Kauhuvisioita elämäni varrelta

[rapevainaa]

- Hetkessä eläminenkin vaatii oman taitonsa. Unohtaa hetkeksi aikaa menneet & tulevat.

Toi on kyllä tosi kauheeta tommonen.  Jos unohtaa menneet, silloinhan ihminen ei opi mtään.

[S]

Ei menneitä ole tietenkään tarkoitus kokonaan unohtaa - vain hetkeksi kerrallaan välillä rauhoittua, pysähtyä olemuksensa äärelle, hiljentyä kuuntelemaan olevaisuutta itsessään - silloin kuin siihen on oikeasti aikaa. Eli elää vastavuoroisesti hetkessä - keskittymällä pelkästään siihen hetkeen & tilanteeseen mikä on läsnä.

- Tämän pointin toin jo edellisen viestini ensimmäisessä lauseessa julki. Kannattaa siis lukea ajatuksella mitä kirjoitetaan - vain siten voi sisäistää asiat, eikä ajatella niitä hätäisesti vain yhdeltä suunnalta tulkiten!

[rapevainaa]

Ei menneitä ole tietenkään tarkoitus kokonaan unohtaa - vain hetkeksi kerrallaan välillä rauhoittua, pysähtyä olemuksensa äärelle, hiljentyä kuuntelemaan olevaisuutta itsessään - silloin kuin siihen on oikeasti aikaa. Eli elää vastavuoroisesti hetkessä - keskittymällä pelkästään siihen hetkeen & tilanteeseen mikä on läsnä.

Siis että mitä jää nykyhetken pohtimiselta aikaa, niin silloin voi sopivilta osin muistella menneitä. Esim. suurimpia haukia mitä on saanut.

Eikö se ole hurjaa kun ensinnäkin elää nykyhetkessä ja senkin elämän kuluttaa nykyhetken pohtimiseen: ollako vai eikö olla.  Taitaa olla ässällä tekemisen puute kun ei ole aikaa.

[S]

Aikaa kyllä on, toisinaan vähän liiankin kanssa. Pääasia on, miten sitä aikaansa kulloinkin tarkoituksenmukaisesti käyttää, tai sitä kursailematta kuluttaa - samalla eläen hetki hetkeltä asioita syvällisesti pohtien. Nykyhetki on tärkeää, mutta kokonaiskuvan kannalta on hyvä kartoittaa myös mitä on saanut aikaan - muodostaen siitä kiinteän jatkumon, joka vie eteenpäin. 

- Niinkuin jo tähdensin tuossa edellä, tärkeää on elää heti kerrallaan; katsoa mitä tuleva tuo tullessaan, sekä kohdata asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat. Tämä on sitä ajassa elämisen hybristä, mihin ainakin itse olen vahvasti aikaa myöten mukautunut. Kukin toimii tässäkin suhteessa omalla tavallaan & tyylillään; eikä ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa toteuttaa elämässään tätäkään ideaa!

[THL tiedottaa]

Niin, kaikessa on hyvät & huonot puolensa, ennaltatietämisessäkin. ... Ajatukset on tiukasti mielenhallinnan kautta suunnattava tähän hetkeen; sekä aavistuksen verran myös tulevaan - koska tietämällä mitä on tulossa, ... .

Tuohon en kyllä pysty. Epäilenpä, etten myöskään tule tulevaisuudessa pystymään.

[S]

Se on hyvä tietää, että kunkin kohdalla asiat luonnistuvat yksilön omien kykyjen ja taipumusten mukaan. Mikä on mahdollista jollekin toiselle, ei välttämättä onnistu samalla tavalla joltakin muulta tavanomaisen lahjakkuustason omaavalta ihmiseltä. Onneksemme olemme tässäkin suhteessa kyvyiltämme erilaisia keskenämme.

Ennalta-arvattavuus tulee mukaan kuvioihin silloin, kun on tarpeeksi syvällisesti perehtynyt ihmisen & ympäristön motiiveihin, sekä vallitseviin toimintamalleihin; eli osaa suhteuttaen analysoida kulloisetkin lähtötilanteet lopputulokseen nähden mahdollisina todennäköisyys-suhteina. Silloin yleensä ottaen osaa myöskin melko tarkasti aavistaa mitä tuleman pitää, eikä siinä sen kummempaa salatiedettä tarvitse harjoittaa.

- Herkkää psykologista silmää - tavallista erityislaatuisempaa vastaanottokykyä, sekä omanlaistaan intuitiivista vaistonvaraisuutta kyllä tarvitaan - muuten ei pysty ennakoimaan tai ennustamaan luotettavasti tulevia. Kokemus/näkemys puhuu myös omaa kieltään tässäkin kontekstissa, unohtamatta kuvioista tietenkään analyyttistä tilanteiden/olosuhteiden kokonaiskartoitusta.

