Kesä ... puutarha, kasvimaakin

[Sini]

Herran jumala; mitä siellä Tampereella oikein tapahtuu?
Joko Ave kävelee?

[risto]

Lue rivienvälit...

enter
enter
enter
enter
enter
enter
enter
enter
enter
enter
enter
enter
enter
enter

[Juuli Hukkaskukka]

 .

.
 Yöaika taase. Mie oon pakotettu taas tän tulemaa ko ei antant koipirepsu sen siunaama rauhaa. Miehell kyl un maittaa. Kuorsaap jot katost rappinkit tippuut.
Se tärkii päivä onnelliset, hyvi onnellisest taas vietettii. Tul ruusui, tul samppanjaa, tul korttiloi. Tul kerrastoo, tul amarii, tul ruusuvettäki. Ja suklaatii. Tul vierait iha tuva täyelt ette mahtunt potretii ko osa. Mut se osa o tuos joka mahtu. Loput ol kovast harmissaa. Iha vääns porruu. Mut ens vuon sit o heiä vuoro.
Mikä täs ol oikee mukavaa ni piiliasjoist ei haastettu sannakaa. Vai tykkähä miekii jot uus piili hankitaa. Takkuulla niist viel haastetaa.
Joskoha sai koipirepsu asjans toimitettuu. Mie ko en kuunnelt ko toisel korval.  Ol tää vierasmäärä selostamine nii paljo tärkiimpää.
Mie luin muute aviisist jot joku ol hyökänt posteljooni kimppuu iha kirves kouras.
Olkoha silkii tult piilimainoksii..
.
.

[Juuli Hukkaskukka]

..


.
.

EMILIE ja EDWARD ETANA

Sinivuorten taakse laski aurinko hiljaa.
Puppurapilvet väistyivät, illan himerrys hiipi. Syksyn kuulaat, väririkkaat lehdet tummuivat. Olivat  kaikki himmeässä illassa lähes samanvärisiä.  Rannan kaislat varttaan venyttelivät pinnan yläpuolella.
Jostain kaukaa kuului huuto yksinäisen lokin.

Pian astuisi valtaistuimelle Prinssi Syksy.

Tässä syksyisessä rantamaisemassa maahusti Herra Edward Etana. Maahusteli eteenpäin hiljaa mutta varmasti.
Herra Edward oli  Suuren Tammilehdon asukas. Asusti  Herra  Edward Tammenterhokodassa. Pienessä, ruskeassa.
Kovin oli Edward - Herra yksinäinen. Kuluivat päivät jotenkuten yksin eestaas maahustellessa.
Kotopaikkoja paikkaillessa.
Katsastaessa.

Herra Edwardilla oli hattu sekä kävelykeppi. Hattu siksi jottei herrasmies ilman hattua liiku. Eikä ilman kävelykeppiä. Hopeapäistä.. Ei missään nimessä. Rahkasammalsuon  käveykeppikisälli vihreästä rahkasammaleesta päällyksen ommellut.  Hattu. juolukankukasta, sinisestä. Juolukkamatsän hattumaakari vartavasten Herra Edwardille huovuttanut.
Oli hatussa aukot säämittausantenneja, sarvia varten.  Olivat vallan tarpeelliset nämä aukot koska usein pyydettiin sääennustusta Herra Edwrdilta.  Etana, Etana, näytä sarves.  Ei tarvinnut joka kerta Herra Edwardin hattua riisua. KävelyKeppi oli Sananjalkaviidakon kestävimmmmästä sananjalkavarresta. Herra Edwardilla  se oli Tunkija- Ahmotteja varten. Tahtoivat useatkin siivekkäät sekä jalalliset  Ahmotit,  ilkeät,  Herra Edwardin aamupalakseen.
Tämä ei kävelykepin takia onnistunut. Sillä kun Herra Edward kerran, pari Tunkija- Ahmotteja husaisi, jo karkasivat vauhdilla näkymättömiin.  Päivänvarjo oli sinikellokukasta sateen varalta Viheriälakson sinkellomaakarin tekemä. 
Nämä Tunkiija- Ahmotit.

Hiljaa, vakaana maahusti Edward- Herra syksyisessä tammimetsässä. Keskellä tammenlehtien värihehkua.
Saapui vihdoin rantaan. Järveä katseli.
" Voi sinua Järvipolo. Pian peittää aaltosi jääkansi. Ei ui lapset.  Puhaltee Pohjanviima pinnallasi."
Huokaili Edwarherra. Samassa muisti luistelun, hiihtämisen.
" Vaan onhan onneksi talviriemut, jottet ihan yksin talvea vietä.
On iloiset lapset seurana. "
Kovin oli Herra Edward kuitebki surullinen.



