Huumoria

[S]

Sanoisin tähän oman käytännön kokemukseni perusteella, että sarkasmi on yksi huumorin lajeista. Samaan sarjaan kuuluu myös itseironia, joka vaatii  ominaiskyvyn nauraa itselleen. Kaikilta ei tämäkään huumorin laji luontevasti luonnistu. Väkisin naurattajia kun on maailmassa liikaakin.

- Huumorintajua ei siis mistään erikseen hankita, sitä joko on tai sitten ei ole. Satiirisen otteen omaaminen kuuluu myös olennaisena osana kehittyneen huumorin perustyyleihin. Muiden kuin oman itsensä naurattaminen onkin yksi vaikeimmista viihdyttämisen muodoista; jota huumorintajuttomat tosikot eivät hallitse, eivätkä liioin ymmärrä myöskään sen moninaisia psykologisia vihahteita!  

[THL tiedottaa]

"No, siinä on toinen tosikko!"

[S]

Tuo on vain yksi mielipide muiden joukossa. Toisen tosikoksi leimaaminen kertookin monesti enemmän leimaajasta itsestään, kuin sen kohteesta.

- Kyllä kehittynyt huumori on kaikesta huolimatta älykkyyden ilmentymä. Se vaatii terävää älyä, sekä nopeita hoksottomia. Eikä luova mielikuvituskaan ole ominaisuutena haitaksi!

[THL tiedottaa]

Menee jo jatketun puolelle. Selvästi rikossarja.

[Patu]

Tuo on vain yksi mielipide muiden joukossa. Toisen tosikoksi leimaaminen kertookin monesti enemmän leimaajasta itsestään, kuin sen kohteesta.

Ai minä tajusin sen THL:n heiton huumorina.

[THL tiedottaa]

Joo. Kyllä se Aprillin väkevä todistus piti paikkansa.

[Patu]

- Kyllä kehittynyt huumori on kaikesta huolimatta älykkyyden ilmentymä.

Juu niin on. Kertojan vai kuulijan älykkyydestäkö puhut?

Kas on sellaisiakin jotka kertoo omasta mielestään niin maar perusteellisen hyviä juttuja, joille kukaan ei naura.

[THL tiedottaa]

On, on, on. Huumori on taiturien laji:

http://juhokarvinen.kapsi.fi/blogi/2011/12/halla-aho-ja-poliittinen-keskustelukulttuuri/


"Jussi Halla-aho on Suomen postmodernein poliitikko. Erityisesti tämä näkyy riippumattomuutena perinteisistä medioista, mikä vapauttaa Halla-ahon poliittista julkisuutta säätelevistä sosiaalisista normeista ja poliittisesta korrektiudesta. Halla-aho on immuuni muita puolueita edustavien kollegoidensa ja median moraaliselle paheksunnalle.

Tämä onkin tarpeellista, sillä Halla-ahon keskeisin retoriikan väline on provokaatio. Provokaatioiden tarkoituksena on saada poliittinen vastustaja menettämään malttinsa ja näyttämään Halla-ahon vaivalla rakentaman olkinuken kaltaiselta, suu vaahdossa räyhäävältä telaketjufeministiltä, kukkahattutädiltä tai "mokuttajalta".

Ei Halla-aho tietenkään niin tyhmä ole, etteikö olisi ymmärtänyt yllä lainatulla Facebook-statuksellaan vahvistaneensa Jemima Revon kirjoituksen pääargumenttia islaminvastaisuuden ja antifeminismin välisestä yhteydestä. Provokatiivinen retoriikka on Halla-aholle usein eräänlaista postmodernia leikittelyä, mikä menee suurelta osalta hänen kannattajistaan ohi.

Halla-ahon ei tarvitse yleensä itse ääneen ilmaista omia ennakkoluulojaan, sillä vähemmän valveutuneet seurakunnan jäsenet tekevät sen auliisti hänen puolestaan. Halla-aho ikään kuin sytyttää soihdun, jonka debiili lauma sitten tuikkaa porstuan alle."

(Erkki Perälä, Facebookissa)

-----------------------------------------

On siis todettava ääneen, että huumori vaatii aina jotain myös sen vastaanottajalta.

[S]

Huumori on tosiaankin kehittyneimmillään vaativa laji kaikille sen osapuolille. Olen joskus huvikseni tutkinut huumorin psykologisia vaikutuksia ihmismieleen; tullen siihen tulokseen että se on varsin tehokas keino vaikeissakin tilanteissa & olosuhteissa laukaisemaan patoutunutta jännitystä. Huumori siis poistaa parhaimmillaan otollisissa oloissa myöskin erityyppisiä pelkotiloja, toimien samalla eräänlaisena parantavana psyykkisenä energiana; jopa selvitymiskeinona arjen huolista - jos siihen vain osaa suhtautua vastaanottavalla tavalla.

- Huumorissa parasta on sen tulkinnanvaraisuus, yllättävät käänteet, sekä erilaiset piilomerkitykset, jotka välittävät teemoja sujuvasti eteenpäin. Sattumanvaraiset kommellukset, sekä erinäiset muut huvittavat henkilöihin liittyvät hauskat tilanteeseen sopimattomat sattumukset virittävät huumorin tiettyyn olemukseensa, jossa erilaisten tyylikeinojen kirjo saattaa vaihdella paljonkin. Stereotypioiden viljely on yksi tapa tuottaa toimivaa komiikkaa. Usein humoristit käytävätkin omaa peroonallista tyyliään huumorin aikaansaamiseksi. Jotkut ansioituneimmat kunnostautuvat jopa 'sofistikoituneen' huumorin saralla.

- Sitten on olemassa ns. mautonta ivallista huumoria, joka ei aina ole kaikkien mielestä soveliasta, koska se saattaa loukata verisesti sen vastaanottajaa, tai aiheuttaa pahaa mieltä yleiselläkin tasolla. Silloin tämänkaltainen huumori voi pahimmillaan ylittää tietyt sopivuuden rajat; eli menee liiallisuuksiin joka ei enää ole juuri kenenkään, muuta kuin ehkä sen esittäjän mielestä hauskaa. Muiden kustannuksella ilakoimisellakin on siis jonkinlaiset rajansa - jota on tosin tilanteesta riippuenkaan vaikea määritellä, kun ihmiset kokevat hauskuuden ilmentymätkin kukin omalla yksilöllisellä tavallaan.
   

[THL tiedottaa]

Huumori on tosiaankin kehittyneimmillään vaativa laji kaikille sen osapuolille. Olen joskus huvikseni tutkinut huumorin psykologisia vaikutuksia ihmismieleen; ...
   

Minun mielestäni huumorillakin on sentään jotkin rajat.