Jokaisella maailmalla on oma maailman lopun ennusteensa

[Tiistai]

Eniten minua on peloittanut elämässä ettei ei ole vaihtoehtoja mistä valita oman suuntansa. "Ohjaatko sinä itseäsi vai ohjaavatko muut sinua".

Älä nyt menneisyydessä puhu! 

Ei sille voi mitään, on otettava muu maailma ja ihmiset huomioon, miten sitä yksinkään eläisi.
Jos on kova pää, niin voi saavuttaa jotain, vaikka lähtökohdat olisivatkin heikot.. tai huonot.

Mutta hämmästyksekseni olen havainnut usein niiden, joilla oli mitä parhaimmat lähtökuopat, eivät ole saaneet mitään aikaan, edes luettua koulujansa loppuun. Lapsesta asti väärä asenne, että kaikki putoaa syliin... varsinkin, jos äiti oli dominoiva

Ja sitten on niitä, joilla oli lapsuudessa kaikki kurjasti, ovat pärjänneet ja päässeet jopa johtoasemiin.. 

[Ztara]

Olen miettinyt ja miettinyt, mikä se olisi, mutta pakko tunnustaa ettei minun mielikuviin eikä fobioihin kuulu maailmanloppu. En pelkää avohakkuita, en kukkaniittyjen häviämistä, en meren pinnan nousua enkä galaksien törmäyksiä.  Huumorintajuni ei myöskään yllä big bangeistä syntyvään sarjatuleen eikä ihmislajin pakoon muille paneetoille.


Eniten minua on peloittanut elämässä ettei ei ole vaihtoehtoja mistä valita oman suuntansa. "Ohjaatko sinä itseäsi vai ohjaavatko muut sinua".

En minäkään maailmanloppua pelkää, mutta ei kaiken loppumista voi ajatuksena sivuuttaakaan mahdottomana ajatuksena. Se mikä joskus on syntynyt, voi luonnollisesti myös lakata olemasta. Jos asiasta joskus juttua tulee, ei ihan päätä voi maakuoppaankaan piilottaa vaikka asia ei itselle kovin akuutti olisikaan . Yhtälailla voi tsunami iskeä paikallisesti jonnekin ja aiheuttaa ihmisille heidän oman pienen maailmansa loppumisen. Tuskin hekään pelossa elävät, mutta eivät voi sijaintinsa takia mahdollisuutta pois sulkeakaan.

Itsen(p)äiselle ihmiselle on kovin vaikea myöntyä muiden ohjaukseen, ja hyvä niin silloin kun omassa päässä riittää potentiaalia määrätä oma suuntansa. Jotkut taas tuntevat olevansa ohjauksen tarpeessa ja kokevat etteivät saa sitä edes tarpeeksi. Oman suuntansa valitseminen silloin, kun joutuukin valitsemaan eri  suunnan kulkea kuin muut, on niin raskas tie, ettei se sovi kuin vähemmistölle ihmisistä. Se vaatii voimia, innovatiivisuutta ja uskoa itseensä ja ajatuksiinsa. Sanoit tuolla, että ihminen etsii vaistomaisesti sitä tietoa, joka vahvistaa hänen entisiä käsityksiään. Niin juuri, eli oman suuntansa pitäminen vaatii myös työtä pysyä sillä tiellä mille on lähtenyt. Vai voiko sitä nyt työksi kutsua..on vain mukavaa kun oma mielikuva itsestä tekemässä oikein vahvistuu. Itseä ruokkiva tieto tulee kuin magneettisesti pakosti vastaan.   

Mutta kaikessa on vaaransa, kuten tässäkin asiassa. Vaarana on tietenkin omahyväisyys ja muitten pitäminen pässeinä talutushihnassa, oman egon loisteessa paistattelu ja muitten vähättely. Maailma tietenkin juutuisi paikoilleen ilman oman tiensä kulkijoita ja sen löytäneitä. Vahvat ja sitkeät ihmiset ovat esimerkkinä mahdollisuuksista toteuttaa omat haaveensa lähtökohdista riippumatta. Ihanteiden ei siis välttämättä tarvitse olla lainkaan utopistisia, vaikka minusta se on kuitenkin silti vähän niinkuin liian vähän.

Eiköhän tämän riitä sunnuntaisaarnaksi minun osaltani. Aamen  .

