Maallinen vaellus

[S]

Eihän sitä muuten 'Tietäjiä' oltaisikaan, jos ei tietäisi mitä muut ajattelevat tai aikovat seuraavaksi sanoa. Hyvä että sentään vein sanat suusta enkä jalkoja, joita meillä on sananjalkoinakin tarjolla matkan varrella, jos askellus alkaa yllättäen painaa.

Vaellus ja patikoiminen on mukavaa, jos on hyvät ja toimivat varustukset retkellä matkassa. Jos taas varusteet ovat puutteelliset, tai muuten vajavaiset voi matkanteko olla yhtä tuskaa. Kannattaa siis aina varata pahimman varalle ja kaiken varalta mukaansa kunnon varusteet. Näin säästyy yleensä ikäviltä yllätyksiltä. Kyllä tietäjä tietää mistä puhuu, sillä viisauden ääni vastaa aina huutoonsa!

[ville]

Vaellus ja patikoiminen on mukavaa, jos on hyvät ja toimivat varustukset retkellä matkassa. Jos taas varusteet ovat puutteelliset, tai muuten vajavaiset voi matkanteko olla yhtä tuskaa. Kannattaa siis aina varata pahimman varalle ja kaiken varalta mukaansa kunnon varusteet. Näin säästyy yleensä ikäviltä yllätyksiltä. Kyllä tietäjä tietää mistä puhuu, sillä viisauden ääni vastaa aina huutoonsa!

Pakko kai sitä on uskoa tietäjää, joka Tietää. Sehän tässä lajissa hiukan kyllä arveluttaa, että saattaa mennä liikavarustelun puolelle jo ennen kuin ensimmäistäkään retkeä on tehty. Kannattaisi ehkä tehdä ensin parin-kolmen päivän patikkaretki huonosti varustautuneena, jotta tietää miten pitkälle into riittää. Saattaa muuten mennä huippuvarustukset hukkaan.

Kumma kun nykyaika vaatii tätä varustelua niin.  :? On se kumma.

[THL tiedottaa]

Jaa, että tultiin ja mentiin oikein neuvoja jakeleen, hyvä!  

Se onkin paikallaan, kun on tuota omaa kokemusta vähänlaisesti. Vasta neljäs rinkka menossa, rinkka kun menee vaihtoon viimeistään 3000 kilometrin kohdalla...

[S]

Usko ei lisää tietoa, vaan tietoon on uskottava. Neuvoista voi ottaa myös vaarin. Johan sitä onkin sitten patikoitu senkin edestä. Ehkä jopa kivuttu vuorten korkeuksiin asti. Eli mitä tuohon voi enää lisätä, kun itselläni mittarissa on vähän toisenlaiset lukemat ja reput rinkkojenkin kanssa on reputettu moneen otteeseen matkan varrella. Itse samoilen ja vaeltelen mielummin vähemmissä varusteissa. On kulkeminen paljon sutjakkaampaa. Turhaa painolastia ja taakkaa on vältettävä, sitä on elämässä ollut jo muutenkin ihan tarpeeksi.

Ei ihme että varusteet kenkäparia myöten ei kestä muutamaa reissua pidempään, jos tuollaisia sen kaltaisia kilometrimääriä kertyy, ja matkaakin taittuu noin ahkeraan tahtiin. Siinä ehtii jo varmasti vähän itsekin reissussa rähjääntyä, varusteista puhumattakaan. Toivottavasti ei nyt mene kuitenkaan kilpavarustuksen puolelle, vaikka omatkin varustukset olisivat kohtalaisessa kondiksessa?!

[THL tiedottaa]

Mieluimmin itsekin kuljen tyhjän repun kanssa -- tai kokonaan ilman kantamuksia.

Se ei vain ole mahdollista silloin, kun lähtee kulkemaan erämaahan. Suurimmillaan rinkassa oli kaiketi painoa joskus runsaat parikymmentä vuotta sitten, kun oli mukana kiikari ja kameravehkeet... jotakin 28 kiloa. Silloin vaelsin yksin: kilomäärät nousee väkisinkin suuremmiksi kuin porukassa vaeltaessa. Nykyisin pärjään seitsemän vuorokauden reissun noin 20 kilon lähtöpainolla, kun meitä on kolmen miehen (tällöin lasken ittenikin mieheksi ) porukka.

[S]

Kyllä se pääkoppakin on oltava melko 'tyhjä' turhista painolasteista, kun pitkälle vaellukselle ja taivallukselle lähtee. Muuten alkaa tulla suru puseroon, jos liikaa miettii kantamuksiensa painoarvoa ja mielensä mahdollista keventämistä. Jos lähtöpainokin miehellä on n. 20 kiloa, niin kovin on höyhensarjalainen matkaan lähdössä. Tosin liikapainosta ja muista rasitteista ei ole pelkoa, ellei sitten satu olemaan fysiikaltaan liian heiveröistä laatua.

Tietysti matkanteko satunnaisena kulkijanakin on joutuisampaa, jos on matkaseurana on muitakin kuin vain pelkästään oma varjo. Viikkokin vierähtää erämaassa varmasti rattoisasti, kun juttukumppaniksi siunaantuu ainakin vähintään kolme (3) matkalaista, vaikkakin sitten sivuopersoonien ominaisuudessa. Aika tuskin tulee niiden kanssa turistessa pitkäksi, kun kaikilla on omat mielipiteensä retken onnistumisesta.

