Rajojen rikkominen

[THL tiedottaa]

Siitähän vasta jotain ainutlaatuista syntyykin, kun omia rajojaan alkaa ylittämään, sekä niitä rohkeasti kaatamaan. Varsinkin jos on asettanut tavoittensa & rimansa niin matalalle, että ne on helppokin ylittää. Aina kannattaa kuitenkin katsoa millaista on ruoho siellä aidan toisellakin puolella. Kannattaa myöskin yrittää ylittää itsensä, vain silloin syntyy jotain luovaa uutta & ainutkertaista.

- Eikä saa liiaksi jämähtää omiin luutuneisiin kaavoihinsa; ei edes sillä tekosyyllä, että nyt on sitten tietyt rajat tulleet vastaan, joten mahdollisia uusia rajoja ei enää uskalla ylittää. Mielestäni vain mielikuvitus asettaa rajat sille, mitä voi tehdä, tai mitä sanoa. Tosin ihan kaikkea ei varmasti kannata toteuttaa mitä mieleen juolahtaa. Tietynlaista harkitsevaisuutta on kuitenkin hyvä omata, kukin omalla tavallaan & tyylillään tietenkin...?!

Tämä aihe lähti rönsyämään tästä:

http://www.outomaa.com/smf/index.php?topic=613.msg31880#msg31880

-----------------------------------

Omien rajojensa ylittämisestä, rikkomisesta ei voi seurata mitään hyvää.
Muut saavat korjata jäljet aina, kun joku rikkoo rajansa.


Huom. tavoite ja omat rajat on eri asia.

[S]

Riippuu ihan siitä miten niitä rajojaan - ei siis kuitenkaan välttämättä raajojaan rikkoo. Ihmiset ovat yksilöllisiä tässäkin suhteessa. Joillekin itsensä ylittäminen, rajojensa rikkominen, aitojen kaataminen, yms. kuuluu yhtenä olennaisena osana uusia tuulia hakeviin luovuuden ilmentymiin. Eli tästä voi seurata vain enimmäkseen pelkkää hyvää, jos osaa sekä uskaltaa ottaa vastaan sitä mitä rajattomasta, tai rajoittamattomasta luovuudesta voi itselle seurata.

- Eli tässäkään mielessä on turha asettaa näille määreille & asioille mitään ennaltasovittuja rajoja. Kukin toimii halutessaan kykyjensä & ominaisuuksiensa rajoissa, tai sitten näistä rajoista liiemmin piittaamatta. Näissä rajakysymyksissä jokainen ajaan siis omaa yksilöllistä linjaansa, joten mitään yhtä totuutta tähänkään asiaan tuskin löytyy!

[rapevainaa]

.


Kirjan nimi: Uskalla rikkoa rajasi
Alkuperäinen nimi: The Sky\'s the Limit
Tekijä: Dyer Wayne W.
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 476
Kieli:  Suomi
Kääntäjä: Ilkka Malinen

Ilmestymisvuosi: 1983
ISBN: 951-1-06424-x
Hinta: 10.00 €


Tämä kirja alkaa siitä kun kirjoittaja oli yliopistossa psykiatrina.
Rehtori pyysi häneltä pudjettiin kritiikkiä.
Hän meni rehtorin huoneeseen ja antoi kritiikkiä,
ja tuli erotettuna ulos. Niin hän alkoi kirjoittaa kirjaa.

[THL tiedottaa]

.
Mikä kirja, ei näy ku kymysysmerkki... kiitos, nyt tiedetään, mistä on kyse!

S, niin, että amfetamiinia vaan helttaan!    

[S]

Tyypillistä reagointia, kun ei muuta enää keksitä, tai kun argumentit loppuvat, niin aletaan liioittelemaan - eli mennään sieltä mistä aita on matalin. Olennaista kuitenkin rajojen rikkomisessa on, että miten näihin itselleen asetettuihin rajoihin suhtautuu, sekä omalla kohdallaan reagoi; tai kuinka kerätä uskallusta, heittäytymällä rohkeasti uusiin haasteisiin, välittämättä siitä onko niillä mitään rajaa vai ei. Avarakatseinen uskaltaja ei tee rajoista itselleen ylittämätöntä estettä, vaan ottaa ne haasteena, jotka on mahdollista ylittää. Paikalleen jämähtänyt empijä taas pelkää mitä tästä rajojen ylittämisestä voi seurata, joten hän ei uskalla rikkoa rajojaan, joko sitten ympäristön paineiden, tai mahdollisesti joidenkin muiden estojen- yms.(teko)syiden takia.

- Eikä tähän 'rajattomaan tervehenkiseen luovaan' toimintaan välttämättä mitään hallusinogeenejä, tai muitakaan kemiallisia stimulantteja tarvita. Joku rajojaan etsivä harhailija voi näitä aineita rajallisuudessaan tietenkin tarvitakin, mutta silloin haetaan rajojen rikkomista keinotekoisin keinoin; mikä taas kertoo omaa kieltään siitä, että koitellaan rajoja niiden ääripäitä tavoitellen. Rajat on tarkoitettu kuitenkin rikottavaksi - riippuen tietysti kulloisistakin rajoista, mitkä ovat milloinkin rikottavina, olosuhteiden & tilanteiden niin salliessa! 

[rapevainaa]

.
Ässä voisikierrellä kesärippileirejä ja kertoa tuleville sukupolville, millaista on luova kärvistely.

Hukkaan menee esitelmät Se:lle.  Kaikki muut taitaakin olla niitä Supon kesätyöntekijöitä.