[Ztara]

Mutta hämmästyksekseni olen havainnut usein niiden, joilla oli mitä parhaimmat lähtökuopat, eivät ole saaneet mitään aikaan, edes luettua koulujansa loppuun. Lapsesta asti väärä asenne, että kaikki putoaa syliin... varsinkin, jos äiti oli dominoiva

Tässäkin piilee totuuden siemen. Mutta toisaalta monet nuoret ihan tahallaan eivät halua jatkaa samanlaista elämää kuin ovat nähneet vanhempiensa elävän. Silloin on helppoa kapinoida ja vetelöidäkin, kun ei ole pulaa mistään ja kaikki tulee valmiina eteen. Nuoret näkevät vanhempiensa elämän valuvan hukkaan rahan perässä juoksemisessa ja masentuvat nähdessään kuin oman hukkaanheitetyn tulevaisuutensa peilissä. Silloin kun perusasiat ovat kunnossa, haluaa jo automaattisesti toteuttaa muunlaisia arvoja elämässään.

On vaan vaikea nuortenkaan saada kiinni sitä juttua, mikä tuntuisi hyvältä ja olisi heille mahdollista. Toivottomuus on niin syvälle iskotettu, ja varmaan jokainen nuori nykyään ajattelee että saako nähdä edes aikuisuutta tai ehtiikö saada lapsia ennenkuin posahtaa... Ei se ole  nuorille edes maailmanlopun kauhua kuten vanhemmilla sukupolvilla Raamatulla pelottelun seurauksena. Se on realismia nykyisen katastrofi-, sota- ym. jatkuvan negatiivisen informaation ja uutisoinnin seurauksena.

Aikuiset joutuvat usein vaikeisiin tilanteisiin nuorten "selvänäköisyyden" takia. Henkilökohtaiset tuntemukset ja voimattomuus itse tehdä mitään tekevät nuorista kyynisiä ja vihamielisiä esim. maahanmuuttajia kohtaan. Asiat nähdään kuitenkin pienestä omahyväisestä perspektiivistä ja aletaan ihannoida suvaitsevaisuuden sijasta kansallismielisyyttä ja jopa rasistiset ajatukset miellyttävät. Aivan kuin maailma alkaisi kulkea taas takaperin, ihan kuin mitään ei olisi opittu vaan asiat ikäänkuin keksitään kerta kerran jälkeen uudelleen.

Voi, tässä mä olen edelleen, vaikka piti jo edelliseen lopettaa  .

[S]

Itselläni on asiat jo sillä mallilla, että eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Oleminen on vakiintunut ikäänkuin antikliimaksiseksi virran uomassa seilaamiseksi, jossa sivustaseuraajana katsellaan päätä pyöritellen maailman hurskasta menoa.

Kun on aikoinaan valinnut oman tiensä & polkunsa, ei ympärillä olevat muutokset enää paljoa hetkauta. Sitä seurailee maailmaa jo kokenein väsyneinkin silmin. Kaikki olennainen on joka tapauksessa aikoja sitten omalla kohdalla nähty & koettu. Tuskin mitään mullistavaa enää kuvioissani tapahtuu, koska saman toistoa tuntuu nykymeno kaikin puolin olevan. Joten eräänlainen kyllästymispiste on sen myötä saavutettu.

Olen pyrkinyt koko elämäni aikana myös pysymään erossa kaikenlaisista ryhmistä, lahkoista, tai muista aatteellista piireistä, jotka paasaavat maailmanloppua, tai milloin mitäkin. En ole koskaan omaksunut valtavirran ajatuksia, vaan haluan olla vapaa kaikista normatiivisista moraalisäädöksistä yms. aatteellisuudesta, jotka rajoittavat tai sitovat omaehtoisen riippumattomuuden toteutumista.

- Kun on nykyisin suhteellisen vapaa yhteisön pakotteista sekä velvotteista, voi huojentunein mielin muodostaa omat käsityksensä, parhaan tietonsa, kokemuksensa sekä ymmärryksensä turvin. Enää ei jaksa myöskään jatkuvasti todistella eikä paasata julistuksenomaisesti omaa sanomaansa. Sitä on tultu nyt eräänlaiselle vedenjakajalle, jossa ajelehditaan kohti omaa päämäärää; eli valmistautumista aikonaan tältä näyttämöltä poistumiseen, kunhan aika vaan on siihen otollinen.

[Ztara]

Sitä on tultu nyt eräänlaiselle vedenjakajalle, jossa ajelehditaan kohti omaa päämäärää; eli valmistautumista aikonaan tältä näyttämöltä poistumiseen, kunhan aika vaan on siihen otollinen.