Ei huomannut Edward-Herra kuinka Tammilehdosta lähestyi Herraa Neito  Emilie Etana.
Kaunis Emilie.
Emiliilllä vuorostaan oli punainen  kukkahattu punaisesta unikonkukasta Unikkolehdon hattumestarin tekemä, valkoinen päivnvarjo, päivänkakkaravarjo.  Keltaisisin pilkuin. Oli  eri syystä kuin Edward- Herralla.  Jottei aurinko Emilien  poskenpehmeää, kermanvalkeaa  hipiää pilaisi. Edwardherran päivänvarjo suojasi häikäisyltä.  Neito Emilien pienenpienet,  huikaisevan korkeat korkokengät olivat sinisestä helmisimpukasta Sinisen Meren Suutarimestari naputellut.
Kovin olivat sievät ne helmikengät.
Huudahti Emilia-Neito :
" Kultaseni, joko sinä kauan odotit. Minulla kun meni  aikaa silmäripsien meikkaamiseen. Eikö olekin nyt kauniit. "
Räpsytteli Emilieneito pitkiä silmäripsiään, loi kaipaavan katseen Edward-Herraan.
Punastui Neito.
Edwardherra vallan häikäitsyi Emilieneidon kauniiden silmien loistaessa, Ei auttanut nyt rahakasammalvarjo. Punastui ihan. Edwardherrakin.
" On. On hyvin on kauniit. Kaikkihan Sinun ylläsi kaunista on. Säkkikin varmaan. "
sai Edwardherra änkytetyksi. Jotenkuten.
" Vaan voisimmeko me nyt  ajatella , mikäli Sinulla sopii, lähteä lounastamaan Terhokaupunkiin. Tiedän siellä oikein mukavan,  pienen terhoravintolan. Varmasti viihtyisit. Voisimme  pikkuriikkisen aperitiivinkin nauttia.  Lähdemmekö, Rakas Emilie."
Vastasi, edelleen posket punaisina , Neito Emilie :
" Rakas Edward, minä tulen. Tiedäthän Sinä, kanssasi vaikka etanamaailman ääriin. "

Niin lähtivät nämä kaksi rakastunutta hiljalleen maahustamaan kaupunkia kohti.
Syksyä ihailivat. Pikkuisen sataa ropsauttikin. Vaan ei hätää, etanathan pikkusesta sateesta vain ilostuvat. Ilostui pariskunta myös  syksyn  väriloistosta, lehdistä.  Laskevasta,  luonnon kultaavasta ilta-auringosta.
Niin saapuivat kaupunkiin Neito Emilie sekä Herra Eward.
Aperitiivit, pikkuriikkiset,  etanafingerporilliset, nautittiin.

Vietettiin aivan kahden iloinen iltapäivä.
Sekä monta, monta iloista iltapäivää senjälkeen.

Viikon kuluttua julkaistiin Etana - Aviisissa ilmoitus :
- Kihlauksensa ovat julkaiseet Herra Edward Etana ja Neito Emilie Etana - .

Huuhkajien Huhutoimisto kertoi häiden olleen kauniit.
Morsiusneitoina olivat toimineet pikkuiset Perhostytöt.
Ylimorsiusneitona toimi ihmiskansan, sitäkin oli kutsuvieraina,
hmisen lapsi pieni Perhostyttö.  Vaaleanpunaisessa pitsimekossa.
Ruusutiaarassa.
Valkeissa helmiballeriinoissa.

Onnellisia, hyvin onnellisia olivat Herra Edward sekä Rouva Edward Etana.
Kaikki oli mitä parhaiten.
Näin päättyy satu, niinkuin kaikki sadut päättyvät
Onnellisesti. :

Sen pituinen se.
.

Juuli -13
.

.

[Amanda]

Ihan hauska tarina, mutta sillä on yksi kauneusvirhe: se oli jo ainakin kerran foorumilla!

Vähän hiomalla lapsen ajatustasolle noista voisi laatia satukirjan.

[Juuli Hukkaskukka]

 
Tästä ja mitä mitä ei täällä ole tehdään jo kirjaa.
Siis saduista.

Juuli
.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.
Mokeniimorkeniimorkenii ii ilosii. Täs mie tase miitinkil ja ettehä te tiiä en. Ei, e Hukkase. Se kuorsaa. No sen koipireps. Mut on täs mutakii sattunut.


.
Yötä että pätkäht. Taas satant lunta. Mut oneks nii vähä et harjal ko hiuskauti nii hyvi puhistu laatat pihapolul..

Ei oo Hukkane kotosal nytte. Ei oo ei. On piilikaupoil kera piilipersonaalireininkeeri joka taas aamusel klikuttel ovkelloo. Nyt sano huoment iha aja kans. Naureskelkii jot hää viep Huukase tännää ulkoilemmaa. Mie kysymää jot mihi. Piilipuotiloihe. On sunnuntaipäivä se takkuupäivä. Vastas reinikeeri.
No mänkööt ny mie aateeli. Tulliit äskö kottii ja mie katselemmaa kuvii kännyst ko olliit kuulema plilöi kuvanneet.
Tää tämmöne sattu ettee. Siin o Penavaar piili-koeajol.
Vissiikii.
Palataa asjaa.
Ko rauhottuup Penavaar.

Juuli
.

[risto]

Ihan hauska tarina, mutta sillä on yksi kauneusvirhe: se oli jo ainakin kerran foorumilla!

Vähän hiomalla lapsen ajatustasolle noista voisi laatia satukirjan.

aivan just...

- suomenkielen kehityksen kannalta teksti on vahingollista
- tarina ja tarkoitus puuttuu
- satu puuttuu
- logiikka puuttuu
- seikkailu ja jännite puuttuu
- käsitellään sanoja, joista kaupunkilaislapsi ei tiedä mitään.

Aikuiselle haasteellista luettavaa, elikä aikuinen lukee tekstin vastenmielisellä intonaatiolla

- Teksti on tarkoitettu jo kuolleelle sukupolvelle herraherroineen. Lapset eivät herroittele nykyään.
- sadusta puuttuu homopariskunta ja yksinhuoltaja-isä.
.

[THL tiedottaa]

- sadusta puuttuu homopariskunta ja yksinhuoltaja-isä.
.

Ihan just näin!

Eilen ei puuttunu. Tuli tämä Kristuksen morsian -filimi.

[risto]

.
Minua vanhempi työtoveri kertoi, miten voisin elää parempaa elämää kuten hän.
Teetä ja puuroa aamuisin. Ei kahvia lainkaan. ...Siinä on hyvän elämän perusta.