Suomalaisten juuret

[Esmerkix]

Siperialaisuus laimenee kaiken aikaa. Ehkä joitakin saamelaisia tutkittaessa havaittaisiin, että paljon yhteistä geeniperimää onkin saksalaisten kanssa... Olen edelleenkin sitä mieltä, että kun pienen pienestä väestöpopulaatiosta valitaan muutama yksilö, joiden geeniperimää tutkitaan, saadaan kyllä melko epävarma lopputulos. Mistä tiedetään, miten hyvin tuo otos edustaa saamelaisuutta... Samalla paikkakunnalla pitkään asuminen ei takaa yhtään mitään. Esim. nganasanien ja saamelaisten kulttuuriperinteessä ja elämäntavoissa on niin paljon yhteistä, että se ei voi olla sattumaa.

1. Ei muutama yksilö riitäkään – olen jo aiemmin kertonut, että kymmenien otoksella saadut tulokset eivät juurikaan ole muuttuneet satojen ja tuhansien otosten tuloksiin nähden. Muistathan?

2. Mitään läheistä yhteyttä saksalaisiin ei saamelaisilta tule löytymään. Kansat ovat aina lähellä nykyisiä tai hiljattaisia naapureitaan.

3. Saamelaisten ja nganasanien kulttuureissa on joitain yhteisiä piirteitä, jotka johtuvat pohjoisesta asuinympäristöstä ja elinkeinoista, ja joitain yhteisiä piirteitä, jotka juontuvat jo kantauralilaisilta.

---

Viittaan saksalaisyhteyksiin viime vuosisadan vaiheista johtuen...

Šamanismi liittyy toki yleissiperialaiseen kulttuuriperinteeseen, mutta miksi se on niin yleistä myös saamelaisilla. Nganasanit ovat eläneet pitkään eristäytyneinä, joten heillä perinteen säilyminen ei ole ihme. Viittaan mys luonnonuskomusperinteeseen, käsityöperinteeseen, paimentolaisuuteen, alkoholinkäyttötapoihin jne. Samankaltaisuus saamelaisten kanssa on ilmeinen. Osa nganasaneista asuu vieläkin kodassa. Hehän inhoavat kerrostaloasumista ja moni teki itsemurhan jouduttuaan neuvostoaikana kerrostaloasujaksi. Nganasanilla ja suomen kielellä on myös yhteisiä piirteitä: Kuinka on mahdollista, että uralilaiskielten läntisimmässä ja itäisimmässä haarassa on kehittynyt toistensa kaltainen konsonanttien vaihteluilmiö? Koska typologinen vastaavuus puuttuu muista maailman kielistä, ei ole uskottavaa, että ilmiö olisi täysin erillisenä ja itsenäisesti kehittynyt sekä itämerensuomeen että nganasaniin. Samankaltaisuutta voi yrittää selittää joko yhteisellä tuntemattomalla substraattivaikuksella tai foneettisten mekanismien foneemistumisella (= allofonien muuttuminen eri foneemeiksi), jonka vaikutus näkyi jo uralilaisessa kantakielessäkin.

[AveLazio]

Nganasan ja suomi ovat todistettavasti sukukieliä. Kielikuntamme oudoin piirre on astevaihtelu, johon kai viittasit (katto - katon yms), Esmerkix.

Miten jaskalle nämä asiat ovat niin vaikeita. En halua loukata, mutta olet kuin peruskurssin opiskelija. Miten ihmeessä fantasioit väitöskirjasta! Tarjosin apuani, ei kelvannut. Nauti sitten ihan itses kanssa vaan.