Nyt sinä kuulostat minusta liian surulliselta ja kaiken nähneeltä, aivan kuin elämässäsi ei muka voisi enää tapahtua mitään uutta ja innostavaa. Eikä tietenkään tapahdukaan, ellet halua että tapahtuisi. Kuulostat vanhalta tiibetiläiseltä tietäjältä, joka on valinnut Himalajan rinteestä sopivan varjoisan paikan katsella laskevaa aurinkoa. Istut siellä viitta harteilla viimeisiä piippujasi poltellen ja kylän miehet odottavat äännähtämättäkään henkesi poistumista taka-alalla, varautuneina kaikkine tarpeellisine välineineen H-hetkeen. Hetken koitettua ruumiisi valetaan kultaan ja patsas piilotetaan vuoren syvyyksiin odottamaan päivää, jolloin viidaudellesi taas on käyttöä ja maailma on valmis ymmärtämään enemmän.

Onneksi on kevät, eikä nyt ole aikaa vielä muumioitua  . Vielä on aikaa poltella rauhassa ja nauttiakin tästä elämästä.

[AveLazio]

Nykytieteen mukaan on näin:
a) kulttuurit kuolevat (lähes) aina, jotkin nuorinakin, aikataulu ennustamaton (maailmaloppu niille)
b) taivaankappaleet kuolevat aina - silloin kun niiden keskustähti kuolee, aikataulu laskettavissa (maailmanloppu niille - Maalle 3 mrd v)
c) universumi voi olla kuolematon , mutta silläkin on uhkia (lieviä), tulevaa kehitystä täysin mahdoton ennustaa
(maailmanloppuun ei mitään syytä uskoa)

[S]

Ehkä tuossa edellä tuli vähän kärjistettyä asioita, koska ääripääajattelu on niin iskostunut omaan asenteeseen, että tietyistä ajatuskuluista on tullut jo osa itseä. Tietenkin tässä on vielä elonpäiviä toivottavasti ainakin jonkin verran jäljellä, että ehtii niistäkin auringonnousuista & laskuista nauttia omalla tavallaan. Elämä kun kaikkinensa koostuu myös surumielisyydestä, mutta toki toisinaan myös iloisista hetkistä.

Vaikka elämä tuntuukin jo näin puolen välin ylityksen jälkeen suurimmaksi osin eletyltä, niin kyllä ne ajoittaiset arkiset valonpilkahdukset antavat vielä kummasti nostetta, sekä elämänmyönteisyyttä uudenlaisten mielekkäiden asioiden toteutumiselle. Välillä sitä vain käy todella pohjalla, josta nouseminen kerta toisensa jälkeen alkaa olla aina vain työläämpää, mitä enemmän on elämässään nähnyt & kokenut vastoinkäymisiä. Sitä alkaa ikäänkuin väsymään tai turtumaan tähän ajoittaiseen elon ankeuteen.

- Tosin aina näistä aallonpohjista on omalla tavallaan selvitty, vaikka joskus koko elämä kyllästyttää ja maistuu tylsältä vanhan kertaukselta. Tämän elon kurjuuden voittaminen onkin kovan työn & taistelun takana. Välillä sitä todellakin kyseenalaistaa kaiken elämisen mielekkyyden, sekä elämän jatkuvuuden tarkoituksen toteutumisen. Ehkä jokaisella on vaan oma tehtävänsä täällä olevaisuudessa. Toiset jaksavat pitempään, joillekin tulee raja vastaan aikaisemmin.

- Kaikkien ei todellakaan tarvitse sinnitellä kituen hamaan loppuunsa asti. Itselläni on sellainen kutina, että kovin pitkään ei täällä enää hilluta. Lopun alkua mennään jo kovaa kyytiä, koska nytkin eletään tavallaan jonkinlaisella laina-ajalla. Toisaalta, mikä pakko sitä on elää & kärsiä vuosikymmeniä omassa kurjuudessaan. Kun täältä aikanani lähden, niin se tapahtuu toivon mukaan tyylikkästi pois nukkuen, sekä täältä toiselle tasolle henkenä haihtuen. Mutta ennen sitä aion kuitenkin vielä toteuttaa itseäni parhaani mukaan tässä olemisen tasossa. Kun aika lopulta koittaa, sillä on oma tarkoituksensa elämänkaareni toteutumassa. Odotellaan näitä kuvioita kaikessa rauhassa, turhia muehtimatta. Eletään siis tässä hetkessä niin kauan kun siihen annetaan mahdollisuus.   

[Ztara]

S, kirjoituksesi oli puhutteleva ja pidin siitä. Täällä taitavat lähes kaikki olla siellä puolenvälin paremmalla puolella, samassa veneessä mennään. Toivokaamme tyyntä säätä pienen myötätuulen kera tälle loppumatkallemme  .

