Outomaa

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Uutiset:

Outomaa on outo maa.


Sivuja: 1 ... 49 [50] 51 ... 53   Siirry alas

Kirjoittaja Aihe: Juulin Ikioma  (Luettu 116339 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1225 : 09.11.19 - klo:19:10 »




NUMMERO

Teki kevät tuloaan.
Kotopirtin nurkalle metsikköön ilmestyisivät kohtapuoleen sinivuokot. Ynnä rentukat ja sammakonkutu pellonojiin. Aines Juulin nuijapääkasvattamolle, jokakeväiselle. Huolimatta että lasipurkki verannan ikkunalla oli äidin inhokki no 1 Juulin muistin mukaan ei yhtenäkään keväänä purkista loikiskellut ikkunalle iloisia saammakkopoikia. Oli hulautettava kasvattamonsa pellonojaan. Toinen vaihtoehto oli hyyskä. Sinne äiti ne vedet muutoin kumoisi poikineen kaikkineen.
Koulua käytiin vielä. Uusvanhoilla pyörillä poljeskeltiin. Hartaasti odotti Veikka kesälomaa. Jo joulusta lomaa oli kaihoillut. Juuli oli jo tottunut lomailija. Ainoa oli hyvä puoli se että lukea sai päivät pääksytysten. Kummankin koulunkäynti oli kuitenkin jo voitonpuolella. Lomakaan ei niin hirveän tärkeää enää ollut kun tiesi sen kohta tulevan.

Pitäjässä oli nyt tärkeä vaihe menossa. Oli tulossa kunnallisvaalit. Veikka eikä Juulikaan sentään äänestämään vielä päässeet mutta sivusta sitä kuitenkin pakosta kuulivat.
Aikuisia tämän tietenkin kiinnosti tavattomasti. Ei ollut ollenkaan sama miten kunnan asioita seuraavat neljä vuotta hoidettaisiin. Saako Kotorinteen peltotie avustusta vai ei. Voiko haristunutta puusiltaa enää mopolla ajella. Puhumattakaan naapurin kuikui-isännän, kuikuin koska aloitti lauseen kuin lauseen kuikuillaan, kui kui se nyt sillälailla..., jaloelikkolauman kuljettelua kestäisi ropottipamenpojan vahtimille sänkipelloille. Sen ropotttipaimenpojan jonka lankoihin olivat sekä äiti että Juuli mopon kahauttaneeet. Äiti peräti kuikui-isännän selän takaa. Kuuro oli isäntä. Veti paimenpojan lankoja kun äiti lensi mopolla isännän taitse sivusta valtaojaan ettei ajaisi isännän päälle. " Kui,,kui, mitä sinä siel tehet" oli isännän kommentti.

Puotiriessulla katseltiin vaalimainoksia latojen seinillä. Monenmoista naamaa siellä leveästi hymyili. Puodissa oli puheenaihe taattu. Kuka yrittää ja kuka ei. Kuulemma oli Ketkäläismuorin hulttiopoika Reiskakin meinotellut. Äitinsä sai estettyä kun uhkasi Reiskan mierontielle ajaa.

Vaan tosissaan asian otti isäntämies, Seppäsen Leevi. Oli jo yhden kauden istunut ja tullut tulokseen jotta hyvä oli arpeeti. Kelpasi valtuustosalissa kunnantalolla istuskella ja kunnan asioista päättää. Hyvinkin jouti varsinkin talviaikaan. Maaanvljelystouhunkin hoiti jo aikamiespoika Matti.
Sitten ei kun uudelle kaudelle yrittämään. Ei kuitenkaan ollut ollenkaan varmaa se pääsy Leevillä. Oli joltisenkinmoinen joukko insinööriä, merkanttia ja kosmetologia. Puotineideistä ynnä pankkineideistä ei ollut suurtakaan vaaraa.

Aloitti Leevi-isäntä suurenluokan vaalimanööverin. Löysi ykskaks uusia ystäviä mökin akoista, ukoista, keskenkasvuisistakin. Oikein sydänystäviä joille ei ennen lippareuhka puotijonossa noussut. Kahvipaketti poikineen löysi tiensä mökinakan köökin kaappiin. Ja iltakahveista tuli Leeville oikein sielunasia. Ei akat pahakseen panneet. Saihan siinä kahveepaketin . Kyllä sen edestä Leevin itsekehuja kuunneltiin. Mukulat oli innoissaan Leevi-sedän yhtäkkisistä kyläilyistä. Aina oli karkkipussi povessa.
Montakin.

Satoi tai pastoi körötteli Leevi-isäntä pikkuvallulla, mersulla ei olisi kelirikkoisia kärryteitä päässyt, mökinakkoja kahvipaketti istuimen alla haastattamaan. Puhui ummet ja lammet maailman tilanteesta, mistä ei itsekään kärryllä ollut. Akat ei ensinkään. Oman pitäjän asioista haasteli harvinaisen vähän. Ehkä siksi kun ei halunnut toisten, toivonsa mukaan tulevien äänestäjiensä vastakkaisia mielipiteitä kuulla. Olla erimieltä.
Eikä siinä kaikki. Höylisti lupautui Leevi akkoja puotiin, sairastuvalle, permanenttiin kuskaamaan. Ukkoja pankkiin , sen harvan kerran kun rahaa tuli. Uusia kesälipokkaita sovittelemaan kirkonkylän kenkäpuotiin.

Oli kylän laitamilla oma pikkumökki Marjamäen Aaretilla. Oli ikämies jo Aaretti. Oikeastaan jo aika vanha. Ei ollut Aaretti ollenkaan kiinnostunut politiikasta, tuskin tunsi sanaa. Oma kessumaata, kissojaan, kanojaan hoiteli. Vanhapoika oli Aaretti.
Sai Aarettiin sen verran eloa Leevi-isäntä iltakahvipoikkeamisillaan että sai Aaretin äänestykseen lähtemään. Höylisti kyydin tarjosi niinkuin mökkienkin asujakunnalle. Eri kertoina kuitenkin ettei päässyt muut kuulemaan kun Leevi nummeron toisille akoille ja ukoille vannotti. Niin teki Aaretillekin. Komensi tiukasti vielä vaiti olemaan muuten ei hevonen kesällä Aaretin vaivaiselle peltotilkulle töihin joutaisi.

Lähdettiin sitten vaalisunnuntaina Mersulla ajelemaan kahteen mieheen kohti kunnantaloa, äänestyspaikkaa. Aaretti etupenkillä. Lippa silmillä, niska kyrmyssä. Pelotti kun ihan ihmisiin tässä mentäisiin. Kuinka sitä ollenkaan osaisi. Oli maitolaiturilla naiseläjiä, kylän akkoja. Toisilleen totesivat: " Siinä nyt Aarettia viedään. Äänestämään se menee. Ketähän se sekin...nii juu. Sitähä se."

Perille tultiin , kunnansaliin astuttiin. Oli väkeä sali täynnä. Käteltiin tutut ja siinä sivussa vieraammatkin niinkuin ei olisi vuosikymmeniin nähty. Vaikka eilen puodissa viimeksi. Juhlatilaisuus oli nämä vaalit. Seisoskeltiin ryhmissä, puhuttin ja juoruttiin kaikki pitäjän asiat. Yksityisetkin vähän hiljempaa. Kulmien alta vilkuiltiin kopista poistujia. Ketä se tuo...
Jäi Leevi-isäntä toisten isäntien ja silmäätekevien kanssa tarinoimaan kun Aaretti kohti koppia köpitteli. Ei kyselty Aaretilta passia eikä muutakaan henkilöllisyystodistusta. Turhaa se olisi, ei Aaretilla ikipäpäivinä semmoisia ollut.
Joten koppiin sulkeutui Aaretti. Älysi verhotkin eteen vetää. Ei mennyt kuin hetki kun verhot taas avautuivat. Siellä seisoi avuttoman näköisenä Aaretti verhojen välissä. Kuulúi, ei niinkään hiljaa :
" Mikäs se olkaa se sun nummeros Leevi ku minä se jo kerkisi unohtia. Vaikka sinä se nii monest sanot. Se paper missä se ol ylhiäl unohtu piilii."
Jostain syystä tuli Leevin juttukavereille kiire ulos. Nauramaan kun ei siinä kehdannut.

