Milloin sait aikaan hämmentyneen hiljaisuuden?

[S]

Totta kai ajatuksilla on voimaa, sitä on turha kiistää. Henkiset voimavarat ovat ihmiselämän perustoimintoja, joista ammennetaan eliksiiriä elämisen rakennusaineiksi. Eli ihmisen kaikki ominaisuudet vaikuttavat henkis-fyysisen kokonaisuuden muodostumisessa. Sanan mahti taas on joskus ajatusten tasolla todellakin fyysisiä toimia tehokkaampi. Sen vaikutus voi ulottua hyvinkin laajalle, sekä muuttaa asioita suuntaan jos toiseenkin. Tarkoitin luonnehdinnallani lähinnä sitä että; aina ei teorian tasolla pelkät hyvät ajatukset tai kauniit puheet kuitenkaan yksistään riitä - monesti tarvitaan myös käytännön toiminnallisia tekoja, niiden hyvien aikomusten/ajatusten tueksi.

- Vertauskuvallisesti voisi ajatella myöskin tähän elämän hektisyyteen että; samalla kun lisätään elon mutkaisilla teillä vauhtia, on kieltämättä myös hyvä osata hiljentääkin sitä, koska vauhtisokeus yllättää silloin kuin sitä vähiten odottaa. Olisi terveellistä välillä muutenkin hiljentyä; olla enemmän läsnä, tai rauhoittua kaiken tämän hälinän keskellä. Nähdä elämäntiensä kaikki puolet - niiden risteykset, kaarteet, ojanpohjat, sekä tienhaarat; joista ponnistaa edelleen mahdollisesti laveampaa reittiä eteenpäin vastuksista välittämättä.

- Paluuta ei useinkaan entiseen ole; mutta matkanteko itsessään tulevia taivaanrantoja tähyillen, se vasta avartavaa onkin. Joten näillä eväillä kohti uusia seikkailuja. Luovuuden taiteellisilla poluilla kukin omin avuin taapertaen, tai sitten lennokkaasti matkaseuralaistensa kanssa edeten, jokainen tavallaan & tyylillään!!!

[THL tiedottaa]

.
Jumalauta, Ässä!

Mikset ruvennu papiksi!?

[S]

Se nyt tästä vielä puuttuisi, että multiosaamiseni lisäksi ryhtyisin saarnaamaan joillekin sekalaisille seurakunnille. Ei taida oikein olla ominta alaani - koska varsinainen julistaminen tai 'uskonnollisen' sanoman levittäminen, puhumattakaan sitten jostain käännytystyöstä, on vihonviimeistä, mitä voisi kuvitella tekevänsä. Runoileminen, psykologisoiminen, filosofoiminen, taiteileminen, sekä tutkimusmatkailu ihmismielen syvimpiin syövereihin luonnistuu itseltäni sitäkin paremmin.

- Jonkinlainen pitkä elämänkokemus/ihmistuntemus, sekä sen myötä syntynyt elämänviisaus antaa kyllä myös omanlaistaan perspektiiviä tutkia & kartoittaa ihmiselämän erilaisia puolia niiden eri merkityksissään. Pidättäydytään nyt kuitenkin vain edelleen näissä Tietäjän raameissa, ne kun tuntuvat sopivan parhaiten kykyjeni puolesta siihen agendaan - jolla toteutan omia lahjojani tässä elämässä, parhaaksi katsomallani tavalla!

[Metsäminussa]

Kyllä sanalla on mahti.  Itse kannatankin sitä, että fyysinen ja henkinen ovat yhtä, kaksi puolta. Ja änkyrämadot tuskin taiteilevat, vaan ne vain toteuttavat omaa tehtäväänsä luonnossa. Ihminen antaa niiden toiminnalle sen henkisen merkityksen. Se ero merkittävä ero on ihmisen ja muun luonnon välillä.

[THL tiedottaa]

.
Metsäminussa!

Onko mielestäsi ihmisen merkitys luonnossa se, että me ihmiset annamme muille elämänmuodoille nimet ja niiden olemiselle merkityksen?

[Ztara]

Lisään vielä hiukan vauhtia ja pyrin tässä kenties provosoidenkin hiljentämään lisää: väitän, että ilman henkistä ei voi olla fyysistäkään. Kaikki fyysinen on henkisen ilmentymää. Yritän vähän vaimentaa ässänkin ääntä: ajatus on jo sinänsä teko ja ajatuksilla an sich on merkitystä ja voimaa, josta meillä ei voi olla kuin hatara aavistus. Ei ajatusta välttämättä tarvitse seurata fyysistä toteutusta.

Peesaan Reedikkiä, juuri näin minäkin ajattelen. Ehdit tähän väliin, olin jo tulossa kommentoimoimaan se:n itselleni nurinkurista ajattelutapaa. Ei sielu tarvitse kehoa ollakseen olemassa, se vain tarvitsee kehon pystyäkseen kokemaan asioita todellisuudessa, jossa tässä elämässä olemme.

Ajatuksen seurauksena tuleva fyysinen toteutus ei olekaan välttämättä omassa hanskassamme kuten haluaisimme sen olevan. Ajattelemalla luomme maagikon tavoin oman tulevaisuutemme niin hyvässä kuin pahassakin. Ajattelemalla "väärin" vedämme puoleemme juuri sitä mitä emme halunneet itsellemme tapahtuvaksi. Valittamalla kurjuuttamme tilaamme sitä lisää."En ikinä", "aina minä", "kaikki menee päin helvettiä" - niin tapahtuu kirjaimellisesti. Maailmankaikkeus ei ymmärrä näitä negatiivisia ilmauksia, vaan ottaa ne todesta. Siispä kannattaa harkita mitä ajattelee ja tietoisesti ajatella oma elämänsä paremmaksi tilaamalla siihen hyviä asioita.

