkäiset, peikot, tontut,
kiltit keijukaiset, maahiset.
Mutta ei ne pahaa tehneet.
Ei yhtään tippaa sattunut.

Aamulla minä hymyilin.


.

Juuli2014

[Juuli Hukkaskukka]

.




TULEVA

Se oli pieni poika tyhjässä näyttelytilassa
tuijotti tyhjää, maalamatonta  taulupohjaa.
Valkoisena se avautui.
Tyhjänä.
Ei tiennyt poika että se oli tulevaisuutensa
avoimena, piirtämättömänä.
Rajoittamaton se oli.
Vielä.

Ei tiennyt kun siihen ilmestyi yksikin pista tai viiva
oli tulevaisuuden suunta annettu, raja valmisteltu.
Siihen vedettäisiin lukemattomia viivoja, pisteitä.
Elämä kokonaisuudessaan.
Niitä viivoja ja pisteitä  ei enää voinut pyyhkiä pois.

Minä tiesin.
Minä olin tuo pieni poika.

Minun tauluni on täynnä viivoja ja pisteitä
rajattu jo kauan sitten.

Se on täynnä.
Elämästä eletystä täynnä.

Tuli uusi, valkoinen taulu.




Juuli-14
.

[Muisto Keijo Kullervo]

Aku Ankkakin tiesi taiteesta aika paljon.
Kävi taidenäyttelyssä ja näki siellä taulun jossa oli valkoinen pohja keskellä musta piste.

Taulun nimi oli 'sielu päivällä'.
No Aku päätti tehdä paremmaksi. Osti kehyksen ja piirsi mustan taustan ja siihen keskelle valkoisen pisteen.

Taulun nimi oli 'Sielu yössä'.

Itse taidan taiteilijana olla vähän kuin Aku, oletan.

K.K.