Pääsi Leevi istuksimaan kunnanvaltuustoon vielä seuraavaksikin kaudeksi.
Kahvitus siis kannatti.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 09.11.19 - klo:23:06 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1226 : 11.11.19 - klo:16:53 »



On asiat nyt silltappaa jotta valtiovalta, eräiden edustajiensa kautta on taas pureksinut mällinsä jota nyt  osoitetaan väen, reppanoiden, mistään tietämättömien niskaan. Näistä toinen on jo kauan ollut laki  toista vasta suunnitellaan josko sekin tulisi saattaa lain alaiseksi. Sen minä vaan sanon jotta siitä nousee ankara taisto jossa ei sanoja säästellä.
Palovaroitin on se ensimmäinen. Se olisi varmaan hyvä asia mutta siinä on erikoisia piirteitä jotka se on ominut eikä irti päästä. On laajentanut valvontaansa mm. letunpaiston. Kukaan ei lettujaan polta jotta nousisi oikein sauhu mutta niin vaan varoitin karjaisee äkisti niin että lettutaikina paistajan käsistä lattialle lipsahtaa hirveän kirkaisun saattamana. Nopea on toiminta kun ovi talvipakkaseen riuhtaistaan apposen auki ja olijoiden määrästä riippuu montako pyyheliinaa huitoo ilmassa. Putoaa kirjahyllystä arvomaljakkokin mutta siihen ei kiinnitetä minkään moista huomoita. Kun tuuletus saa hampaat kalisemaan vaikenee ämyrikin. Siis ovi kiinni.
Letunpaisto ei ota enää tulta alleen on se varoittimen ääni senverran mahtava. Karmaiseva suorastaan. Voisihan se olla vaikka Fur Elise tai joku muu nätti soitanta. Vaan ei se käy kun asiantuntijat ovat mieltä että sen täytyy saada paniikki aikaan . Elisen soidessa voi vaikkapa nukahtaa. Talo palaa kun  on isäntä unosilla.

Uudempi väkerrys totesi tämä todella hyvän keksinnön että lypsikit, ne kantturat tämän ilmakehän tuhoaa. Ei isot tehtaat , ei lentokoneet ja mitä niitä mahtavia savuttajia on. Siitä johtuu että lypsikkipolo on jouunut pakolaisen asemaan omassa maassaan missä jo satoja vuosia, tuhansiakin on tuottanut maidon, voin, piimät ja monet, monet ruokailuasiat ynnä lihan, veriletut, nahkasaappaat  bandidoksille ja muille tavallisimmille asukeille.
Ihan sotahuutoa ( ei pelastusarmeijan ) päästellään asian , lihan hyljeksimisoperaatiota  toreilla ja markettien aulassa laitetaan toimeen kohtapuolin kassitarkastus ettei vaan ole tullut häränniskaa tai lampaanpaistia hankittua. Jos on niin eurotonnin sakko/kilo päälle. Rikoksentekoväline, kauppakassi valtiolle.
En tiedä yhtään ainutta henkilöä joka olisi lihalle allerginen. Lypsikin tuotoksille kyllä. Minulle maittaa pannupihvit, wienerleikkeet  jn e.  Niin kauan syön kun on yksinin lypsikki tuotannossa. Vihannekset menee kyytipoikana. Talvella D- vitamiini ja muutama muu läpi vuoden.
Hyvä minä.

Juuli
ps. Tanhuvanvaari muisteli, alkuaikoina kun opeteltiin ihmisiksi elämään syötiin lihanhimossa jossain saarella naapurit majoistaan.
Jossain maassa taas lähtee oma henki jos lypsikin syö.
j.
.
« Viimeksi muokattu: 12.11.19 - klo:20:13 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1227 : 15.11.19 - klo:12:14 »

  Oli hämmästys melkoinen kun avasin täällä kameran kuvat osion. Näytti kasvaneen tekokukkakimppuun valkeat lehdet. Ei saa kummoisiakaan kuvia sillä mutta uusia lehtiä näytti kukat saanen. Aikani kun mietin tätä kummallisuutta muistin että tuohan on vanne millä pujotan hirvittävän tiukan tukisukan tähän ruusua potevaan jalkaan.
Sitten oli vielä tuo vihreä kasa. Se puolestaan oli "hiippa " joka myös oli apuneuvo sukkien jalkaan saamiseen.Kumpaakaan, en vannetta enkä hiippaa saa kunnolla toimimaan , siis en osaa  käyttää näin yksikertaisia asioita vakka olen netistä selkeät kuvat näistä toiminnoista nähnyt ja moneen kertaan. Sukat vaan on yksinkertaisesti liian mutkikkaat minun tietämykselle. Tosin ne on kuin peltiä joten ei voi yksin minun hoksaamattomuuttani syyttää.
Tuo valkoinen ruttukasa, siitä en osaa sanoa mikä se on. Vaatekasa on osa niistä kamppeista jotka jouduin siirtämään evakkoon sutareiden tieltä.
juuli
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1228 : 16.11.19 - klo:13:21 »



Talvi. Se joidenkin mielestä hyvä joidenkin kiusankappale , haitta jolle ei mitään voinut. Olisi suonut  olla tulematta kun ei niistä seuralaisistaan, pakkasista ollut mitään hyötyä ja vielä vähemmän iloa.

Juulin lapsuudessa ei ollut taksia hakemassa portinpielestä vaan talvisin koulumatkoille ja muutakin matkaa  hiihdettiin. Oli koulussa jopa kilpailut joissa katsottiin kuka näitä laudankappaleita nopeammin lykki ja tuli maaliin. Yksissä lykkimiskisoissa kaksi pojanviikaria ei tullut maaliin ollenkaan. Johtaja-opettaja , karski sodankäynyt mies alkoi jo hermostua kun ilta pimeni eikä poikia kuulunut. Ei auttanut kuin opettajan itsensä lähteä lylyilemään kun kanteli yksi nassikka:" Simppa ja Mikko jäi Revomäkkee hyppyrille."
Ei ollut suksissa voiteita niinkuin nykyään. Yksi ainoa oli joskus käytössä, Rex joka luisti tasaisen varmasti niin eteen kuin taakse. Juulin siteet ei olleet erikoiset, "rotanloukut" jota vastoin oli Veikolla Voitot. Juuli tietty kadehti niitäkin vaikka ei hiihdosta pätkääkään piitannut. Tuli kuitenkin toiseksi alaluokilla kilpahiihdossa.

Toinen talvilaji oli luistelu mihin Juulikin osallistui. Ei ollut jääkiekkoa tai jos oli niin oli ihan töppöstelyvaiheessa. Juulin luistimet olivat kolme numeroa liian isot kun isän mielestä niihin piti mahtua villasukkia. Mahtui niihin, jopa monta paria eikä Juulin jalka ole kasvanut luistinmittoihin vaan on vieläkin liian isot. Juuli vei ne kerran ex-miniälle jospa tämä osallistuisi 6 v Jeremiaan luisteluinnostukseen. Vaan oli tyly vastaus: " Mitkä noi o." Juuli palautti vähin äänin isot luistimensa komeron alahylyllylle.

Nykyisin on kovaa mekkala jääkiekossa. Niin raju että se muistuttaa sotaa. Nyt on unohdettu se kun joukkue palasi Suomeen voitokkaana kompuroi yksi pelaaja melko juo,,,nisti "Poika," pysti sylissään lehdistön edessä kentällä. Kuka sitä nyt huomaisi kun oli MM-voitto saatu. Vissiin vuosi yhtäsoittoa juhlittiin. Nyt tuli EM-voitto. Juhlitaan vain puoli vuotta ilmeisesti.

