Kaunis vaikea suomen kieli

[Aprilli]

Jotenkin nykyään on tapana käyttää kapulakieltä, siis ns. rinnakkaiskieltä myös epävirallisemman puheen yhteydessä.
Meinaan että arkipuheeseenkin ovat pysyvästi rantautuneet sanat kuten polttoaine (bensa), ravinto (ruoka), alkoholi (viina), makeinen (karkki),
polttimo (lamppu), maksuväline (raha) ym. No eei se mitään, mutta miks helkkarissa asioiden täytyy olla haastavia, mediaseksikkäitä, katu-uskottavia,
energiapitoisia tai flowingeja? No toki kieli muuttuu ajan mukana, mutta minähän olen hidas muuttuja koska ennen oli tietenkin paremmin.

Miten muuten se vanha vitsi eläintarhasta menikään. Niin kuin se, missä ketut asuu on kettula ja karhut asuu karhulassa ja saukot saukkolassa.
Mutta missä sudet asuu? Susilassa vai sutelassa? äh.

[Esmerkix]

Jotenkin nykyään on tapana käyttää kapulakieltä, siis ns. rinnakkaiskieltä myös epävirallisemman puheen yhteydessä.
--- Miten muuten se vanha vitsi eläintarhasta menikään. Niin kuin se, missä ketut asuu on kettula ja karhut asuu karhulassa ja saukot saukkolassa.
Mutta missä sudet asuu? Susilassa vai sutelassa? äh.

Pannaanko noi kaikki sanat essiiviin ja kokeillaan, toimisiko se apuna:
karhu-na > karhula
saukko-na > saukkola
kettu-na > kettula
sute-na > sutela
jänikse-nä > jänikselä
ilvekse-nä > ilvekselä

Jep, se auttaa.

[Jaska]

Standardi kielimuoto, siis kirjoitettu suomen kieli, ei tarvitse erilaisia murrevariantteja. Niistä on jopa haittaa. Jos kirjoitetussa kielessä esiintyy paljon variaatiota, se ennakoi yleensä kielen kuolemaa. Vuonna on oikein hyvä ja sopivasti pitkäaikaisessa käytössä hioutunut muoto. Sopii paljon paremmin lomakkeiden sarakkeen leveyteen kuin vuotena.

Aika rankka väite, että paljo variaatio johtaisi kielen kuolemaan. Osaatko esittää yhtäkään esimerkkiä moisesta?

Standardisuomi on nytkin täynnä variaatiota (omenien, omenain, omenoiden, omenoitten) ja hyvin porskuttaa.

Toinen nykyilmiö on astevaihtelu, sitä on joko liikaa tai liian vähän. Sitä paitisi, erilaisia murreilmiöitäkin on alettu kutsua astevaihteluksi. Puhutaan mm. ts:n heikosta asteesta tai heikkoasteisista varianteista, mutta eihän ts vaihtele ollenkaan. Kin-liiitteelläkin on muka vahva ja heikko aste.

Ei ainakaan Google löydä tuollaisia heikkoja asteita.

Niin kuin se, missä ketut asuu on kettula ja karhut asuu karhulassa ja saukot saukkolassa. Mutta missä sudet asuu?

Varmaankin alivuokralla Kettulan vintillä...

[Esmerkix]

--- Aika rankka väite, että paljo variaatio johtaisi kielen kuolemaan. Osaatko esittää yhtäkään esimerkkiä moisesta?

Standardisuomi on nytkin täynnä variaatiota (omenien, omenain, omenoiden, omenoitten) ja hyvin porskuttaa.

---

Ei ainakaan Google löydä tuollaisia heikkoja asteita.

Palander 2005 (s. 102-103): "kin-liitteen edustuksen tarkastelu voidaan aloittaa vahva- ja heikkoasteisten muotojen suhteesta.  Vahva-asteisista muodoista on erotettu pitkä- ja lyhytvokaaliset--- (tullookkii^x). Kaikki heikkoasteiset muodot ovat yhtenä ryhmänä: se sisältää siis tiälläi^x, tiällää^x, viimmee^x, paremppii^x ja pojannii[/sup]x-tyyppiset tapaukset."