[Jaska]

Šamanismi liittyy toki yleissiperialaiseen kulttuuriperinteeseen, mutta miksi se on niin yleistä myös saamelaisilla. Nganasanit ovat eläneet pitkään eristäytyneinä, joten heillä perinteen säilyminen ei ole ihme. Viittaan mys luonnonuskomusperinteeseen, käsityöperinteeseen, paimentolaisuuteen, alkoholinkäyttötapoihin jne. Samankaltaisuus saamelaisten kanssa on ilmeinen. Osa nganasaneista asuu vieläkin kodassa. Hehän inhoavat kerrostaloasumista ja moni teki itsemurhan jouduttuaan neuvostoaikana kerrostaloasujaksi. Nganasanilla ja suomen kielellä on myös yhteisiä piirteitä: Kuinka on mahdollista, että uralilaiskielten läntisimmässä ja itäisimmässä haarassa on kehittynyt toistensa kaltainen konsonanttien vaihteluilmiö? Koska typologinen vastaavuus puuttuu muista maailman kielistä, ei ole uskottavaa, että ilmiö olisi täysin erillisenä ja itsenäisesti kehittynyt sekä itämerensuomeen että nganasaniin. Samankaltaisuutta voi yrittää selittää joko yhteisellä tuntemattomalla substraattivaikuksella tai foneettisten mekanismien foneemistumisella (= allofonien muuttuminen eri foneemeiksi), jonka vaikutus näkyi jo uralilaisessa kantakielessäkin.

Edes saamen ja itämerensuomen astevaihtelu ei ole samanlaista. Samojedikielissä on niin ikään astevaihtelua, ja eri kielissä sielläkin erilaista. Siksi vielä kantasamojediin ei astevaihtelua oletetakaan, ja aivan samoin täällä lännessä astevaihtelua ei voida palauttaa mahdolliseen itämerensuomalais-saamelaiseen välikantakieleen. On siis selvää, että saamen ja nganasanin astevaihtelukaan ei selity yhteisestä lähtökohdasta. Itämerensuomessa ilmiötä onkin selitetty germaanin vastaavankaltaisella ilmiöllä. Se nyt vain on niin, että kun pääpaino on sanassa aina ensitavulla kuten monissa uralilaisissa kielissä edelleenkin, niin se energia on pois sekä jälkitavuilta (kantauralin jälkitavuihin rekonstruoidaan vain kaksi vokaalifoneemia) että sanansisäiseltä konsonantistolta (astevaihtelu). Tästä syystä eri uralilaisiin kieliin on kehittynyt astevaihtelu.

Mainitsemasi muut yhteiset seikat ovat pääasiassa yhteisiä koko pohjoisen pallonpuoliskon alkuperäiskansoille, itäinen Siperia ja Amerikka mukaan lukien, joten ne eivät kerro mitään erityistä juuri saamelaisten ja nganasanien suhteesta. Osa ilmiöistä on vanhaa perua (shamanismi, kota), osa taas kehittynyt myöhemmin yhteisten edellytysten pohjalta (poropaimentolaisuus, alkoholismi).

[Bongaaja]

suomi on jännää
kpt vaihtelu
http://dailyfinnish.tumblr.com/page/3

[AveLazio]

Kyllä astevaihtelulla on varmaan yhteiset juuret, on se niin omituinen kielenilmiö. Siis TOSI omituinen. (Lue Virittäjän artikkelini.) Setälän mielestä se koski alkujaan resonanttejakin!

Alkoholismi lienee yksi niistä monista kulttuuripiirteistä, jotka ovat meihin matkan varrella tarttuneet ryssiltä.

[Esmerkix]

Balttikosketukset ovat nykykäsitysten mukaan tapahtuneet Baltiassa; Suomessa ei ole balteista jälkiä edes paikannimistössä. Lainasanojen määrä ei sinällään ole ratkaiseva vaan niiden merkitys. Koska jopa "turhia" sanoja kuten ruumiinosien (napa, kaula, reisi) ja sukulaisten (tytär) nimityksiä (joille on tietysti täytynyt olla jo olemassa sanat, koska baltit eivät suinkaan tutustuttaneet kantasuomalaisia näihin tarkoitteisiin) on lainattu balteilta, on balttikosketuksia pidetty niin intensiivisinä, että toisinaan on oletettu Viron kantasuomalaisten olleen jopa kaksikielisiä.