On kehitetty laji, slalom. Rinteille matkataan hiihtoloman aikaan. Ei pois voi olla koska heti kiirisi huhu jonka mukaan perhe on vähissä varoissa kun ei laskettelemaankaan pääse. Perheiden vanhemmat jäsenet viettävät useinkin aikansa laskettelurinteen ravintelin  baarissa. Rinteen alla käydään toteamassa jotta onpas iso mäki.
On niitä muitakin talvilajeja. Mikä laji se nyt olikaan, se missä harjojen kanssa huiskitaan pelivälineen, kiven kulkureittiä puhtaaksi.
Jokaiselle on jotain. Juulin lapsuudessa rinteiden virkaa toimitti navetan katto. Se ilo loppui kun tikapuut katolle pettivät yhden laskettelijan alta.
Sillee nii.

juuli
« Viimeksi muokattu: 16.11.19 - klo:17:58 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1229 : 18.11.19 - klo:16:24 »



Sauna, meidän kansallisaarteemme sauna. Ei ole mikän bastu niinkuin naapurinväellä. Ei ole myöskään kaappi niinkuin Amerikoissa on kehitetty. Meillä sitä on sauna jossa löyly on muhevaa, ei polta niinkuin kaapissa. Vihdoilla, koivunoksilla räpsitään etenkin selkäpuolta. Vihdoppas kaapissa. Ei onnistu.
Olen tutkinut saunan alkuperää. Pitkään ja tarkkaan. Olen  tullut tulokseen että kivikauden ihminen keksi saunan.

Kun oli kylmä luola talvella eikä kesälläkään siellä hikoillut niin huomasivat partasuut jotta kivet nuotion ympärillä pysyivät pitkään lämpiminä. Ihan tulikuumina vieläpä.
Siispä alkoi innokas kivien kantaminen luolaan. Huomasivat senkin pian ettei jokaisella omaa kiviröykkiötä saunaatarvinnut olla vaan kannetaan kaikki samaan kasaan. Asia jota ei yhteen aikaan noteerattu miksikään varten vän vaan kerrostalossakin piti olla jokaisella omat saunat. Ne osoittautuivat itsemurha kaapeiksi jossa kylpemisen suurin osa lopetti.
Nyt oli saatu kokoon mieleinen kiviröykkiö, luolaväelle  kelpaava. Huomattiin sekin että lämpö leviää kuin Jokisen eväät. Ei se käynyt päinsä vaan oli esteeksi rakennettava seinät ja seinille hyllyt missä sitten poltti moni nahkansa kun ei ollut vielä löyly-nimistä tapahtumaa keksitty.
Se keksittiin kun vähäpoika pissasi kivikasaan. Ilmoille nousi nautittava lämpöpilvi jos ei ottanut pissan hajua huomioon. Niinpä sitten töhmässä (oli saunan alkuperäinen nimi) kuului alituinen kivien kastelu jolla se höyrypilvi saatiin aikaan. Vähäpoikaa kiellettiin pissaamasta kiville ettei tulisi haisu mukana.
Vihta keksittiin kun joku koivunoksilla lakaisi töhmän lattiaa ja yritti siinä sivussa putsata nokisia töhmäkiviä. Eihän ne noesta lähteneet mutta tuli taas yksi hieno aromi lisää. Joku otti oksia lavolle ja läimäisi niillä vieruskaveria selkään just kuumimpaan kivien kasteluaikaan.
Tuli äkkilähtö läimäisijälle.

Joten ikivanha on tämä keksintö töhmä joka nimi muuttui aikojen kuluessa saunaksi.
Kyllä varma on niin.
Tosin likikään kaikki ulkomaan väki ei asiaa ymmärrä.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 23.01.20 - klo:19:27 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1230 : 24.11.19 - klo:17:58 »



En ole eläissäni, ainakaan vielä kokenut niin nopeaa esiinmarssia kun aikoinaan telkkarin tulo. Ellei nyt lasketa mukaan turviksien tuloa joka kyllä päihittää telkun mennen tullen.
Vanhempi väki oli kauhuissaan osa, osa ihastui ja hankki vaikka hinta oli hirveä.
Katajaisen mamma siunaili ja voivotteli tätä jumalatonta meininkiä kun ensin tulee ääni laatikosta  ja nyt seuraa kuva perässä.
Seuraavaksi tulee sitten itse vanha Vihtahousu katsomaan mitä pahennusta on saanut aikaan. Ei ole likat vielä ripille päässeet kun jo vouhotetaan, tämän aparaatin mukaan matkitaan. Leikataan tukka niin että on melkein kalju ja opetellaan kaikenmaaliman tanssaamiset ja muut syntiset tavat.
Hameetkin on niin lyhkäsiä että melkein se yksi paikka näkyi.
Mamman siunailuista huolimatta väki osti kilpaa ihan telkkareita. Ensin sen hankki kartanon kreivi, isotalolliset perässä, mökit ja torpan väki ynnä pientalolliset ostivat telkun vaikka meni koko maitotili.

Ja kyllä sitä vahdattiin. Melkein naurussa oli suu kokoajan vaikka olisi hirveä sota tai tappoleffa menossa. Yksi yhteinen piirre oli monessa katsomossa. Totesi, yleensä isä jotta mitä siinä ääni tekee kun on vierasta kieltä jota ei kukaan ymmärrä ja onhan siinä ihan suomenkielellä sanomiset luettavissa. Joku tyttö yritti sanoa etä äänissä on tunnelmaa mutta tähän tokaisi isä jotta mitä tunnelmaa. Nytkin vollottaa joku siellä eikä sano yhtään mitään.
Kaikki ohjelmat katsottiin  Jos jollain ei ei telkkua vielä ollut istui koko illan naapurissa. Monena iltana peräti.  Oli tehnyt navettatyötkin pois alta jo pari tuntia ennen naapuriin majoittautumista. Ei oltu näkevinään talonväen haukotuksia .

Mistään ei päällepäin huomannut paitsi väheksyvistä muka - puheista. Kun astui pirttiin ei telkkua missään näkynyt. Telkku kun toimitettiin kaappeineen ettei väliajoilla ruutu haalistu. "Nii, pithä se meilkii  ostaa ko o muka nii mukavii ohjelmii. Teil ko ei viel oo niin poiketkaa joku ehtoo kattomas. "
Käytiin katsomassa ja seuraavalla viikolla oli jo oma nurkassa töllötettävänä.

Nykysin telkku saattaa olla , ainakin minulla päiviäkin kiinni kun ei viitsi eikä halua niitä ikuisia uusintoja nähdä.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 24.11.19 - klo:20:48 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1231 : 25.11.19 - klo:13:57 »



Enpä ole koskaan tämmöisestäkään kuullut tai peräti nähnyt. Tämä vempele on se millä "peltinen" tukisukka laitetaan jalkaan. Siis yritetään laittaa. Vempain on muovikangasta . Se taitetaan lieriöksi punaisten magneettinappien avulla ja sinne lieriöön sujautetaan, siis yritetään sujauttaa koipirepsu.Tarkoitus on ettei mikään nappi aukea mutta sitä ei ole opetettu vempeleelle.
Niinpä ota vempele pois ja laita nappi taas kiinni. Tämä aukeilu tapahtuu noin neljä kertaa. Kaikki vetonarut ja läppä sinne  koipirepsun ympärille.  Nyt otetaan se peltisukka, kasataan sen varsi ja nilkkaosa , jalkaterä ruutin pienelle rullalle ja aletaan, siis yritetään sujauttaa se tuon tötterön päälle . Kun on saatu monien manausten jälkeen sukka ilman yhtään ryppyä kantapään ohitse aletaan kiskoa narusta tätä muovitötteröä pois sukan alta. Arvata saa kuin monesti se muovihärpäke tulee sovinnolla ulos. No, siinä sukassa on jalkapohjassa reikä josta kaivelen härpäkkeen pois.  Tarkoitus on ettei sukkaan jää yhtään ryppyjä kun ne painuvat syvälle ihoon ja voipi jalalle käydä ohraisesti. Siis vempele pois jos on ryppyjä jotka ei kädellä siliä. Yleensä ei siliä.
Jos olen jotain oppinut tästä tapahtumasta niin se on railakas kiroilu. Ihan jopa uusia manauksia. Saaturin ruusukele.
Hikoilukin sujuu ihka uudella vauhdilla.
Aikaa kuluu noin tunti.

juuli
.