Eipä tulisi mieleenkään käyttää asiatekstissä tuollaista omenain- tai vanhempain -tyyppistä genetiivin päätettä. Vanhasta runoudesta noita kyllä löytyy. Maailmahan on täynnä esimerkkejä siitä, mitä kielelle tapahtuu, kun kukaan ei pysty (= ei löydy auktoriteettia) päättämään siitä, mikä muoto valitaan kirjoitettuun kieleen. Kirjoitetulla kielellä pitää olla yksiselitteiset, selkeät säännöt, siis kielioppi. Kyllä Setälää taas kaivattaisiin.

[Jaska]

Eipä tulisi mieleenkään käyttää asiatekstissä tuollaista omenain- tai vanhempain -tyyppistä genetiivin päätettä. Vanhasta runoudesta noita kyllä löytyy. Maailmahan on täynnä esimerkkejä siitä, mitä kielelle tapahtuu, kun kukaan ei pysty (= ei löydy auktoriteettia) päättämään siitä, mikä muoto valitaan kirjoitettuun kieleen. Kirjoitetulla kielellä pitää olla yksiselitteiset, selkeät säännöt, siis kielioppi. Kyllä Setälää taas kaivattaisiin.

Kielet muuttuvat. Tuskin kuitenkaan mikään kieli on kuollut siihen, ettei sitä ohjailla normatiivisesti. Ruotsissakaan ei kuulemma ohjailla.

[Esmerkix]

Eipä tulisi mieleenkään käyttää asiatekstissä tuollaista omenain- tai vanhempain -tyyppistä genetiivin päätettä. Vanhasta runoudesta noita kyllä löytyy. Maailmahan on täynnä esimerkkejä siitä, mitä kielelle tapahtuu, kun kukaan ei pysty (= ei löydy auktoriteettia) päättämään siitä, mikä muoto valitaan kirjoitettuun kieleen. Kirjoitetulla kielellä pitää olla yksiselitteiset, selkeät säännöt, siis kielioppi. Kyllä Setälää taas kaivattaisiin.

Kielet muuttuvat. Tuskin kuitenkaan mikään kieli on kuollut siihen, ettei sitä ohjailla normatiivisesti. Ruotsissakaan ei kuulemma ohjailla.

Kielenmuutos on aivan eri asia kuin holtiton kielen sekaannus. Tuohon en usko, ettei ruotsin kielelle olisi normatiivista kielioppia. Kyllä sellainen vielä silloin oli olemassa, kun minä kävin kouluni. Voi niitä ekaluokkalaisten opettajaparkoja, jotka yrittävät ottaa selvää kielten sekamelskasta. Ja kaikkihan on tietysti aivan oikein. Onneksi kotiopetustakin on vielä olemassa. Valitettavasti kielen osaamattomuus eriarvoistaa ja jakaa ihmiset jyrkästi eri sosiaaliryhmiin, joista toisilla on työtä ja koulutusta, toisilla ei mitään. Se aika ei ole kaukana takana päin ainakaan Suomessa.

[risto]

.
Löysin englannin kielestä tällaisen: "Museum of Nearly Dead Words"

[AveLazio]

Variaatio ei ikinä tapa kieltä. Variaatio on yksi elävän kielen ominaispiirteistä.

[Amanda]

Minusta kyllä tuntuu viime aikoina, että kaikki nämä puhutut kielet muuttuvat entistä nopeammin englannin kielen vaikutuksesta. Nyt netin kasvatit, lapset osaavat jo termit ennenkuin menevät leikkikouluun.

Minulla on juuri 2v2kk ikäinen pojannappula tässä, joka osaa käyttä äitinsä kännykkää paremmin kuin minä ja kaikki pelit ja leikit löytyy heti. Niitä on siinä sen varalta, kun poika on saatava istumaan paikallaan ja pitämään suunsa kiinni hetken.  Minä en suostu siihen edes vastaanmaan, aina painelen jotain vääriä iconeja.. enkä aio opetellakaan. Mulle riittää Nokiani.

[risto]

Variaatio ei ikinä tapa kieltä. Variaatio on yksi elävän kielen ominaispiirteistä.

Miksi äidinkielen opettajat sitten nimenomaan hävittivät "variaatiota"?

On niiku kaunoluistelukilpailut. KUn kuuntelee selostajaa, luistelija tekee pelkkiä virheitä.