- Harmi vain, että tälläistä itse hankittua & sisäsyntyisesti omaksuttua tieto/taitokyvykkyyttä, sekä ehdotonta kokonaistietämystä on lähes mahdoton kenellekään opettaa - sillä se joko on yksilön ominaisuutena joillakin harvoilla olemassa, tai sitten sitä ei ole!

[THL tiedottaa]

- Herkkää psykologista silmää - tavallista erityislaatuisempaa vastaanottokykyä, sekä omanlaistaan intuitiivista vaistonvaraisuutta kyllä tarvitaan - muuten ei pysty ennakoimaan tai ennustamaan luotettavasti tulevia. Kokemus/näkemys puhuu myös omaa kieltään tässäkin kontekstissa, unohtamatta kuvioista tietenkään analyyttistä tilanteiden/olosuhteiden kokonaiskartoitusta.

- Harmi vain, että tälläistä itse hankittua & sisäsyntyisesti omaksuttua tieto/taitokyvykkyyttä, sekä ehdotonta kokonaistietämystä on lähes mahdoton kenellekään opettaa - sillä se joko on yksilön ominaisuutena joillakin harvoilla olemassa, tai sitten sitä ei ole!

Vai että vielä opettaa tuollaista!

Oot sitten tietysti avannut puhelinpalvelun: Luotettava Ennustaja!

[rapevainaa]

- Harmi vain, että tälläistä itse hankittua & sisäsyntyisesti omaksuttua tieto/taitokyvykkyyttä, sekä ehdotonta kokonaistietämystä on lähes mahdoton kenellekään opettaa - sillä se joko on yksilön ominaisuutena joillakin harvoilla olemassa, tai sitten sitä ei ole!

Tunnustan ettei ole tuonne päinkään.  on siinä superlatiiiva yhdelle ihan liikaa. kauhea edes ajatella mitä tollasella taidolla saisi aikaan.

[AveLazio]

Tää voi tuntua tylsältä, mutta maailmanloppua ei ihminen eikä luonto saa aikaan. Ei, vaikka yhdessäkin yritettäis. Maailman MUUTTUMISEN voisi esim. jättiasteroidin törmäys saada kyllä aikaan. Mutta ei loppua. Ydinaseetkin on ihan lällyjä. Maailmanloppu tulee sitäkin varmemmin, kun Aurinko palaa loppuun. Siihen menee viel muutama miljardi vuotta. Boooooring.

[S]

Mikä sitten on kenellekin liikaa, se on hyvinkin suhteellista - riippuen siitä kuka, tai mikä taho sitä kulloinkin on arvioimassa. Kun nämä taidot ovat olleet käytettävissä jo aikojen alusta asti, niihin sopeutuminen on ollut luontevaa, pakottamatonta - pääsosin itseään palkitsevaa.

- Itse en kuitenkaan koe, että näistä kyvyistä olisi itselleni mitenkään erityistä haittaakaan, pikemminkin päinvastoin. Muiden reaktiot ovatkin sitten luku sinänsä. Muut tuntuvat pitävän tälläistä omalaatuista kyvykkyyttä jotenkin ongelmallisena - jopa outona piirteenä - mutta ihmettelystä huolimattakin pitää vain kursailematta hyödyntää saamiaan ominaisuuksiaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

- On tässä elämässä onneksi jotain aikaankin saatu, eikä vain puheiden tasolla tuotu julki poikkeuksellista osaamistaan. Toisaalta itsensä liiallinen esiin tuominen koetaan edelleen joidenkin mielestä jonkinlaisena egoistisena piirteenä, itsensä omahyväisenä korostamisena. Vaikka tälläiseen rehentelyyn minulla ei olekaan mitään suurta tarvetta. Jokainen saa tietenkin olla tästäkin väitteestä mitä mieltä tahansa, tai muodostaa asioista omat käsityksenä miten parhaakseen näkee.

- Varsinaisena ennustajanakaan en siis itseäni niinkään pidä, koska se tuo helposti mielikuvan varsin epämääräisestä henkilöstä; joka rahastaa, tai muuten tekee olemattomilla kyvyillään bisnestä hyväuskoisia höynäyttääkseen. Näitä huijareita kun mahtuu alalle liiankin kanssa. Omakohtaisesti en taloudellisesti hyödy näistä ominaistaidoistani mitenkään. Kunhan vain omaksi ilokseni toimin, toteutan & pohdiskelen pintaa syvällisemmin asioita; sekä näen & koen ympärilläni olevia ilmiöitä tavallista herkemmin aistein. Tämä saa riittää, eikä muunlaiseen järjestäytyneeseen toimintaan ole tässä olomuodossa juurikaan suurisuuntaisempia intressejä olemassa!