 

« Viimeksi muokattu: 25.11.19 - klo:23:18 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1232 : 25.11.19 - klo:20:57 »



Kaunista Adventtiaikaa.
juuli
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1233 : 30.11.19 - klo:14:09 »

 

 MIRKKU-ISUKKI

Komea, charmikas hurmuri, kissamaailman komistus.Mirkku-Kolli.Ilmeinen Casanova. Siitä, onko tällä hurmurilla perillisiä Juulilla on tarkka tieto.
Mirkku-isukki. Kotona vielä nuorena naisenalkuna asusteli Juuli. Ei ollut huolen häviää. Kaikki töppäilyt jos ilotkin vielä elämässä edessäpäin. Melko ankara oli tyttölasten kasvatus siihen aikaan.

Ei tunnettu, ei kuultukaan, minkäänlaisesta ADHD :sta. Ei ikinä unissakaan kuviteltu. Jos olisi sen kaltaista häiriötä, ylivilkkautta, tottelemattomuutta mukulassa ilmennyt, olisi se ilmanmuuta laskettu huonon kasvatuksen piikkiin. Huonosti käyttäytyjää olisivat monenmoiset rangaistukset, kiellot odottaneet. Herrat Koivuniemi, Tupenrapina, eivät enää vierailleet, odotti tottelematonta neitiä ihan muut kasvatuskonstit. Pahin oli kotiaresti, johon saattoi joutua jopa kuukaudeksikin. Yhtämittaisesti. Mitään poikkeamia tästä säännöstä ei tunnettu, kotona istua kökötit, minkä töiltäsi ehdit, ulos ikkunasta tuijottelit samaa muuttumatonta pihapiiriä. Hyvinkin tehokas kurinpalautus oli tämä, siinä oikutteluhalut hyvin pian taivaan tuuliin haihtuivat. Eipä juostu kasvatusneuvoloissa, psykiatrilla, niinkuin nykyajan pahatapaisuutta osoittavan mukulan kanssa.
Olikohan metodi silloin ollenkaan huono. Osoittautui käytännössä ehdottoman päteväksi tämä kasvatusmuoto.

Vakavampaa tottelemattomuutta tahi huolimattomuutta oikeastaan osoitti kuitenkin Mirkku-kissa, joka nimestään, Mirkku, huolimatta oli poika.
Kuten poikakissojen tapoihin, velvolllsiuukssin kuuluu, osallistui Mirkkukin joka kevättalvisiin naapuristossa, kauenpanakin asustavien kisssatyttöjen päivystyshommiin, joka keväisiin konsertteihin lumihangen merkkamisineen. Taas oli Mirkku retkillään. Tappeli verissäpäin kissaneideistä, seurauksena viikkokaupalla uunin päällä haavojaan, risaisia, revittyjä korviaan paranteli. Haavojaan nuoleskeli.
Ja hyvinhän Mirkku toipui.
Sama leikki seuraavana kevättalvena uudelleen, ei edellisiä tappeluksia verissäpäin muistettu. Seurauksitta ei Mirkku-poikamies kuitenkaan päässyt.

Istuksittiin pirtissä äidin kanssa, Oli tauko ainaisessa arkisessa aherruksessa, kerrankin tervetullut joutohetki. Alkusuven lepohetkeä vietettiin. Mirkkukin uunilla tyytyväisenä oloonsa kehräsi. Oli jo aikoja sitten kosio-reissultaan palaillut.
Äiti ikkunasta tielle katseli, totesi:
"Katoppas vain, mikähän naapurin Hilma-muoria meille lennättää, oikein on kori käsivarrrella. Eipä ole Hilmaa liiemmin näkynytkään. Siellä mökissään kissoinneen rauhassa elelee."
Koputti Hilma-muori oveen, astui tuiman näköisenä pirttiin, laski korin keskelle pöytää. Synkein ilmein, mustanpuhuvin. Tiiraili huonoilla silmillään uunilla loikoilevaa poikamiestä. Kiukulla tuiskahti, edelleen asiasta täysin tietämätöntä isäehdokasta häijysti mulkoillen : "Täs ne ny on. Pitäkää hyvänänne. Ne on teitän kissan tekemiä."
Äiti ällistyi moista väittämää perusteellisesti. Jäi Hilmaa suu auki tuijottamaan. Sai hetkisen kuluttua puhekykynsä takaisin. Tiuskaisi vastaan :
"Onko ollut Hilma kenties kissansa häntä pitelemässä .? Mistä Hilma asian noin varmaksi luulee tietävänsä. Katteja päivystää kymmenittäin siellä Hilman mökin nurkissa. Hilma vie nuo mennessään pois samantien. Ei niitä missään tapauksesa tänne voi jättää."
Ei voi niin. Ei ollenkaan.

Kopassa nimittäin ryömi, vienosti vikisi, viisi vielä sokeaa kissanpoikaa, ihan uusia vielä. Oli mustaa ja kirjavaa. Hilma jatkoi: "Tietän minä. Jos nyt muut mitä ny vähäse, niin kyllä varmast oli teitän kolli enite. Tehkää mitä lystäätten."
Näin raskauttavan todisteen Mirkun isyydestä lausuttuaan lähti Hilma.
Oven rämähtäen, karmit vain tärissivät, perässään kiinni paiskasi.
Näin sukiutui huolettomia poikamispäiviään vietelleestä Mirkusta isukki, elatusvelvollinen. Tuore isä tuskin perillisiään tunsi. Ei halunnut äitikään tuntea ei omia Mirkun oletettuja tekosia.

Totesi äiti turhaksi niitä uudelleen Hilma-muorille palauttaa, olisi jotain muuta nyt pikapikaa keksittävä. Ja keksihän äiti. Naapurissa asusti ronski naisihminen, jolle äiti kopassa mönkivät pennut kiikutti. Tämä naisihminen lupautui hoitelemaan asian, oli siihen oman kissansa kohdalle monet kerrat joutunut turvautumaan. Asiaan opin saanut. Oli ollut pakko koska ei halunnut kattifarmariksi.
Kumoontui täten Mirkun elatusvelvollisuus. Hilma-muorin isyystodistus.
Vaan eipä siitä poika-Mirkku mitään oppinut. Perin on lyhyt kissojen, varsinkin poikamiesten muisti. Joskus ikäänkuin ihmispoikamiestä muistutti.
Ei opiksi otettu.
Kumpikaan.
.
« Viimeksi muokattu: 30.11.19 - klo:16:38 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1234 : 30.11.19 - klo:14:18 »

Mitähän varten kone jakaa noin oudosti lauseita. En minä noin isoja välejä mihiinkään jättänyt.
Onko syy mainoksissa vai mikä.
 ::)
« Viimeksi muokattu: 30.11.19 - klo:15:00 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1235 : 03.12.19 - klo:18:38 »



P. Punakuono kertausharjoituksissa.
« Viimeksi muokattu: 03.12.19 - klo:20:33 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1236 : 18.12.19 - klo:13:27 »



Kova on testi näilläkin.
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1237 : 22.12.19 - klo:20:59 »

.