[S]

Turha tähän yhteyteen on mitään fundamentalistisia saarnoja, tai ahdasmielisiä julistuksiakaan sotkea. Sen verran todettakoon vielä rajojen rikkomisen taidosta, sekä niiden ylittämisestä; että kun tietää miten & missä asioissa niitä kulloinkin rikkoo, niin mitään esteitä rajojen ylittämiselle ei ole, muuta kuin oma ahdas rajoittunut mieli. Tietenkin pitää ottaa huomioon, ettei näillä toimillaan aiheuta muille haittaa, eikä muutakaan vahinkoa.

- Ei siis kannata siitäkään huolimatta kangistua kaavoihinsa, vaan unohtaa soveltuvin keinoin ahtaat sovinnaiset rajat, kaavat, tai muutkin ehdollistuneet säännönmukaisuudet. Kun niitä on kerran rikkonut, niin niiden kynnysten ylittäminen on seuraavilla kerroilla paljon helpompaa. Avain vain täytyy ensin löytää, sekä avata sen jälkeen ovi rajattomien mahdollisuuksien kammioihin; ennenkuin niitä rajojaan pääsee luovalla tavalla tosissaan kaatamaan, rikkomaan, ylittämään, tai milloin mitenkin!   

[THL tiedottaa]

.
Se nyt vain on niin, että S ymmärtää omien rajojensa rikkomisella jotain muuta kuin mitä kunkin yksilön omien rajojen rikkominen todellisuudessa on.

Silloin, kun joku yksilö rikkoo omat rajansa, hän ei enää hallitse millään tavoin tekemisiään.

[S]

Niinkuin jo aikaisemmin totesin, rajojen rikkomisella voi tarkoittaa montaakin eri asiaa. Mitään yhtä totuutta ei siis asiassa ole olemassa. Eli todellisuudessa, rajoja voidaan rikkoa monellakin tapaa, esim. niin että toiminnallaan vahingoitetaan pahimmillaan itsensä lisäksi myös muita. Mutta näin yksioikoista ei tämäkään tietenkään itsessään ole. Koskaan ei voi toimia niin, etteikö joku ottaisi siitä pulttia. Meitä ihmisiä on erilaisia; itsehillinnältään, kontrolliltaan, tai muiltakin kyvyiltään, joita jotkut vain hallitsevat paremmin kuin toiset.

Itsensä hallitseva, harkitseva, asioihin paneutuva rohkea persoonallisuus saattaa rikkoa hyvinkin taitavasti rajojaan, aiheuttamatta minkäänlaista haittaa kenellekään, ei itselleen eikä muillekaan. Nämä eri aspektit olisi siis hyvä erottaa toisistaan, eikä katsoa asioita vain & ainoastaan yhdestä kulmasta putkinäköisen kapeakatseisesti tiiraillen. Asioilla on siis aina monta puolta, joten niitä on myös tarkasteltava sen mukaan, että ihmiset toimivat & ajattelevat myöskin eri tavalla.

Tälläinen yhteen lokeroon tai muottiin sullottu ajattelu jos mikä on juuri sitä rajoittunutta kaavoihin kangistumista, kun ei nähdä nokkaansa pidemmälle, eikä huomata kokonaisuutta. Sitäpaitsi voin sanoa omasta kokemuksestani, että tuo väite että rajojensa rikkomisesta ei voi seurata mitään hyvää, vaan muut saavat aina korjata jäljet kun joku rikkoo rajansa, niin ei pidä ainakaan paikkansa omalla kohdallani. Enimmäkseeen olen saanut tästä hallitusta rajojen rikkomisesta vain pelkkää hyvää aikaiseksi. Muiden aiheuttamia jälkiä tai vahinkoja taas en periaatteestakaan lähde korjailemaan.

- Nimittäin taidan ollakin sitten harvinainen elävä esimerkki siitä, että kun rikon omat rajani mm. taiteellisessa mielessä, niin siitä seuraa pääsääntöisesti vain pelkästään hyvää, jos ei sitten oteta lukuun muiden ihmisten soraäänisiä mielipiteitä. Mutta tälläiset mitättömyydet voi jättää täysin omaan arvoonsa, eikä niillä ole kokonaisuuden kannalta suurtakaan merkitystä, silloin kun rajat on jo uskaltanut rikkoa, itselleen ominaisilla sekä tyydyttävillä tavoilla.

- Jokainen puhuu tietenkin tässäkin kohdassa omasta puolestaan, sekä näkee asiat omalta kantiltaan. Jos on vastakkaisia kokemuksia, niin se on heidän ongelmansa. Kukin siis taaplaa omalla tyylillään. Jos jonkun rajat on niin ahtaat & kapeat ettei näe nokkaansa pidemmälle, niin ei mahda mitään. Rajojen rikkominen, tai niiden ylittäminen on ihmisen etuoikeus, niin kauan kun se ei tuota vahinkoa muille!

 

 

[THL tiedottaa]

.
Heh, taidat ottaa nämä rajat liiankin tosissasi, S?

Kun joku rikkoo rajansa, oli se sitten fyysinen, psyykkinen tai jokin luokittelematon (sellaisia on tietysti hybris-symbioottisilla olennoilla), niin sillä hetkellä tämä yksilö todellakin ylittää sen rajan, jota ennen hän vielä osaa ja pystyy hallitsemaan itsensä.

Kun Pena valvoo ja valvoo, aina vain, niin jossain vaiheessa Penan rajat ylittyvät, hänen sietokykynsä loppuu.

Kun Matti vaeltaa erämaassa niin kauan ja niin kauas, ettei hän enää osaa takaisin, hän on ylittänyt rajansa.

Rajansa kaikella, silläkin, että nyt kun menen saunaan, en ylettömästi heitä löylyä.