[THL tiedottaa]

Nykytieteen mukaan on näin:
a) kulttuurit kuolevat (lähes) aina, jotkin nuorinakin, aikataulu ennustamaton (maailmaloppu niille)
b) taivaankappaleet kuolevat aina - silloin kun niiden keskustähti kuolee, aikataulu laskettavissa (maailmanloppu niille - Maalle 3 mrd v)
c) universumi voi olla kuolematon , mutta silläkin on uhkia (lieviä), tulevaa kehitystä täysin mahdoton ennustaa
(maailmanloppuun ei mitään syytä uskoa)

Avella on hyvä yritys!

a) OK!

b) ei ihan... Mistä olet saanut tuon 3 miljardia?? Eikö 4–5 miljardia ole lähempänä totuutta?

c) meillä ei ole Universumin kohtalosta mitään tietoa, vain arveluita.

Ja entä tämä:

Ave: (maailmanloppuun ei mitään syytä uskoa)

Uskosta en tiedä, mutta tiedän, että tämä meidän maailmamme loppuu joka tapauksessa joskus.

Ihmiskunnalle ei ole merkitsevää pohtia miljardien vuosien saakka ulottuvia juttuja.

Miksi ei?

Elämä alkoi maapallolla kolme neljä miljardia vuotta sitten. Sen jälkeen on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että sitä on mahdotonta edes ihmisjärjellä ajatella. Tai aina voi ajatella, mutta ei pääse puusta pitkään, niin kuin sanonta kuuluu.

Ihmiskunnan tarina on todella lyhyt pyrähdys maapallon historiassa. Sellaiseksi se kaiken todennäköisyyden mukaan jääkin: kuka meistä kuvittelee, että juuri ihminen olisi kaikkein pitkäikäisin nisäkäs?

Nykyisin elävän lajin keskimääräinen ikä on n. 2 miljoonaa vuotta. Homo sapiensilla on tarinaa takanaan noin 50 000 vuotta. Eli meillä olisi vielä elinaikaa rutkasti, mikäli yltäisimme keskimääräiseen laji-ikään. Toistan: olisi.

[AveLazio]

Nykytieteen mukaan on näin:
a) kulttuurit kuolevat (lähes) aina, jotkin nuorinakin, aikataulu ennustamaton (maailmaloppu niille)
b) taivaankappaleet kuolevat aina - silloin kun niiden keskustähti kuolee, aikataulu laskettavissa (maailmanloppu niille - Maalle 3 mrd v)
c) universumi voi olla kuolematon , mutta silläkin on uhkia (lieviä), tulevaa kehitystä täysin mahdoton ennustaa
(maailmanloppuun ei mitään syytä uskoa)

Avella on hyvä yritys!

a) OK!

b) ei ihan... Mistä olet saanut tuon 3 miljardia?? Eikö 4–5 miljardia ole lähempänä totuutta?

c) meillä ei ole Universumin kohtalosta mitään tietoa, vain arveluita.

Ja entä tämä:

Ave: (maailmanloppuun ei mitään syytä uskoa)

Uskosta en tiedä, mutta tiedän, että tämä meidän maailmamme loppuu joka tapauksessa joskus.

Ihmiskunnalle ei ole merkitsevää pohtia miljardien vuosien saakka ulottuvia juttuja.

Miksi ei?

Elämä alkoi maapallolla kolme neljä miljardia vuotta sitten. Sen jälkeen on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että sitä on mahdotonta edes ihmisjärjellä ajatella. Tai aina voi ajatella, mutta ei pääse puusta pitkään, niin kuin sanonta kuuluu.

Ihmiskunnan tarina on todella lyhyt pyrähdys maapallon historiassa. Sellaiseksi se kaiken todennäköisyyden mukaan jääkin: kuka meistä kuvittelee, että juuri ihminen olisi kaikkein pitkäikäisin nisäkäs?

Nykyisin elävän lajin keskimääräinen ikä on n. 2 miljoonaa vuotta. Homo sapiensilla on tarinaa takanaan noin 50 000 vuotta. Eli meillä olisi vielä elinaikaa rutkasti, mikäli yltäisimme keskimääräiseen laji-ikään. Toistan: olisi.

b) Aurinko nielaisee kuollessaan Maan 4-5 mrd:n v:n päästä, mutta elämä täällä on mahdotonta jo 3 mrd:n v:n
päästä.
c) Universumin kohtalosta ei mitään tietoa. Veikkaan, että se on ikuinen - ja että uusia universumeja syntyy lisää, jos tämä laajenee äärettömyyksiin. ja veikkaan, että ihmiskunta on ikuinen - muuttaa vaan aina uuteen paikkaan - ja muuttuu androideiksi.