Nyt koitti se päivä jolloin oli vain yksi päivä pukin tuloon. Isommat mukulat ei niin selvästi jännitystään näyttäneet mutta töppöstelijä näytti ja kuului. Oli kiltisti yrittänyt olla mutta muutamia töppäyksiä tuli väkisinkin. Ei kukaan jaksa olla viikkoja täysin kiltti. Ei töppöstelijän tilillä ollut muuta kuin Mirkku-kollin hännästä kiskominen. Jospa ei sitä laskettaisi kun ei sitä niin usein tapahtunut.
Töppöstelijä oli venynyt mittaa vuoden aikana. Nyt ylettyi jo nenä pöydän tasalle ja ylikin mikä oli suuri asia kun näki mitä pöydällä oli. Jospa olisi kakkupala unohtunut sinne. Joka oli jännempi ottaa siitä kuin jääkaapista.Joulupukin vierailusta vuosi sitten ei töppöstelijallä ollut pienintäkään mielikuvaa. Ei voinut olla kun ei ollut kuin kolmisen vuotta sitä ikää. Hassua miten joku voi sanoa -se on kolme vuotta vanha- mikä vanha oli. Aamupalalla esitettiin kysymys koska se pukki oikein tulee. Mä e ala mitää ku ei se tuu. Hiljaisuus. Äiti kysymään mikä nyt on. Vastaus no kun  ei se tuu.
Oli aloitettava äidin iso manööveri töppöstelijän saamiseksi entiselleen jotta palautuisi usko pukin tulemiseen. Jotenkin onnistui, luuli  ainakin. Vartin hiljaisuus .Taas tuli kysymys tuleeko huomenna. Selitä uudelleen ja ihan alusta . Ei voinut töppöstelijä edes ulos mennä kun se pukki tulee takapihan kautta ja päinvastoin . Tuli aina niin että töppöstelijä oli väärässä pihassa. Nukkumaanmeno-aika koitti tänäänkin.
 Vielä peitellessään kuuli äiti kysymyksen jos pukki onki lakos. Kun telkus puhuttii ettei sillo mennä töihi ku o lakos. Mitä siihen vastaisi. Meinasi mennä äidiltä sormi suuhun. Ei äiti tiedä pukin työtilannetta mutta luulee ettei pukin anneta lakkoilla kun on paljon töppöstelijöitä pukkia odottamassa. Lisänä isommat odottajat.
Niinpä.
.
.
« Viimeksi muokattu: 09.02.20 - klo:14:10 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1238 : 29.12.19 - klo:18:22 »



Pitääkö hallitus kansaa pilkkanaan ja näyttää miten meillä hallituksessa kielen käyttäminen onnistuu suuren maailman tyyliin.
Meinaa väkisinkin suututtaa tai ainakin ihmetyttää tämä into käyttää vieraan kielen sanoja  jopa hallitus ynnä ministerit . Kun on joka välissä sana - tahtotila -. Outo sana. Tahtooko hallitus tilaa vai tahtooko tila jotain hallitukselta.  Tiensä ovat kiemuraisia jotta toimien ymmärtämiseen tai vaikka niitä ei ennen eikä nytkään ymmärrä niin ymmärtää ainakin sanan - hallituksen kanta. Mitä vikaa on kauniissa suomen kielessä kun ministeritasollakin aletaan käyttää jotain nuorisoslangia josta saa arvailla mitä se tuokin oli. Lisäksi hoetaan uutta sanaa joka välissä... Onko hallituksen tahtotila ettei kansa ymmärrä. Kansa kyllä ymmärtää, ihmettelee vain miksi tuokin sana piti kääntää   jostain swahilin kielestä. Miksei käytetä sanoja -  hallituksen kanta. Kai se sitä tarkoittaa.
Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan ettei hallituksella ole muuta virkaa kuin sumuttaa olettaen ettei kansa nyt ymmärrä ja halpaan menee. Kansa ymmärtää senkin että ehkä on mennyt päähän virka joten näytetään nyt mistä kana pissii. Uh.
Toinen käyttöön pesiytynyt sana on miitinki. Sairaalassa kun tuppasi jotain asiaa kysymään potilastoimistosta niin kuului liiankin usein jotta meillä on miitinki. Pois, pois siitä ovelta. Hoitajat kokoontuneet milloin mihinkin vuorokauden aikaan kokoukseen tai neuvotteluun mitkä kummatkin ovat suomen kielen sanoja. Ei miitinki. Kyllä siinä moni mummu ja vaari ihmetteli mikä niillä on. Onko tullut koko porukkaan joku hirveä tauti... 
Minä tästä lähdenkin naapurin rouvan kanssa miitinkiin koskien hallituksen tahtotilaa.
.
« Viimeksi muokattu: 09.02.20 - klo:14:18 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1239 : 18.01.20 - klo:19:31 »

[


UNELMIA

Ne ovat unelmia

ne viheriät lehdot ne keinuvat vedet
hopeiset lahdelmat, valkeat hiekat
huokaavat tuulet, kuiskivat kaislat
aamussa kimaltava kastehelmi

iltaruskon purppurapilvi

tummuva ilta
kuun kultainen silta

ovat minun unelmiani.

ME

Rakkaani.
Muistathan.
Huokaava tuuli, lempeä elon aamutuuli kuljetti sinisellä merellä kohti kevätaamun vihreää saarta.
Minä rakastuin Sinuun silloin.

Rakkaani.
Tiedäthän.
Huokaava tuuli, lempeä elon iltatuuli kuljettaa illan purppurapilviin kohti taivaan untuvasaarta.
Minä rakastan Sinua.

Käsi kädessä ikuisuuksiin.

Sinä ja minä.
.

juuli-18
« Viimeksi muokattu: 21.01.20 - klo:14:28 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1240 : 23.01.20 - klo:09:50 »




Partsilla, sillä seitsemän tonnin uusitulla käväisin aamulla.
Näin se aurinko  leikkii.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 23.01.20 - klo:14:11 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1241 : 23.01.20 - klo:23:27 »





HARHA

Se oli harha silmän, sielun
sitä ihminen ihaili.
Ei harhaksi miellyt.

Ei auringon  purppura laineilla kuvastuisi
ei laulaisi laineet, ei kuiskisi kaislat
ei kirkuisi tiirat, ei karille laskeutuisi.
Ei pesäänsä rannan kiville lokit rakentaisi.
Kukkisi lumpeet kerran viimeisen
pohjaan maatuisi elämä meren.

Sen tuhon sai aikaan ihminen
ken purppuraa ihaili
ei tiennyt ei silta kuun kultaisi pintaa meren
ei tuike tähtien heijastuisi.
Päättyisi laineiden keinunta
ei öljy jaksaisi soutaa.

Joukosta pilvien sinisten
meri viimeisen laulunsa noutaa.

Silloin itkee ihminen.


juuli2016
« Viimeksi muokattu: 23.01.20 - klo:23:30 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1242 : 31.01.20 - klo:23:12 »




ARTTU

Leipäni päälle voita tienasin aikoinaan piirtäjänä  metropolitanissa,  pääkaupungissa, Insinööritoimisto Kepponen & Neuvonta Oyssä. Oli sellainen keskisuuri maanmittausalan toimisto.
Meidän toimiston naispuolisten työntekijöiden tehtäviin kuului päivittäin myös puhelinvaihteen hoitajarouvan tuuraaminen rouvan ruoka- ja kahvitauoilla. Koitti jälleen  vuoro. Varsinaista työtäni en pystynyt keskushuoneessa tekemään, aika kului ikkunasta tuijotellessa, suunnilleen vihellellessä sekä tietenkin puheluiden vastaanottoon ja yhdistämiseen. Eipä rasittaneet työt. Niin sitten herätteli päiväunista yksi vaihteen ulkolinjoista, nyt siellä ei Huomenta toivoteltu eikä esittäydytty. Miesääni tokaisi:
"Kuka siellä on puhelimessa ?"
Tunnistin äänen omistajaksi Artun, maanmittarin, joka oli parhaillaan maastossa jossain Lapin perukoilla. Vanhapoika oli tämä Arttu, ainainen toimiston naisten härnäilijä ja kiusanhenki.

Nyt oli tilaisuus maksaa potut pottuina, niinpä iloisesti, hunajaisella äänellä lirkutellen puhelua jatkoin : "No, Hei kultsu !Juulihan se täällä, joko on päässyt siellä kolttatyttöjen  huomassa toimiston akat unohtumaan ja kuurokin on näemmä tullut, kun et äänestä tunne. Oletko kovin siellä juhlinut tunturihotellissa, Etelän miehellä sitä varmasti viuhka käy. Älä vahingossakaan eksy naineiden naisten kotaan, voi Aslakki huonoa tykätä. Kellekäs halusitkaan yhdistettävän." Muistaakseni vielä pusi-pusittelinkin.
Hiljaisuus,sitten puhkesi rajuilma, ukkonen jyrähti, salama iski.
" Täällä on toimitusjohtaja Siltemo, KUKA siellä vastailee ?"