Änkyrimato on tietoinen siinä muitten matojen todellisuudessa jossa se elämäänsä elää. Meidän todellisuutemme ovat kuin näkymättömällä kalvolla erotetut, elämme rinnakkaistodellisuuksissa tässä samassa ajassa kokien asiat lajillemme tyypillisellä tavalla kuitenkaan ymmärtämättä toisiamme.

[THL tiedottaa]

Ei sielu tarvitse kehoa ollakseen olemassa, se vain ...

Sielu?

Missä sä sielun tiedät olevan?

Sielu on vain ja ainoastaan meidän ajatuksissamme.

Ja ajatukset syntyvät meidän fyysisessä kehossamme.

Näin se nyt vain on ja menee.

[Ztara]

Ei sielu tarvitse kehoa ollakseen olemassa, se vain ...

Sielu?

Missä sä sielun tiedät olevan?

Sielu on vain ja ainoastaan meidän ajatuksissamme.

Ja ajatukset syntyvät meidän fyysisessä kehossamme.

Näin se nyt vain on ja menee.

Näin se nyt vain on ja menee . Ei se tasan  noin mene, mutta en jaksa nyt enää sun kanssa alkaa tästä. Mutta väsyneenä ja viimeisillä voimillani ennen sänkyynmenoa kieltäydyn sieluineni olemasta joku fyysisessä kehossa sijaitsevien aivojeni sähköpurkaus. Minä olen ikuinen henkiolento tässä tilapäisessä fyysisessä kehossa, ihana ja kaunis valo-olento, rakkaudesta syntynyt  ...krooh.........hyvää yötä 

[Tiistai]

Lisään vielä hiukan vauhtia ja pyrin tässä kenties provosoidenkin hiljentämään lisää: väitän, että ilman henkistä ei voi olla fyysistäkään. Kaikki fyysinen on henkisen ilmentymää. Yritän vähän vaimentaa ässänkin ääntä: ajatus on jo sinänsä teko ja ajatuksilla an sich on merkitystä ja voimaa, josta meillä ei voi olla kuin hatara aavistus. Ei ajatusta välttämättä tarvitse seurata fyysistä toteutusta.

Hiljennyin hetkeksi.. aioin jo päivällä niin tehdä, mutta ajatus karkasi.

Mielenkiintoista. Mikä filosofia tuo on, anteeksi .. en sano tyhmyyteni vaan tietämättömyyteni, en ole harrastanut filosofeja.

Ajattelen täsmälleen samoin, mutta olen sen itse omaksunut ja elämäni varrella oikeaksi havainnut. Ajatukset ovat tärkeämpiä kuin teot. Jo aikomus voidaan laskea teoksi, vaikka se ei ehkä jostain syystä onnistuisikaan. Positiivisella asenteella on myös taipumus tarttua paatuneisiimpiin ihmisiin, kunhan aikansa .. vaikuttaa   Pahan irl tilanteen voi pelastaa intuitiivisella toimimisella ja katso, kaikki on toisin.. paremmin,  hyvin..

[reedik]

Minua ei häiritse millään tavoin, mitä ihmiset ajattelevat henkisyydestä ja fyysisyydestä. Kukin ajattelee omalla tavallaan. Usein henkisyyteen taipuvaiset ihmiset löytävät tukea jostain uskonnosta, filosofisesta katsomuksesta ja erilaisista henkisyyden liikkeistä ja lahkoista, joita riittää joka lähtöön.  Ei siinä tukeutumisessa mitään pahaa ole, mutta jos tuota suppeata näkemystä aletaan pitää perimmäisenä ja ainoana oikeana katsantokantana, niin silloin minusta on jotakin pahasti pielessä. Tuollainen fanaattinen rajoittunut usko on aiheuttanut äärettömästi enemmän pahaa kuin kaikesta uskosta riippumaton ajattelu. Ateistilla on usein paljon eettisemmät ja moraalisesti arvokkaammat näkemykset kuin ylimmillä uskonnollisilla johtajilla. Kaikkein vastenmielisimpänä minä pidän johonkin näkemykseen fanaattisesti uskovan pakkosyöttöä tuon ryhmän ulkopuolella oleville ja omaan pelastukseensa uskomisen vakuuttelua korokkeelta kerettiläisille.

Minusta tuntuu, että me kaikki olemme eläneet useita kertoja aikaisemminkin ja itse kukin nähneet joskus maailman puhtaasti materialistisena. Kuten kerroin, minusta kaikki fyysinen on henkisen ilmentymää ja kaikki materia on myös jollain tavoin henkistä. Siksi en ihmettele yhtään, kun joku jaksaa tuntikaupalla katsella tähtitaivasta ja kokee kuuluvansa henkisenä osana maailmankaikkeuteen ja näkee planeetat ja tähdet elävinä olentoina, joissa on myös lisäksi monenlaista muuta elämää. Kyllähän ihmisessäkin on käsittämättömän paljon muutakin elämää kuin meidän kehomme. Enemmän minua ihmetyttää avaruuden tutkiminen puhtaasti materialistisena ilmiönä. Ehkä kuitenkin kaiken mittavan avaruustutkimuksen taustalla piilee alitajuinen vastauksen etsiminen kysymykseen siitä, mitä me ihmiset oikeastaan olemme, mistä tulemme, mihin kuulumme ja mikä on meidän matkamme määränpää ja ikuiselta tuntuva vastauksen etsiminen jo kuluneeseen fraasinomaiseen, mutta aina ajankohtaiseen kysymykseen: mikä on elämän tarkoitus. Toivottavasti ihmiskunta löytää siihen joskus vastauksen.