Tuohon balttikosketukseen tekee mieleni vielä palata. Nimittäin Aamulehden uutisessa otsikolla "Tutkijat: Vasarakirveskansa toi maidonsietokyvyn Suomeen" (AL 12.7.2012 A06) viitataan vahvasti siihen, että "suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten hyvää laktoosinsietokykyä selittääkin laktoosia sietäneen kivikautisen vasarakirveskansan siirtyminen Keski-Euroopan maidontuotantoalueilta Suomeen". Balttilaisena pidetty vasarakirveskansa asutti Lounais-Suomen ennen ajanlaskun alkua eli lähes 5000 vuotta sitten. Olisiko kielitieteilijöidenkin syytä tutustua näihin tutkimustuloksiin? Muutaman kauppiaan vierailu baltiasta ei riitä, sillä suomalaisesta aikuisväestöstä noin 80 prosenttia sietää laktoosia, joten heidän vanhemmistaan vähintään toinen kantaa geenimutaatiota, joka tuottaa aikuisen laktoosinsietokyvyn. Suomi-Latvia-sanakirjaa tutkiessa herää muitakin erittäin mielenkiintoisia ajatuksia.

[THL tiedottaa]

.
En viitsi kaivaa tuota uutista esille. Mikäli muistan oikein (luin uutisen tekstin alkuosan toissapäivänä), niin artikkelissa oli sanonta saattaa olla  (tai muu tällainen 'voi olla mahdollinen'). Eli tutkijat eivät ole mitenkään vakuuttuneita.

Ylipäätään sanomalehtien artikkelit ovat useimmiten puutaheinää. Kannattaa odottaa esmes muutama päivä lehden ilmestymisestä ja katsoa lehden julkaisemat oikaisut aiemmin julkaisemiinsa juttuihin. Joskus oikaistaan kymmenenkin virheellisesti uutisoitua asiaa.

[risto]

.
no jopas jotakin.

vasarakirveskulttuuri levisi etelä-suomen rannikolle.



Maanviljely ja karjanhoito ovat olleet tärkeitä elinkeinoja Viron eteläpuolisilla alueilla, mutta ei enää Virossa ja Suomessa. siis oliko suomessa edes lehmiä silloin?


https://extras.csc.fi/arctinet/kivikaus/m2/2_6_2.htm

.

Kuparista tehdyt vasarakirveet valinsaumoineen ovatkin olleet kivisten vasarakirveiden esikuvina. Lähimmät meidän kivisten kirveiden vastineet on löydetty Itä-Venäjältä, aroalueiden läheltä. Tämä tukee oletusta, jonka mukaan alkuperäinen vasarakirveskansa olisi puhunut arjalaista tai kantabalttilaista kieltä. Paimentolaisina tämä kansa saattoi levittäytyä laajalle alueelle Eurooppaan.

[risto]

Tanskan tietoja

happening on ollut melkein 5000 v sitten. Jäljelle ei ole jäänyt kuin lahoamatonta tauhkaa.

http://natmus.dk/en/historisk-viden/danmark/moeder-med-danmarks-oldtid/the-neolithic-period/the-single-grave-culture/the-battle-axe-culture-on-bornholm/

[risto]

.
tässä on kivasti kirjoitettu ja googlen kääntämää stoori.
En tiedä kuinka uskottava tieto on.

BATTLE-AXE PEOPLE

http://www.martinmchale.com/clan/celt.html

Toinen edeltäjä ryhmä kelttien nousee myöhään 3. vuosituhannella eKr. Keski-Euroopassa. Ne tunnistetaan käytäntö haudata kuolleensa yksilöllisesti, millä on vakavia tavaroiden ja pyöreä Barrow tai savi kasa (hautakumpu) mukana puun ruumishuone talossa. Tämä menetelmä hautaaminen on jäljitetty Pontic aroilta Etelä-Venäjällä. Niinpä nämä myöhemmin uudisasukkaat tulivat Keski-Euroopan kautta siirtymät aroilta, uusien ideoiden ja käytäntöjen kanssa. He näyttävät käyttöön ensimmäinen metalli AX-johtajat erottuva muotoinen reikä asennus kahva. Tämä on nimen alkuperästä niille arkeologien - Battle-Axe ihmisiä. Uskotaan, että ne puolestaan ​​vaikuttivat asukkaat pohjoiseen Kaukasian alueella alemman Knieper ja Kuban ja Terek jokien lähellä nykypäivän Kiovassa, jossa raaka-aineet tehdä kuparin oli runsaasti. Samasta trans-Kaukasian ihmisiä, Battle-Axe heimot näyttivät noudattaneen suureellinen ja sotaisa elämäntapa kuin uudet naapurit Euroopassa. Beakeria Ihmiset hyväksynyt uuden tyylin kirvestä, mutta he kopioit sen kiveen, sillä raaka-aineita ja tekniikoita tehdä kuparia ei ollut vielä saapunut. Battle-Axe folk olivat pakoon heidän syöttöputki. Siten joukossa hauta tavaroiden kahden kansan, paljon enemmän esimerkkejä kiven ax päitä löytyy kuin kupari niistä.