Eipä sitten sattunutkaan olemaan Arttu, ei.
Keskusyksikkö oli onnekseen vanhanaikinen pöytämalli, muuten olisi äänen voimasta räjähtänyt. Minusta tuli siinä silmänräpäyksessä erittäin hiljainen, suljin puhelimen selittelemättä yhtään mitään. Uutta puhelua ei kuulunut. Loppupäivä kului kohdallani äänettömyydessä. Mikäli kuvittelin päässeeni asiasta kuin koira veräjästä, erehdyin pahan kerran.

Aamuna seuraavana soi puhelimeni, soittaja oli johtajan yksityissihteeri, joka ilmoitti johtajalla olevan minulle asiaa. Minulle yksin. Kuvittelin jopa äänesssä kuulostavan jonkinasteisen vahingonilon.
Maani myyneenä hiiviskelin johtajan ovelle, painoin ovisummeria, vihreä valo välähti, sisään oli mentävä. Pahaenteinen hiljaisuus vallitsi ei istumaan pyydetty. Siispä seisoin pelosta kankeana. johtaja mittaili kokolattiamattoa kädet selän takana, loi minuun myrkyllisen silmäyksen, aloitti inhoa tihkuvalla, vaarallisen matalalla äänellä:
"Onko Teillä, rouva, aavistustakaan siitä, miksi Te siinä seisotte ?"
Tältä siis hiirulaisesta kissan kynsissä tuntui. Sain pienen, surkean vikinän aikaan :
"On, eikä ainoastaan aavistus, pelkään jopa tietäväni asianne, valitettavasti"
Johtaja jatkoi luotuaan uhriin synkeän mulkaisun:
"Onko tämän toimiston naispuolisilla työntekijöillä jonkinasteinen pätevyys neuvoa, opastaa ja ohjailla toimistoon soittavia miespuolisia asiakkaita, liiketuttavia tai peräti yhtiökumppaneita heidän naisasioissaan. Onko tämä käytäntö jatkuva, vai vain tarpeen vaatiessa, keskuksen päätettävissä.  Minulta on ilmeisesti päässyt ohi silmien livahtamaan tämäntasoinen tehtävä työsopimuksessa ? Totta puhuaksi tarkistin juuri työsopimuksenne, en löytänyt sieltä mitään mainintaa ko. palvelusta. Onko Teillä mahdollisisesti jotain sanottavaa. Vastatkaa. "
Vastausta ei syntynyt.
"ULOS !"

Hiljaisempää henkilöä, kun nyt poistui johtajan huoneesta sai Suomenmaasta hakemalla hakea. Ei taatusti olisi löytynyt. Siitä päivästä lähtien keskuksen tuurausta hoiti täydellisen muodonmuutoksen kokenut naisihminen, vastaili erittäin asiallisesti, kohteliaasti, melkein niiaillen puheluihin. Ei juolahtanut enää minkänasteinen naisasioissa opastaminen mieleen.
Vajaassa tunnissa oli tämä uusi Tähti syntynyt.

Nimet erinäisistä syistä johtuen muutettu.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 09.02.20 - klo:16:06 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1243 : 05.02.20 - klo:15:06 »



Ei ole aavistustakaan kuka kehitti pankkikortin mutta ylenmäärin ei hoksottimia siinä käyttänyt. Tai kansa ei käyttänyt. Siis minä en käytä kun usein sattuu että putoan kyydistä.
Sen muistan kun ensimmäisiä pankkikortteja inehmon käyttöön ilmestyi oletettiin ilmanmuuta että kyseessä oli vähintäänkin miljonääri. Ei kai niitä nyt tavalliselle tallustelijalle. Niinpä miljonääriksi luultu käytti tilanne hyväkseen ja esim. kaupan kassalla korttiaan napytellessä se ei ollut mikään vilautus vaan jätti lompsansa huolettomasti ostoksiaan pakatessa tiskille avoinna kohdasta missä tämä miljonäärikortti oli muovikalvon sisällä.
Kun kortit yleistyivät sekin nolotti se alkuluulo niin ettei omaansa takuulla tiskille levällään kansan töllisteltäväksi jättänyt. Vaan nyt jo tiedettiin alalla olevan mies-ja naisvoroja. Jotka taikasauvaa heiluttaen  saivat -hokkuspokkus- selville tunnusluvun.

Omat korttikokemukseni ovat  myös ne  hiukan nolohkoja. Ei minulle vaan Pankille. Ensimmäinen kokemus oli kun Poika läti Otolle pistäytymään jossa autuaasti syötti kolme kertaa väärän tunnusluvun. Ei Poika unohtanut vaan minä annoin väärän. No, kolmannella yrityksellä Poika jo uskoi. Kuoleentuneesta kortista soittamaan Pankkiin jossa fröökynä kertoi ilouutisen jotta ensi viikon alussa palautuu käyttökelpoiseksi kortti. Ei palautunut. Oton sanoma kiukustuneelle minulle oli - Tili käytössä. Ota kortti. - . Ei puhettakaan summan valitsemisesta. Käynti pankkiin joka oli auki 2 h kahtena pankkipäivänä viikossa. Neiti tiskin takana tilasi uuden kortin jota sitten odottelin pari viikkoa. Soitin Pankkiin siellä kerrottiin jotta on ollut täällä kortti sen kaksi viikkoa. Ei tullut kenenkään mieleen ilmoitella siitä minulle.
Pankkiin, automaatille uudella kortilla,, Otto toi tietooni - Tili käytössä. Ota kortti -. Ei ehdottanut summan valintaa. Takaisin pankkiin , nyt lähti pankkifröökynä Otolle mukaan. Sama oli vastaus, ei puhettakaan rahasta. Taas uusi kortti hakemukseen. Nyt saatu toimi.

Pari viikkoa sitten tuli täysin uusi kortti. Pankkiin soitto , fröökynä keskuspaikalla kertoi että uusittiin kaikille eikä voinut kertoa enempää koska minulla ei ollut pankkitunnuksia. Kimpaannuin ja kerroin fröökynälle ettei niitä jokaisella ole. Olin kysynyt mistä saan tunnusluvun tähän uuteen. Ei sitä voi föökynä tietää kuulemma kun ei ole niitä pankkitunnuksia.
Soitin uudelleen toiselle neidolle keskuspankkiin. Neito iloisesti kertoi jotta uudessa on sama tunnusluku kuin vanhassa. Jätti kuitenkin omaan pankkiini soittopyynnön.
Omasta pankista sitten kerrottiin ettei niissä ole ollenkaan sama tunnusluku . Pyritään kuulemma pois tästä minun uudesta jota annetaan nykyisin vain lapsille.
Käski tuhota uuden, sen lapsille suunnatun kortin.
Äärrg,,,Kiitos !
.
« Viimeksi muokattu: 17.02.20 - klo:15:54 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1244 : 12.02.20 - klo:13:35 »



KYYTI

Huhtikuussa tämä alkoi. Koipirepsu sieppasi kaverikseen ruusun. Ei oikeaa vaan ruusutaudin. Jo osasi olla sitkeään istuttautunut tämä ruusu. Heitettiin sairaala-keikka jolla se pois saatiin mutta jälkeensä jätti haavaisen ihon. Ja kivun, tietty. Nyt olen toukokuusta alkaen juossut terveys-asemalla kerran, kaksi viikossa. Eikä tunnu lähtevän. Niin istuu kuin se yksi Töölössä.
Kuljetus toimi ensi alkuun paikallisella taksilla jotka jankkasivat kaikki Kela-taksista josta saa sitten kun katto täyttyy ( 300 €) saa ilmaiset kyydit.
Kyllästyneenä omien taksien rutinaan tilasin se Kela-taksin. Siellä on tilauspäivystys 24 /7 h . Kelan taksit lähtevät melkein kaikki 50 km päästä kaupungista.
En arvannut yhtään mikä rumba tästä syntyy kun ei minulta tippunut kuin n. 8 € taksimaksu. Kun on terveyskeskus melkein vieressä mutta kävelystä ei tule mitään.
Olen kuukauden Kelaa käyttänyt ja viidestä kyydistä kolme on ilmoittanut etteivät lähde yhden kyydin takia tänne maanääriin.  On ollut muitakin kyytejä kun nyt tuli. Toiset tyytyivät ilmoitukseen mutta sitten ilmestyi suhari joka oli kokonaan toista maata.

