Suomalaisten juuret

[AveLazio]

Siinä on kai tuo horho. Vai millaisessa maastossa sijaitsee? Kiinnostuin heti.

[THL tiedottaa]

Horonkylä on on olemassa. Valittu jokunen vuosi sitten vuoden kyläksikin. Minulle tuttu paikka...

Tottakai on.
Onhan Vittulanjänkäkin.

[risto]

.
Saamen Sivistysanakirjasta näkee yhtä sun toista mielenkiintoista.

.

[AveLazio]

Hehe! Hyvä.

[risto]

.
Lainasin Kymenlaakson esihistoriaa ja Kymin ja Kotkan historiaa käsittelevät kirjat.

Mitä nyt ehdin lukea esihistoriaa, kirjassa kumotaan Aven "väitteet" siperialaisista alkuperistä.
Mistään lähteestä en myöskään ole löytänyt tietoa että suomalaiset olisivat olleet nomaadeja.

On kyllä sääli että noin lukenut henkilö kuin Ave pystyy keskustelemaan yli 50 vuotta vanhoilla tiedoilla eikä ole edes yrittänyt päivittää tietojaan viimeisen 20 v aikana.

Kymenlaakso on siitä merkittävä että Suomi asutettiin kaakkois-kulmasta käsin koska muu Suomihan oli meren alla Pohjois-Suomea  lukuun ottamatta.

Kymenlaaksosta on löydetty esineistöä ja asumusten maakuoppia, mutta  viitteitä, mistä porukka on kotoisin, ei juurikaan löydy. Viro on tietysti ollut sillanpääasema, josta väki on siirtynyt Suomeen. Geneettiset tutkimukset kertovat samaa. Venäläisiin suuntiin ei ole päästy käsiksi koska Venäjällä ei ole ole tehty moderneja geenikartoituksia.
.

[THL tiedottaa]

Pari päivää sitten oli Aamulehdessä lyhyt juttu väitöskirjasta, jonka aiheena oli suomalaisten geneettinen perimä.
Väitöskirjassa todetaan, että suomalaisilla on itäistä perimää, mutta hyvin vähäisessä määrin. Tämä itäinen perimä ei ole kuitenkaan missään tapauksessa venäläistä. Ei myöskään kiinalaista tai japanilaista. Mitä se itäinen perimä sitten on? Sitä ei väitöskirjan tekijäkään ole pystynyt selvittämään.
Itäistä geeniperimää on ennen kaikkea Suomen itäisissä osissa, pohjoista Suomea lukuunottamatta. Saamelaisten perimässä on länsimaisia piirteitä.

[karpalo]

Pari päivää sitten oli Aamulehdessä lyhyt juttu väitöskirjasta, jonka aiheena oli suomalaisten geneettinen perimä.
Väitöskirjassa todetaan, että suomalaisilla on itäistä perimää, mutta hyvin vähäisessä määrin. Tämä itäinen perimä ei ole kuitenkaan missään tapauksessa venäläistä. Ei myöskään kiinalaista tai japanilaista. Mitä se itäinen perimä sitten on? Sitä ei väitöskirjan tekijäkään ole pystynyt selvittämään.
Itäistä geeniperimää on ennen kaikkea Suomen itäisissä osissa, pohjoista Suomea lukuunottamatta. Saamelaisten perimässä on länsimaisia piirteitä.

Lukaisin saman tiedotteen, siinä oli vielä erilaisia ja erivärisiä läimäreitä tai jotakin pisteitä täplitelty johonkin kartalle, että missä mitkäkin geenit oikein sitten surffaavat etunenässä ja toivottavasti jonnekkin päin?.

Lopputulemaksi jäi itselleni lähes alkutulema. Ei höykäsen pölähtävää uutta ns. tiedonjyvää.

Onko tämä porukka täällä Outomaalla harrastanut genealogiaa, siis omien sukujuuriensa tutkintaa. Minusta se on mielenkiintoisempaa kuin selvittää mannertenvälisten ihmispopulaatioiden liikehdintää miljoonien vuosien aikajänteellä sinne sun tänne välillä tiikeritankkeihin nojaillen.

[risto]

.

Suomalais-ugrilaisten kansojen perimä on yhdistelmä itäistä ja läntistä, osoittaa filosofian maisten Ville Pimenoff perjantaina 31.10. 2008 Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan. Väitöskirja on ns. nippuväitöskirja eli joukko erillisiä tutkimuksia, mutta yhdessä perusteellisen johdantoartikkelin kanssa se muodostaa ajantasaisimman katsauksen suomalais-ugrilaisten kansojen menneisyyteen. Erityishuomion kohteena on laktoosin sietoa antavan geenin yleisyys sekä eräät sairauksien kannalta merkittävät perimän alueet.