Battle-Axe kulttuuri kuljettaa toista tärkeää kehitystä Eurooppaan. Ensimmäistä kertaa hevosen luita löytyy hautaan sivustoja tältä ajalta. Laji hevosen tarpaani, pieni Euraasian rodun, joka olisi ollut enemmän hyötyä kuin pakkaus eläin kuin mount ratsastukseen. Ratsastus hevonen kehittyi hieman myöhemmin valikoivalla jalostukseen ja paremman ruokinnan. Piste, täällä löytää hevosen kesyttämisen ensimmäistä kertaa ennen historiassa.

Tämä tuo meidät pisteeseen, jossa kieltä voidaan käsitellä. Vielä on jonkin verran keskustelua siitä, miten ja milloin indoeurooppalaiseen kieli saapui Eurooppaan. Jotkut kielitieteilijät väittävät, että indoeurooppalaisen pohjainen kieli oli jo koko mantereella, myös Britanniassa ja Irlannissa, kun edellä tapahtumista. Toiset väittävät, että se tuli sisään Battle-Axe ihmisiä. Koska indoeurooppalainen on jäljittää sen juuret alueen pohjoispuolella Mustanmeren, on järkevää olettaa, että
Battle-Axe ihmisiä, nojalla jatkuvuuteen alkuperäiseen kodin maat, kantoi sen aroilta Eurooppaan. Battle-Axe heimot sulatettu hyvin nopeasti Beaker People ja levisi nopeasti puolilta mannerta. Missä he menivät heidän tavoistaan ​​ja heidän kielensä vallinnut että Beaker folk.

Kuten edellä mainittiin, pronssikauden alku osui saapumista Battle-Axe kulttuuria Keski-Euroopassa. Pronssikausi oli hyvässä vauhdissa korkeampi sivilisaatioiden etelässä ja idässä tällä hetkellä, mutta Alppien Eurooppaan tuotiin nopeasti kuvaan nojalla ottaa joillakin alueilla suuri tarjonta perusmateriaalien - varsinkin tin - tuotantoa varten pronssi. Kupari ja tina olivat suhteellisen harvinaisia ​​erittäin
alueilla, joissa metallurgisen teknologian ilmaantunut.
Euroopan heimoryhmien valvoa, joilla raaka-aineita oli saatavilla nopeasti ja suuresti hyötynyt kaupasta. Tuonti Uusien välineiden parantunut maatalouteen uusia aseita tehostaa hyökkäävä ja puolustava sodankäynnin uudet työvälineet ja koriste parantanut elämänlaatua. Tämän vaikutus on koko väestön on vaikea arvioida, mutta se varmasti olisi
perustettiin uusi penkki merkki materiaalista kulttuuria. Virta materiaalin tavaroiden Välimeren oli osa sitä. Toinen osa oli transference teknologian ja ideoiden alkeellisempi alueita. Ennen pitkää malmin tuotantoalueet oli omat käsityöläisiä, joko paikallisia tai tuotu maahan. Aikanaan pronssikaudella yhteiskuntien alkoi juuri Keski-Euroopasta
kautta Länsi-Eurooppaan ja Britanniaan. Metallityöväen Liitto on tällä kertaa oli ensimmäinen merkki erikoistumisen esiin yhteiskunnassa, jossa kaikki kädet oli aiemmin käännetty tuotantoa ruokaa ja suojaa.