Juulin Ikioma

[Muisto Keijo Kullervo]

Juulilla muuallakin kevättä kuin vain varpaissa?

Hyvä, hyvä.

Täällä Kaakossa taisi tänään olla niitä mukavimpia päiviä. Mittari näyttää vieläkin noin yhtätoista lämmintä.

K.K.

[Juuli Hukkaskukka]

ENKELILYSTIT

Me pikkuiset enkelitytöt asustamme taivaassa
Me olemme eka asteella, pilvikoulussa.
Oli porukoissa meitä kolme
Hilduuri, Gunvori sekä minä, Joosefiina.
Se Hilduuri oli toka asteella.
Oli elo meillä yleensä ihan kuin taivaassa
mutta joskus aika kävi ihan hirmuisen pitkäksi.

Me hypinnarua hypittiin, neljäämaalia pelattiin
talvisin me virkattiin, sukkia kudottiin.
Sukille oli taivaassa erillinen varasto.
Virkattiin kravatteja Isä Taivaiselle, meidän Pomolle.
Koskaan ei niitä käyttänyt, totesi Marianeidolle
joka oli Pomon luottohenkilö :
" Ne on hiivatan kamalia, aasitkin nauruun kuolisi
jo semmoisen leukani alle sitoisin."
Etupäässä me juoruiltiin niillä nokialaisilla
kunnes Pomo ärähti :
" Teillä on tonnien kännykkälaskut, se on loppu nyt
tai ykskaks., niksnaks, kännyt joutuvat evakkoon."

Siihen loppui sekin lysti. Me joukolla mietittiin
mitä me joutoaikoina oikein tehtäisiin.
Tietysti se Hilduuri, se toka asteen enkeli
se joka sen koninkin tilasi, jutun ratkaisi.
" Me likat lähdemme tanssaamaan
oikein soittoruokalaan ."
Ei oltu ennen käytykään nyt sekin ihme nähtäisiin.
Me puettiin limpsavaatteet, naamarustinki laiteltiin.
Amarin saumat suoraan ja sitten menoksi.
Otettiin mukaan omat soittimet, skittat ja maniskat
jos ei musaa muutoin koko illaksi piisaisi.

Me tilattiin tilavin taivastaksi
sisään astuttiin siihen soittoruokalaan
me, - kolme pikkuista enkeliä mentiin ravinteliin.
Oliko semmoisesta koskaan kuultukaan.
Oli hienoa siellä, punaiset liinat, pelasi musiikki
kynttelitkin pöydilla iloisesti tuikutti
me pienet sherryt siemaistiin.
Alkoi tanssi
Nahkarotsi minulle kumarsi.

Hetki tanssattiin, Rotsi hartaasti siipiä tuijotti
pian alkoi se kysellä :
" On kummat räpsyttimet sulla selässä
ne onko nyt uutta muotia
ne eikö ole hankalat tangoa taivutella.
Melkein luulisi että ne on siivet enkelin."
Minä katselin alta sinisten luomien, mietin miitä vastaisin.
viimein tokaisin :
" Ne on muotia ihan mannermaista, ameriikasta kotoisin
eikä ne ole yhtään tiellä, ei edes twistissä."
.
Rotsi vaikeni, minut pöytään saatteli,
huomasin syrjäsilmällä se kuinka minua tuijotti.
Ei toista kertaa tanssiin hakenut.
Kai räpsyttimiä vierasti.

Vaan tanssia ihan tarpeeksi saatiin, me pikkuiset enkelit.
Lähtiessä ihan vahingossa Gunvori, se eka luokan enkeli
satasen antoi portsarille, juomarahaksi.
kun vitoseksi sitä luuli.
Melkein nenä polvissa kumarteli portsari,
monesti tervetuloa takaisin toivotti.
.
Me tilattiin taas taivastaksi,
Taivaan koulukotiin takaisin tansseista palattiin.
Oli tehty tanssireissu, salaa Pomolta tietenkin.

Pomo kuitenkin sai kuulla sen
toimistoon me käsky saatiin.
Me hirveästi pelättiin, suorastaan täristiin.
Pomo meitä pitkään tuijotti,  sanaisen arkkunsa avasi :
" On sopimatonta luvatta lähteä, pitää lupa kysyä.
Kyllä minäkin monesti nuorena tanssasin.
Minä olin rokissa jopa taivaanmestari.
Tangossa hopeasijalla, en sitä oikein hallinnut
se oli niin vanhanaikaista.
Potkupallia pelasin mestaruusliigassa.
Marjapussia salassa läiskittiin taivaan nurkissa.
Vaan aina piti kysyä lupa enkeli Gabrielilta
joka on varatoimitusjohtaja.
Niin on teidänkin tehtävä, on minulta lupa kysyttävä
ei enkelilupakirjaa ole teillä vielä.".
Pomo rintaansa röyhisteli, me katseltiin Pomoa kadehtien.
Lähdettiin pois toimistolta  vaan siinä paikassa päätettiin

me rokki opittaisiin oikein kunnolla
ei olisi Pomo enää kukkona tunkiolla.
Siinä rokissa eikä twistissä.

