Kiusattiiks sua koulussa?

[Patu]

Tälläinen riippumaton vapaamuotoinen elämäntapa ei tietenkään sovi kaikille, joten siihen ovat vain harvat & valitut etuoikeutettuja.

Kelpais varmaan mullekin kun joku maksais. Mistä niitä etuoikeutuksia saa hakea?

[S]

Kyse on todellakin osittain saavutetuista eduista, mutta myös omista elämänvalinnoista. Kun on alusta lähtien lähtenyt kulkemaan valittua tietään, niin siltä polulta poikkeaminen ei ole käynyt juurikaan mielessä. Taloudellinen hyvinvointi on tässä kokonaisuudessa vain sivuseikka.

- Muista eroava arvomaailma, sekä omakohtainen elämänkatsomus onkin aikanaan saavutettu kovan henkisen työn sekä taistelun kautta; kun erilaiset vastoinkäymiset ovat opettaneet itsenäiset selviytymiskeinot, jossa toimiva elämänhallinta/henkinen hyvinvointi on kaiken perusta.

- Tätä elämäntapaa en voi näin ollen ihan kaikille suositella, koska se vaatii hyvin poikkeavaa karaistunutta luonnetta, joka ei välitä ympäristön paineista, vaan raivaa itsenäistä tietään tervehenkisesti esteistä välittämättä; kuitenkaan aiheuttamatta toimillaan muille ihmisille suoranaista haittaa.  

[karpalo]

Menikö oikein THL ?

Ettet vaan ole mun entinen ope?

Tai opetuslapsi ?

[karpalo]

Jos nyt kiteytän tuon yhteen vanhahtavaan sanaan. "Taitelijasieluja" nuo tuollaiset ovat taiteilijasieluja, eivät tykkää arjesta, eivätkä totutuista käyttäytymismalleista.

Ovat taiteilijasieluja, enemmän tai vähemmän intelligenttejä, joiden veronmaksukyky monesti on verrattoman alhaisella tasolla.

[S]

Sanoisin heitä mielummin taiteilijapersooniksi, jonkunlaisiksi elämän taiteilijoiksi - oman tiensä kulkijoiksi, jotka ovat omanlaisiaan kapinallisia. He eivät suosiolla sopeudu ns. normaaleihin ympäristön sanelemiin sääntöihin/käytösmalleihin, vaan valitsevat itse oman mielekkään tapansa elää.

- Jotkut ovat lisäksi vahvasti individuaaleja persoonallisuuksia, joita ei voi kahlita mihinkään tiettyihin yhteisöllisiin kuvioihin. He noudattavat kaikesta huolimatta omaa elämäntyyliään, vastustuksesta tai muiden eroavista mielipiteistä huolimatta.

- Tähän ei kuitenkaan liity mitenkään se onko veronmaksajana tunnollinen, tai muuten yhteiskuntakelpoinen. Tälläiset yhteisölliset määreet ovat vain pelkkiä kahlitsevia yhteiskunnan määrittelemiä arvoja, joilla ei ole mitään tekemistä riippumattoman itsenäisen yksilön omien henkisten elämänarvojen kanssa.

[Patu]

Sanoisin heitä mielummin taiteilijapersooniksi, jonkunlaisiksi elämän taiteilijoiksi - oman tiensä kulkijoiksi, jotka ovat omanlaisiaan kapinallisia.

Tällaiset kapinalliset tarvitsevat nimenomaan jonkun toisen elämäntavan jota vastaan kapinoida. Yleensä kapinoivat sellaista vastaan johon eivät itse pysty.
Mene korpeen ja elä siellä yksinäsi. Kuka on kiinnostunut kapinoitko siellä vai et. Nämä sinun kuvaamasi kapinoitsijat tarvitsevat yleisön joka huomaa miten poikkeuksellisia lahjakkuuksia nämä kapinalliset ovat.

[S]

Tuo kapinallisuuden käsite on suhteellisen moniulotteinen ilmiö, jota on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Osa yksilön motiiviiveista voi perustua kapinointiin yhteisöllisiä arvoja vastaan, mutta toinen osa ihmisen arvomaailmasta vähät välittää siitä mitä muut hänestä ovat mieltä. Tässäkin asiassa on monenlaisia tulkintoja olemassa, yksilöstä riippuen. Jotkut ovat egoistisempia persoonia kuin toiset. Oman erinomaisuutensa korostamisessakin on monia eri puolia - toiset osaavat tuoda ne terveellä tavalla esiin, asettamatta itseään omahyväisesti muiden yläpuolelle.