Reissujen aikana oman itsensä kanssa keskustelu ja juttelu voi olla myös varsin kehittävää, kun voi terapioida mielessään kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin jutut, mitä mieleen juolahtaa. Kyllä siinä mielikin kirkastuu, varsinkin jos sattuu matkaan käännettävät kiikarit, joilla voi bongailla ympäriinsä mitä silmiin vaan harittaa. Sitten voikin lisukkeeksi näpsäytellä pusikoista ja ojan penkareelta pikaotoksia kamerakännyllään. Sillä on sekin patikointi kerralla pelastettu.

[Alien Weird]

Mieluimmin itsekin kuljen tyhjän repun kanssa -- tai kokonaan ilman kantamuksia.

Aivan tarpeeksi hankalaa on jo sekin jos kuntosalilla säätää kuntohärvelin 120 sykkeelle ja yrittää polkea vaikka 40min.   Ei siinä välttämättä enää tarvita vuotavia märkiä ja kalliita vaelluskenkiä, joiden sisällä on kipeät hiertyneet ja rakkulaiset jalat, eikä kipeitä hiertyneitä olkapäitä kalvavaa 25 kilon rinkkaa selässä. Niiden kanssa on sitten ihan pakko tihkusateessa vielä jaksaa vaikka jotain  2,5 tuntia seuraavalle lepopaikalle jossa ei kenties edes ole tilaa, tai pitää yrittää tunkea itsensä vängällä outojen hikisten ja väsyneiden vaeltajien väliin laverille.  

Mutta maisemat siellä kuntosalilla jäävät näkemättä ja kokematta eikä ponisteluun liity sellaista oikeaa ja aitoa seikkailun ja vaaran kokemisen tunetta mikä on ihmiselle yksi kokemisen arvoinen tunne muiden tunteiden joukossa.  Sitä tunnetta ei kuntosalin kuntohärvelissä voi kokea  vaikka sykkeen síinä saakin kyllä säädettyä pysymään haluamallaan tasolla automaattisesti.  Kone säätää vastusta pienemmälle jos syke nousee ja isommalle jos se laskee.  Itse voi siinä polkiessa keskittyä vaikka katselemaan telkkaria tai kuuntelemaan kuulokkeista haluamaansa radio-ohjrelmaa tai mitä ääntä nyt on viitsinyt muistikortille ladata tietokoneesta.    

Muistaakseni minulla keskisyke tunturissa rinkka selässä vaeltaessa oli varmasti jotain 115:n luokkaa, nousuissa enemmän ja alamäessä vähän vähemmän.  Kyllä muutaman päivän vaellus kuluttaa voimia ihan toisella tavalla kuin säännöllisetkin vajaan tunnin sykesessiot salien kuntohärveleissä

[THL tiedottaa]

...Niiden kanssa on sitten ihan pakko tihkusateessa vielä jaksaa vaikka jotain  2,5 tuntia seuraavalle lepopaikalle jossa ei kenties edes ole tilaa...

Kyllä kuule tilaa oli -- ja toivottavasti seuraavillakin reissuilla -- viime syksyn vaelluksella ei tavattu ketään. Ei nähty edes vilausta kenestäkään toisesta vaeltajasta.

En tiedä missä syy, oliko se, että vaelsimme kaukana kaikista poluista vai mikä lienee. Jaa, oliskohan syy ollut se, no, tietysti! -- meistä lähti sen verran tuhti ja paha haju!     :lol:

[Bongaaja]

Vaellus ja patikoiminen on mukavaa, jos on hyvät ja toimivat varustukset retkellä matkassa. Jos taas varusteet ovat puutteelliset, tai muuten vajavaiset voi matkanteko olla yhtä tuskaa. Kannattaa siis aina varata pahimman varalle ja kaiken varalta mukaansa kunnon varusteet. Näin säästyy yleensä ikäviltä yllätyksiltä. Kyllä tietäjä tietää mistä puhuu, sillä viisauden ääni vastaa aina huutoonsa!

Pakko kai sitä on uskoa tietäjää, joka Tietää. Sehän tässä lajissa hiukan kyllä arveluttaa, että saattaa mennä liikavarustelun puolelle jo ennen kuin ensimmäistäkään retkeä on tehty. Kannattaisi ehkä tehdä ensin parin-kolmen päivän patikkaretki huonosti varustautuneena, jotta tietää miten pitkälle into riittää. Saattaa muuten mennä huippuvarustukset hukkaan.

Kumma kun nykyaika vaatii tätä varustelua niin.  :? On se kumma.

Kokeile syyskuussa tai toukokuussa huonoilla varusteilla, ei talvella. Kaikkein tarpeellisin tietenkin on sadetakki, tai edes muovia rullassa, sen jälkeen makuupussi ja joku patja. Tykkään rullattavista vaahtomuovisista, ei puhallettavista, vaikka ovat ohkasia ja hyvin pakattavia.

[Indigo]

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tärkein on kyllä vesipullo. Sitten jalkineet, tämän jälkeen laittaisin sadetakin. Kerran kun makuupussit meni myötävirtaa kanootin kaatuessa... ei sitten olleet kunnolla pakatut... nukuttiin yö saaressa teltassa. Joku makuupussi oli jäänyt jostain osaltaan hiukka kuivemmaksi, sen alle kaikki vieriviereen...  kaikki reissut ei ole ihan täydellisiä.

Indigo