Muuten se meidän puolesta saisi määrätä.





Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

.


TUTTAVA MAAHISTEN

Minut vierahaksi  kutsuttiin  linnaan maahisten uudelleen.
Olin kerran jo vieraana ollut.
Muistin vallihaudan, ristikkoportti. Tornin huuhkaja huhuili.
Kutsua välttää en voinut.

Taas oisiko juhlat. Sitä tiennyt en. Matkaan lähdin empien.
Parhaisiin vaatteisiin pukeuduin. Pulma, mitä tuliaisia vien.
Jotain vietävä. maahiset lahjottava, sen entisestä tiesin.
Sammakon reisiä, korpin koipi, kyyhkysen lahjaksiko veisin.

Pulma melkoinen. Tiennyt en mistä korpin, sammakot saisin.
Lähimaillakaan ei asustaneet.  Niitä  tienoilla ollut ei laisin.
Yön mietin, toisenkin.  En keksinyt.  Korpeenko vaeltaisin.
En asiaa enää pohtinut. Päätin päivänkakkarakimpun viedä.

Ilta. Linnan ajuri noutaisi.  Synkkine, mustine rattaineen.
Odottelin, jo ajattelin ajurin eksyneen.  Väärään ajaneen.
Saapui ajuri viimeinkin. Kohti linnaa jo kiireellä matkattiin.
Kiire oli, hevosta hoputti. Neliä, ravia myöhässä laukattiin.
Loisti jo Kuu, syttyivät tähdet. Vihdoin perille saavuttiin.

Myrskysi synkeä Yö. Linnanpihaan astelin. Huuhkain tornin
huhuili. Kuin vanhaa tuttavaa tervehti. Ilolla vastaanotti.
Laskuportti, ruostunut, kitisten avattiin, Linnaan astuttiin.
Oli kaikki niinkuin ma muistin. Pihalla mustat unikot nuokkui.
Loi varjojaan vanhat lehmukset. Soihdut seinän valoa  toi.

Taas pitopöytä katettu oli. Nurkassa soittaja väkeä odotti.
Katsoin katettuun pöytään. Kuten arvasin,  tarjolla, kaikki
mahdoton syötävänä. Seittikeitosta, näsiästä. Oli tuutinki
vieraalle varattuna. Sisältöä sen rohjennut en laisinkaan
alkaa arvailemaan. Parempi, etten tiedä. Oli ehkä mettä.
Vaan syötävä jotakin oli. Seittikeitto, se sisällä pysytteli.

Alkoi tanssi. Taas kopsaa kiviseen lattiaan sievä kaviojalka.
Jo häntä, saparo somasti vilkkuu. Ei istua maahinen malta.
Ei vastustaa voi viulun soitantaa. Pyöriä pakko, loikata.
Heti kun soittaja alkaa.
Kumarsi maahinen tanssimaan. Soitto viulun vie mukanaan.
Ilolla nostan minäkin jalkaa.

Niinkuin ennen, linna soittoa raikuu.  Juhlii maahiset.
Nyt riemuitaan. On kaikilla hauskaa. Ei surua tuntea saa.
Joukkoon liityn, iloitsevaan. Tanssi, nauraa aamuun saan.
Ei vieläkään aamu öistä tanssia katso.

Alkaa aamu sarastamaan. Loukkooonsa maahiset katoaa.
Ei päivää maahinen siedä.
Lähdettävä on minunkin, en iltaa jäädä voi odottamaan.
Kutsuu arkinen päivä.
Maahisille nyt näkemiin. Rattaille ajurin, synkeään kyytiin.

Vaan edelleen yhä ajattelen. Voisi alkaa oppia ottamaan
tavoista maahisten. Joskus ryhtyä tanssimaan.
Toisinaan tosiaan voisi.
Se iloa elämään toisi.

Ei ainakaan haitaksi oisi.




Juuli2013
.

[Juuli Hukkaskukka]

.



KEVÄÄN HYMYILYT

Tänään me menemme katsomaan mäenrinnettä
sinne aamuauringon herättämänä levittäytynyt
pilvenvalkoisten kukkien matto.
Ei siellä ole nyt kylmä, armaani
otamme saalin pyörätuoliisi
polvilämmittimeksi.

Ei ole pitkä matka aurinkorinteelle
hyvin sen jaksan.
Ovat puut vielä talvipalttoossa
vuokot täydessä kukassa.
Niille aurinko hymylee.
Mekin siitä osamme saamme.

Kuuluu rastaan toru
ehkä sillä on pesä

Korjaan saaliasi, armaani
Sinä hymyilet
minullakin on hyvä olla.
Jätetään vuokot ja rastas.

Mennään kotiin.

Nurkan takana kurkkii kesä
Hymyillään armaani .