- Ihmiset ovat kuitenkin kaikki omia yksilöitään, eikä heitä voi sulloa tässäkään mielessä mihinkään ahtaaseen karsinaan. Tässä tasapäistämisen & ahdasmielisyyden vimmassa toimii usein yleinen valtavirran vanhakantainen ajattelutapa; missä luokitellaan ihmisiä yhdenmukaiseen muottiin - jossa tottelevaisuus tai nöyristely on jonkunlainen laumasieluisuuden hyve, jota pitäisi noudattaa että tulisi hyväksytyksi muiden taholta.

- Miksi pitäisi piiloutua myöskään mihinkään korpeen, tai piilotella lahjakkuuttaan muilta. Tälläinen luutunut ajattelumalli ei millään mahdu edistyneeseen avarakatseiseen käsitykseen omien kykyjensä aidosta tiedostamisesta. Jos ei uskalla olla oma itsensä - tai jopa ylpeä osaamisestaan, niin sellainen lahjakkuus ei ole mielestäni terveellä pohjalla. Eikä se loputon nöyristely, tai vähättelykään välttämättä edistä omien kykyjen esiintuomista. Pikemminkin siinä pettää vain itseään, kulkemalla tahdottomana muiden viitoittamaa tietä!

[Patu]

- Ihmiset ovat kuitenkin kaikki omia yksilöitään, eikä heitä voi sulloa tässäkään mielessä mihinkään ahtaaseen karsinaan.

Niin, paitsi tällä tapaa:

Tässä tasapäistämisen & ahdasmielisyyden vimmassa toimii usein yleinen valtavirran vanhakantainen ajattelutapa; missä luokitellaan ihmisiä yhdenmukaiseen muottiin - jossa tottelevaisuus tai nöyristely on jonkunlainen laumasieluisuuden hyve, jota pitäisi noudattaa että tulisi hyväksytyksi muiden taholta.

Ihmiset kai ne tasapäistää, luokittelee jne. Ihmiset, kaikki ilmeisesti, sullottuna samaan karsinaan.

- Miksi pitäisi piiloutua myöskään mihinkään korpeen, tai piilotella lahjakkuuttaan muilta.

Ei tietenkään, kaikkihan ovat kiinnostuneita lahjakkuudestasi.

edit: korjattu lainausvirhe

[S]

Tuossa edellisessä viestissä tekstit oli ainakin sekavasti sullottu sisäkkäisinä lainauksina samaan ahtaaseen muottiin, joten niiden selkeys jää kyllä tältä osin hieman hämäräksi. Tuo sanalaatikoiden sekavuus on myös kieltämättä yksi syy, miksi en lainaa muiden kirjoituksia. Minulle keskusteleminen ei ole virtuaalisesti, eikä myöskään reaalimaailmassa toisten sanojen tautologista toistoa. Itselleni suoraviivainen selkeäsanaisuus on tavoite, josta yritän pitää kiinni.

- Toisin sanoen oma itsetuntonikin on niin hyvällä tolalla, että minun ei tarvitse myöskään itsetarkoituksellisesti päteä kenenkään kustannuksella. Kerron vain tarvittaessa kirjoituksissani omistakin kokemuksistani - sekä muista elämääni kuuluvista arvoista, jos & kun asiayhteys niin vaatii. Ihan sama hyväksytäänkö niitä vai ei. Jos tämä piirre joitakin sitten häiritsee, niin onneksi se ei ei ole ainakaan itseltäni pois.  

[Patu]

Osa yksilön motiiviiveista voi perustua kapinointiin yhteisöllisiä arvoja vastaan, mutta toinen osa ihmisen arvomaailmasta vähät välittää siitä mitä muut hänestä ovat mieltä. Tässäkin asiassa on monenlaisia tulkintoja olemassa, yksilöstä riippuen. Jotkut ovat egoistisempia persoonia kuin toiset. Oman erinomaisuutensa korostamisessakin on monia eri puolia - toiset osaavat tuoda ne terveellä tavalla esiin, asettamatta itseään omahyväisesti muiden yläpuolelle.

Oman erinomaisuuden korostaminen ei luo edellytyksiä toimivalle yhteiskunnalle, heikompiosaisista, vanhoista ja vammaisista huolehtimiselle. Niistä tavallisista ihmisistä huolehtimiselle. Ei vaikka sen osaisi - omasta mielestään - tehdä asettamatta itseään muiden yläpuolelle.
Muiden mielipiteistähän eivät laadukkaammat ihmiset välitä.

Oman navan ja oman hourumaailman tiedostamisen ympärillä elävät ovat onneksi harvinaisia. Lahjakkuus, nerokkuus, luovuus eivät edellytä oman erinomaisuuden tiedostamista ja esiintuomista. Sellainen on itse asiassa koko ajan vertailua toisiin, oman erinomaisuuden muistamista.
Lahjakas käyttää lahjojaan koko yhteiskunnan ja ihmiskunnan hyväksi, hän ei ymmärrä sellaista kuin kapinoiminen.