Terveyskeskuksen aulassa odottelin kyytiä jonka piti tulla vasta tunnin päästä. Aulaan ilmestyi iso miehenrontti joka suureen ääneen  ilmoitti, kysymättä kuka olen. "Mä tulin jo ny. Lähtetää menee. "
Liikuin sairaalassa niiden rollalla jonka nytkin otin ulos tueksi kun en tiennyt missä kaverin kyyti oli. Auton viereen tultiin ja kas kummaa. Kuski jatkoi. " Sä oot kieltänyt pakettiautot kun sun on kuulema vaikee nousta näihi. Mut ny mennää hissil jote ei pitäs olla valittamiis."
Ehdin sanoa jotta ei talossani ole hissiä kun kuski jatkoi. " Mitäs mä siitä. Ala kalppii tän taakse. Tääl o nostolava elikkä hissi." Änkytin jotta rolla ei ole minun vaan sairaalan. Kuski siihen: " Älä puhu,,,sähän sillä kuljet. Älä kuppaa siin, mull o kiire jote vipinää kinttuihi. Ny mennää. "
Niinpä huomasin keikkuvani nostolavalla joka oli melkoisen hutera esitys. Ei minkäänlaisia kaiteita missään.  Olin änkännyt vastaan ja ilmoittanut meneväni keski-ovesta mutta se tyrmättiin. "Kun sä kerra olet  meilä keskukselle sanonu ettet pääse niist nii et nykkää pääse. " Nostolava siirsi minun auton sisään ei auttanut mikää vaikka kesken noston nostokulma yhtäkkiä muuttui , nousi joku uusi osa taas niin että olin jyrkasti vinossa vapisemassa. Rollaakaan en uskaltanut edes lukita.
Naama valkoisena saavuttiin asuntotalon eteen. Taas siihen lavalle vaikka miten änkkäsin keskiovesta menoa. " Sähän et pääse siitä, kuulemma. Et pääse nykkää. " kuului tyly vastaus.
Taas lavalle rollan kanssa vapisemaan . Alas sillä sentään pääsi ehjänä vaikkei rutinoista ja vinkunoista päätellen pääse. Kuski sieppasi käsistäni rollan, myttysi sen kasaan ja tylysti, mikä asunto. Toistin taas ettei rolla ole minun vaan sairaalan. " No voi per...ny vasta sanot,,,"
Kuski yritti tarttua käsipuoleeni, totesin vain etten ole kävelyttäjääkään tilannut senkummemmin kuin haukkuvaa kuskia tai lavamatkustamista.
Enpä hyvää matkaa toivotellut . En edes näkemiin-kiitosta.
Taakseni en vilkuillut kun rappuun viimein hengissä selvisin.

juuli-20
.
« Viimeksi muokattu: 12.02.20 - klo:20:50 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1245 : 17.02.20 - klo:15:01 »




Tämä talvi on ollut perin eikoinen talvi. Josko talvi ollenkaan.
Tätä mieltä Tanhuvavvaari joka on kaikesta jotain mieltä eikä mielipiteitään lukkojen takana säilytä:
" Mie jo syksyl aavisteli jot jottai o erikoist ilmalaatus. Ko ei tuu lunta ollekaa. Jos tulloo nii par päivää nii jo vettä ropottaa oikee kunnol. Jote taivaal haihtuup lumet. Tätä pellii se o tähä asti pitänt. Koht tulloo jo kevätkii nii sitte ei ainkaa tuu talvee ensinkää. Vaik mist  sitä tiietää jos vaikka männää juhannuksen kirkkoo järve jäitä pitki. Mut äkkisyöksy o talve kohtpuolii otettavans jos meinää heinä-aikaa ehtii.
Mie Siiril kerroi jot onks maalimaloppu tulos. Ko kaikemaalima sairautet ilmaantuu mist ei kukkaa tiiä mittää . Ei lääkäritkää vaik kaikk ihmise olot muute tietää. Enne ko tul lentsu nii päivä par maattii vällyi alla ja sil se ol siisti. Lapsen sairastettii kaikk rokot ja sikotautit  ynnä ankiinat.
Nyt niit vastaa rokotettaa. Onks se paremp nii sitähä mie eppäile.  Ko niitte mukan  tulloo muutakii tautii niiko tää nukahtamistautikii. Onkoha nii jot nää lisätautit o järestää metri eel näit entissii. Ko o saatu rokotus valmiiks nii sil välil ko kehitettii loikkas uus tauti vahvistunneen essii. Sil uutel taas uutta rokotusta vuovaamaa.
Tämmöst kilpajuoksuu nykyjää o sairastamine.
Miul se ol kymmene vuotta sama mrstauti vaikk lopuks totettii ettei olt oltkaa sinä aikan. Ja totesvatte jot mie olin saant tään sairaalapakteeri jäisest maast ko mie lankesi ja jalka katkes. En saant sairaalast vaik sairaala ol tät pöppöö täyn. Avviisis oikee sanottii.
No nii , nyt mie eksyin aiheest. Joskus mie mieti jot onkoha iha oikiaa touhuu kaikk nää valmiin saatavat kaupa ruuat ko niis o kauhia satsi näit lisäaineit mist ei reettakaa saa selvää.
Ol mite ol mut outoks kerrassa o mänt tää touhu. Peräs ei pysy, ei sitte millää.
Vaa onha se tääl oltava ko kerra tänne synnyttii. Ei täs viel voi Marsin tähtelkää muuttaa.
Enneko sanottii jot kovast ko sato jot koht tulloo taivaalt  vihasii akkoi äkkeet seläs.
Nii kai se sitte.

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 17.02.20 - klo:15:52 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1246 : 24.02.20 - klo:10:45 »



Ihminen on erehtyväinen ja lypsikki on märehtiväinen.
Lypsikin elo ei liene yhtä mutkikasta kuin ihmispolon. Maitokin luovutetaan vartavasten rakennetuilla lypsy-asemilla. Ei kisko kovakätinen karjakko utareista .Ruoka tuodaan turvan eteen. El tarvi sitäkään hakiessa rymytä metsissä susien ja karhujen syöttinä.

Ihmisellä sitä on asiat ihan toista mallia. Otetaan esimerkiksi se kun ihmispolo on tautien riivaamana joutunut lasarettiin. Kun sieltä poistuu enemmän tai vähemmän tervehtyneenä alkaa suoranainen juoksentelu polon asunnossa.
Kelataksilla kun polo pyyhkäisee kotinsa ovelle on siellä vastassa kodinhoitaja- terveyshoitajasosiaalivirkailija kaikki samassa persoonassa. Ei puhettakaan että poloparka saisi mennä yksin kotiinsa haavojaan nuolemaan. Ehei. Hoitaja laittaa veskiin korotetun kannen, suihkun alle tuolin. Kun hoitaja kyselee lisäkotihoidoista kieltää polo jyrkästi kotihoidon antamisen keneltäkään . Sanoo moneen kertaan pärjäävänsä yksin. Hoitaja pakottaa polon näyttämään kuinka polo pääsee sänkyynsä nukkumaan ja sieltä pois. Ei kuulemma ennen lähde minnekään . On kunnes uhri näyttää että tietää mikä sänky on ja mitä varten.

Tuskin on hoitajan käynti haalistunut kun soi ovikello. Menee polo avaamaan kun soi ja soi eikä lopeta. Oven takana seisoo vieras mies joka esittelee itsensä alueen palopäälliköksi joka on tullut ilmoituksen perusteella tarkistamaan että kaikki on hyvin tällä sairaalla. Polon kysyessä ilmoituksesta kertoi ilmoitetun jotta huusholli on mullin mallin ja asuja raivotautinen. Ainakin melkein. Päällikkö silmää ympärilleen ja kysyy onko tällä ollut näin siistiä kun ambulanssi vieraili. Oli vastaa polo. Pololle selviää kuka oli moisen ilmoituksen tehnyt . Se nainen ambulanssissa joka ei saanut tuulettaa.
Selviää lisäksi että päällikkö on polon pojan työkaveri, lepäilivätkin yövuorolla viereisissä punkissa.