Koko aurinkokesä.




Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

ME

Soi hopeista laulua merenlahti
ilta hiljaa tummenee
hiipii yön usvattaret.
Laineiden pieni leikki
laskee aurinko.
Meri purppurapilvet kuvastaa.

Me rannalla istumme kahden
katsomme merta varjoilevaa
on ulapalla alusta kaksi
toisiinsa  turvaavaa.

Jos olisi minulla huilu
minä yhtyisin säveleen meren
soittaisin auringonnousuun
yli tummuvan veen.

Sinä käteeni tartut hiljaa
sitä hellästi silität
katsoen minua silmiin
olet ainoain.

Me katsomme ainoaa tähteä
yli kultaisen sillan kuun
siellä soi meidän laulumme
ikuisesti
yli avaruuden.

Illan  purppurapuna.

Me kaksi vain.




Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

.

   

UNELMIA

Ne olivat unelmia

ne viheriät lehdot ne keinuvat vedet
hopeiset lahdelmat ne valkeat hiekat
huokaavat tuulet ne kuiskivat kaislat
aamussa kimaltava kastehelmi

iltaruskon purppurapilvi

tummuva ilta
kuun kultainen silta.
Ne olivat unelmia

Me kaksi olemme toteutunut unelma.




Juuli2015






Juuli -13
.

[Juuli Hukkaskukka]

.



HARMAAKIVET

Katselin harmaata, kivistä rantaa
kiviröykkiötä.
Siinä yksi oli merkitty
oliko kartta  piirretty
aikojen alussa kun ihmiskunta
sijojaan etsi.

Tässäkö suoja, turvattu paikka
salassa vihollisilta
Se oliko kylä, vai vain maja
Ehkä se oli isku salaman
harkitsematon.


Kuitenkin voi se olla
kotipolun tienviitta
jotta osaisi kotiin salomailta
silloin aikojen alussa.


Ihmiselle   merkityksetön
Kivi, vain yksi harmaa kivi.

Ei kiireessä tässä
muistoilla ole arvoa.




Juuli2015
.

[Juuli Hukkaskukka]

VEDEN NEITI

Ulpukka, veden neiti, keltatukka,
aurinkoinen aaltojen
järven sinisen. Joen suvannon.

Aamuun heräilet
sinipilviin katselet
korentoinen lehdelläsi
päivää paistattelee.

Veden syli pehmeä
laineet keinuttaa
tuuli kesän hyväilee
kaislat kuiskailee.

Hyvä olla on, ilo silmien
veden neiti, keltatukka
ulpukkainen
aurinkoinen aaltojen.

Lemmikki laineiden.





Juuli -14

[Juuli Hukkaskukka]

PIKKUVÄEN AIRAMI

Hämärissä metsän syksyisen
vihreässä sammalmatossa
se tuikki pientä valoa
metsän pikkuväelle.

Ettei kompastuisi hiiru-iska
varpuun puolukan
tulossa lapsiaan laskemasta.
Ei sammakko joka vielä
joutessaan loikiskeli hereillä
katkeneeseen koivunoksaan
satuttaisi nenäänsä.

Etanakin näkisi mihin mataisi
ettei lätäkössä nahka kastuisi.
Luota sieniystävän tuli kahvilta.
Ettei katkeaisi sirkan jalka
havunneulaseen
kun palaili soittokeikaltaan.
Näki murkku työnsä lopettaa
kekoonsa mennä nukkumaan.

Monta oli pientä eläjää
joiden kulkua syksymetsässä
pikkuväen airami
tuikutteli hyvin tarkasti.

Ne oli tuikut pienet
karhunsammaleen.



Juuli2015
.

[Juuli Hukkaskukka]

.




CHRISTON TYTTÄRET

Synkkä, hiljainen oli laitakatu
jossain pimennossa kaupungin
seassa jätevuorien.
Öisin valaisi vain näyte-ikkuna.
Se oli kukkakauppa Christon.

Syrjässä melskeisen kaupungin
sijaitsi se paratiisi maallinen.
Ei ollut kukkakauppa tavallinen
kasvit eksoottiset sen valtasi.
Ne oli Christon tyttäret.

Nimen niille oli Christo miettinyt
mies, leski, lapseton
merikarhu entinen
kulkija valtamerien.
Ne oli Christon tyttäret.

Missään koko kaupungissa ei kukat niin viihtyneet,
kukoistaneet, hehkuneet kukat maiden eteläisten.
Saarten valtameren. Kukki lootus, loisti kamelia.
Kidat leijonien kukoisti. Niitä mies vanha rakasti.
Yön, päivän tyttäriään hoivasi.
Valtaisa kirjo värien.
Satumaailma.

Lähti Christo tuonpuoleiseen.
Aamulla huomattiin
kaikki kukat kuihtuneet.
Ne lähti mukaan Christon
ne Christon tyttäret.

Jäi jäljelle tuoksu tytärten.



Juuli2015
.