Helsingin yliopistossa ja Barcelonassa Pompeu Fabra-yliopistossa tehdyissä tutkimuksissa on tarkasteltu suomalaisten, saamelaisten, virolaisten, karjalaisten, ersien, moksien, udmurttien, komien, mansien ja hantien perimää. Kiinnostuksen kohteina ovat olleet sekä pelkästään toisen vanhemman puolelta kulkeutuva perimä sekä ns. autosomaaliset perimän osat eli muiden kuin sukupuoleen sidottujen kromosomien kautta kulkeva perimä. Yhdeltä vanhemmalta periytyviä ovat äidiltä lapsille periytyvä mitokondriaalinen dna ja isältä pojalle siirtyvä Y-kromosomi.

Ensimmäiset nykyihmiset saapuivat Eurooppaan ja pohjoiseen Euraasiaan noin 40 000 vuotta sitten, mutta pysyvä asutus pohjoiseen on voinut syntyä vasta viimeisen jääkauden kylmimmän kauden jälkeen, alkaen noin 12 000 vuotta sitten. Koska elämisen edellytykset pohjoisessa ovat aina olleet vaikeammat kuin etelämpänä, on arveltu että pohjoisissa kansoissa on säilynyt parhaiten jäljet vanhimmista kivikauden homo sapiens -ihmisistä.

Pohjoisen ihmisissä näkyy läntisen ja itäisen Euraasian asukkaille tyypillisiä piirteitä perimässä. Ei ole kuitenkaan pystytty päättelemään onko se seurausta erikseen idästä ja lännestä tulleiden väestöjen sekoittumisesta pohjoisessa vai oliko tulijoilla jo saapuessaan itä-länsisekoitus geeneissään. Tämä on yksi Ville Pimenoffin väitöskirjassa olevien tutkimusten kysymyksistä.

Suomalaiset ja saamelaiset ovat parhaiten tutkittuja perimän osalta ennestään, muut suomalaisugrilaiset kansat ovat jääneet paljon vähemmälle huomiolle. Suomalaisten mtDNA on enimmäkseen läntistä euraasialaista mutta noin 5% kuuluu itäiseen tyyppiin. Miehistä itäiseen haploryhmään N3 kuuluu noin puolet. Vaikka suomalaiset kuuluvat geneettisesti länteen, olemme muun Euroopan väestöön verrattuna usein rajatapauksia.

Saamelaisissa on tiettyjä läntisiä piirteitä, joiden perusteella on arveltu että he ovat osittain jääkauden aikana tai jääkauden jälkeen pitkin Euroopan länsilaitaa pohjoiseen vaeltaneiden ihmisten jälkeläisiä. Ryhmänä he ovat kuitenkin vielä suomalaisiakin enemmän muista eurooppalaisista poikkeava rajatapaus. Saamelaisten mtDNA on pääasiassa läntistä euraasialaista tyyppiä, mutta kahta itäistä euraasialaista tyyppiä on noin 6%. Y-kromosomin tavallisimmat haplotyypit ovat kaksi läntistä euraasialaista tyyppiä (I ja R1A) sekä itäinen tyyppi N3. Näihin kolmeen kuuluu noin 40% saamelaismiehistä.

Fennougrilaisia väestöjä verrattiin muihin euraasialaisiin väestöihin sekä äidin kautta kulkevan mtDNA:n että isän kautta kulkevan Y-kromosomin osalta. Tutkituissa perimän alueissa näkyy itä-länsisuuntainen muuttuminen pohjoisen Euraasian väestöissä. MtDNA:ssa fennougrilaiset populaatiot muodostuvat selvästi erottuvan ryhmän, joka sijoittuu mtDNA-tyyppien jakautuman laitaan. Mieskromosomi Y:ssä ero muuhun Euraasiaan ei yhtä selvä, joskin fennougrilaiset kansat yhdessä itäisempien samojedien ja jakuuttien kanssa muodostavat oman ryhmän.

Useimmat suomalaisugrilaisia kieliä puhuvat ihmiset kantavat sekä itäisiä että läntisiä euraasialaisia piirteitä perimässään. Sama pätee Keski-Aasiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Siperiassa mutta siellä geneettinen vaihtelu on suurempaa kuin suomalaisugrilaisissa ryhmissä. Tämän voi tulkita osoittavan että Euraasian pohjoislaidalle asettuneet ihmiset saapuivat sinne eteläisestä Siperiasta ja Keski-Aasiasta. Heidän perimänsä oli tuolloin jo valmiiksi sekoittunut eikä sekoittuminen tapahtunut vasta täällä.