Seuraavana päivänä tulee postissa kirje kotiapuviskaalin toimistosta. Siinä sanotaan ettei polo saa kotiapua kun ei täytä ehtoja. Ei saa semmoista mitä ei ollut hakenutkaan. Nyt polo suuttuu kun huomaa että sama kotiapu joka pakotti polon esittämään sänkyynmenotaitonsa oli sekä anonut että pitänyt itselleen käsittelykokouksen ja evännyt kotiavun.
Polo haukkui kotiavun puhelimessa. Sanoi nimenomaan kieltäneensä mitkään kotiavun näköisetkään ovelleen tulemasta,

Sitten seuraavana päivänä soitti poliisit vuorostaan ovikelloa. Veljeni oli pyytänyt katsomaan kuinka polo voi. Kun oli kuulemma kuoleman kielissä viety pillit soiden sairaalaan. Enää ei polo voinut kuin nauraa.

Jotta kyllä maalla on mukavaa,,,

juuli
« Viimeksi muokattu: 24.02.20 - klo:19:11 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1247 : 29.02.20 - klo:14:40 »



Jotta ei niiden jono  jotka tykkäävät asunnossani vierailla katkea, jotka pitävät sydämenasiana huoltaa oloani ilmestyi isännöitsijältä tiedote jotta asunnossani, kylppärissä suoritetaan kosteusmittaus, kartoitus. Kahta päivää aiemmin piti olla hyyskälakossa, pesukoneen käyttökiellossa, samoin lavuaarin ja veskipytyn mikäli niistä roiskuu vettä lattialle. Irralliset , kuten matto, kuivausritilä ym. siirrettävä pois. Kotieläimet eri huoneseen. Jos ei ole kuin yksiö niin minne haukkusi sijoitat. Taas alkoi sen tuhannen esineiden rahtaaminen pois kyppäristä.
Oli kiireesti pestävä koneella rytkyt mitkä muuten olisi pessyt myöhemmin. Kun ei tiedä miten kauan on mittaamisen jälkeen käyttökielto. Jospa huomaavat että epäonnistui mittaminen . Tehdään uusi. Ähäs, minäpä tiedän mitä takaa ajetaan. Saneerataan kylppärit.
Viime kesänä   valmistui parvekelasitus. Velkaa silmät ja suut täyteen. Lisänä kohdallani se että partsin katto vuotaa lasien sisäpuolelta lattialle. Siinä vuotopaikassa on pakko olla ämpäri kun vetta tulee kuin esterin sieltä. Olen ilmoittanut asia johtotehtävissä olevalle isännöitsijälle  vaan ei mitään tapahdu. Teen kevätsateiden tultua kirjallisen reklamaatin kun suulllinen ei toimi isännöisijälle joka on vanha naishenkilö joka ei tiedä edes sitä mitä taloyhtiön vakuutus korvaa. Tiedän kun kysyin ettei tiedä. Teen tästä huolimatta jospa vuodolle tehtäisiin jotain.

Mittaajamies tuli. Heilutteli lattiassa metrin mittaista keppiä . Ynnä valokuvasi sekä kylppärin että saunan.  Toimenpide kesti kymmenisen minuuttia eli paljon kauemmin  minulla meni aikaa irrallisia tavaroita kylppäristä pois raahatessa. Saunan vaatepinoille en tehnyt mitään. Kiukutti senverran.
Nyt odottelen saneeraustiedonantoa hyyskästä vaikkei vikaa ollutkaan ja paljonko se tällä kertaa kustantaa . Vähän aivoon ottaa kun  yhtiövastikkeessa vielä seitsemän vuotta vesiparvekettani makselen. Jos asettuisi oven eteen tukkeeksi eikä päästä reiskoja  sisään.
Kehtaisiko joku siirtää minut siitä pois ?

juuli
.
« Viimeksi muokattu: 29.02.20 - klo:18:20 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1248 : 02.03.20 - klo:16:39 »

 ::)


SADUT

Sinisessä, himervässä sammalmetsikössä
vaelsi tyttö pikkuinen.
Paha noita korvaan kuiskutellut tietoa
jotta metsässä, sammalkiven vierellä
oli vuode jossa sadut kaikki  kerrottiin.

Paha noita toivoi tytön eksyvän.
Loukkoon kiviseen jalan taittuvan.
Arvannut ei noita
metsänväen heti hätään rientävän
vahinko jos sattuisi.

Tyttö pikkuinen laukun pakkasi
ikkunasta ulos kiipesi.
Löysi polun sinihämärän.
Lumpeenkukalta tietä kyseli,
"Kulje kunnes löydät sinilaakson
sinihämärän.
Siellä alla koivujen sanajalan vieressä
on se lepopaikka missä kuulee kulkija
sadut kaikki maailman."

Tyttö kulki, kulki
alkoi koittaa aamurusko
Sinilija opasti:
" Tuossa mäen alla  on lepopaikka 
missä sadut kaikki tunnetaan."
Työttö kiitti
ihan niiasi.

Sammalmättään vierellä
satuvuode pehmeä.
Tyttö sadut kaikki kuunteli.
Kotiin palasi.
Siellä mietti:
" Jäi monta satua kuulematta ihan uusia.
Nyt osaan niitä toivomaan ilman neuvoja.

juuli-20
« Viimeksi muokattu: 08.03.20 - klo:17:29 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 145
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1249 : 08.03.20 - klo:17:29 »



On monenmoista vaivaa ja kolotusta annettu ihmispoloille. Joskus , päivittäin siis tuntuu jotta nyt piisaa.
Olen saanut riesakseni muiden vaivojen lisäksi vaivan jota ei ihan jokaisella ole. En ainakaan ole kuullut.
En tiedä onko tullut kylkiäisenä vai ihan itsenäisenä mutta ilomielin tästä luopuisin.
Ne jotka ihmisiksi yönsä kuorsaa ei tiedä puoliakaan mitä tämän unissakävelyn takia joutuu sietämään.
On piilotettava avaimet, ovi takalukkoon toivossa ettei yöllä avaimia löydä ja könyä rappuun tai pahimmassa tapauksessa soittele naapurin ovikelloa,.. sytkä, ettei pääse kessulle, hellastakin on proppaimet taulusta irti ettei poltergeist ilmentymäni sytytä koko kämppää. Ynnä voisi lukita jääkaapin mutta se ei oikein onnistu.
Tänä aamuna viimeksi löysin kääretortun puolikkaan meikkilaukustani. Yhden kokonaisen olin syönyt koska ei jääkaapissa ollut.  Hampaanjäljet oli selvästi minun.
Tavallisesti en uskalla aamulla silmiä avata, kerralla siis. Varovasti luomet puolitangossa silmäilen mitä aaveminäni on yöllä saanut aikaan. Yleensä muutama sohvatyyny on parkkeerattu hyyskään. Kerran siellä oli litran melkein tyhjä sokeroimaton puolukkahillopurkki jonka sisällön olin yöllä syönyt ja jonka aiheuttamaan hirviään närästykseen aamulla heräsin.
Tähän vaivaan ei taida olla rohtoa. Jos valitan lääkärille niin ottaako loputkin lääkkeet pois koska on mahdollisuus on että liikaa niitä nielisin. Pyöreään, pehmustettuun kämppään en ihan vielä siirtyisi. En vaan tiedä mitään konstia tai apuväinettä tähän vaivaan. Pitääkö pyytää joku sitomaan illalla sänkyyn kiinni ja aamulla avaamaan. En vain tunne ketään jonka edes kuvittelisin hommaan suostuvan.
Aamu se on huomennakin jolloin taas ihmettelen käsieni aikaansaannoksia.

Hyvää yötä
juuli

.
« Viimeksi muokattu: 08.03.20 - klo:17:32 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu
Niin kaunis on maa,,
Sivuja: 1 ... 49 [50] 51 ... 53   Siirry ylös
 


Sivu luotiin 0.077 sekunnissa. 23 kyselyä tietokannasta.

alternate login