Osalla tutkituista suomalaisugrilaisista kansoista: suomalaisilla, saamelaisilla sekä hanteilla ja manseilla Y-kromosomin haplotyyppien vaihtelu oli vähäisempää kuin muilla suomalaisugrilaisilla tai muilla Euraasian väestöillä. Saamelaisten, hantien ja mansien vähäisen vaihtelun selittää pieni väestö, mutta suomalaisilla kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen väestöllinen pullonkaula jossain väestöhistorian aikana. Suomalaisista miehistä löytyi lisäksi kuusi alaryhmää joiden välillä itä-länsisuuntainen ero on ilmeinen. Itäsuomalainen ryhmä ulottuu Pohjanmaan keski- ja pohjoisosaan ja siinä vaihtelu on vielä vähäisempää kuin muualla Suomessa.

Kaiken kaikkiaan suomalaisugrilaiset kansat ovat geneettisesti heterogeenisiä mutta kansojen sisällä erilaisia haplotyyppejä on vähemmän kuin eteläisemmissä väestöissä. Se kertoo pienistä väestöistä, vähäisestä sekoittumisesta muualta tulleiden kanssa ja lyhyestä historiasta.

Elinkeinot vaikuttavat myös perimään luonnonvalinnan kautta. Esimerkiksi maitotuotteissa olevaa maitosokeria eli laktoosia eivät useimmat ihmiset pysty vauvaiän jälkeen hajottamaan. Laktoosin sieto on maailman väestössä poikkeuksellinen piirre. Sen mahdollistava perimän muutos esiintyy yleisemmin niillä jotka ovat siirtyneet pysyvään maatalouteen ja karjanhoitoon. Pohjois-Euroopassa laktoosia pystyvät hajottamaan aikuisena hyvin esimerkiksi ruotsalaiset ja tanskalaiset, joista ominaisuus on yli 80%:lla. Suomalaisista 58% sietää laktoosia, saamelaisista 17 % ja poroja paimentavista hanteista ja manseista vain 3%.

Laktaasin siedon antava perimän muunnos on ilmeisesti syntynyt ainakin kaksi eri kertaa. Toinen muunnos esiintyi kaikissa tutkituissa väestöissä, toinen muunnos vain ihmisillä jotka asuvat Uralista länteen ja Kaspian mereltä pohjoiseen olevalla alueella. Sitä tavataan suomalaisugrilaisia kieliä puhuvilla ersillä, moksilla ja udmurteilla sekä indoeurooppalaisilla iranilaisilla. Yleinen laktaasin siedon antava muunnos on kehittynyt noin 5 000-12 000 sitten. Toinen, harvinaisempi muunnos on ilmaantunut noin 1 400-3 000 vuotta sitten.

Merkittäviä lääkeaineiden metaboliaan vaikuttavia perimän alueita LCT, CYP2C ja CYP2D selvitettiin suomalaisten ja saamelaisten osalta. Vertailukohtana oli eurooppalaisia väestöryhmiä. Sekä suomalaiset että saamelaiset poikkeavat selvästi muista eurooppalaisista, mutta suomalaisten ja saamelaisten poikkeama on eri suunnassa. Saamelaisten on aiempien dna-analyysien perusteella päätelty eläneen pitkään pienenä mutta kooltaan vakaana väestönä ja uusi havainto voidaan selittää samalla tavalla.

(Yle tiedeuutiset, Helsingin yliopisto)

[risto]

.
POPULATION GENETICS OF FINNO-UGRIC-SPEAKING
HUMANS IN NORTH EURASIA

Ville Nikolai Pimenoff

Department of Forensic Medicine
University of Helsinki
Helsinki, Finland

Departament de Ciències de la Salut i de la Vida
Unitat de Biologia Evolutiva
Universitat Pompeu Fabra


To be publicly presented with the permission of the Medical Faculty of the
University of Helsinki, in the lecture hall of the Department of Forensic Medicine
on October 31st 2008 at 12 o'clock noon.
Helsinki 2008

[Posiella]

Siinä on kai tuo horho. Vai millaisessa maastossa sijaitsee? Kiinnostuin heti.

Ihan lähes tasaisessa metsässä Horonkylä sijaitsee. Jos mennään pari sataa metriä kylätietä länteenpäin, tulee vastaan ummikkohurrien raja. Sen jälkeen ei suomenkielistä ihmistä löydy mistään talosta. ei ainakaan 70-luvulla. Tuskin nytkään.