Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

RUUSUT  RANTAKIVEN

Kuulivat meren kohinan
kaislojen kuiskinnan
ne  ruusun punaisen terälehdet.
Ei ymmärtäneet miksi joutuneet
rantakiville  meren.
Ruusussa punaa juuri hehkuneet.
Tuoksui kesä vielä.

Syksyn myrskytär ajassa erehtynyt
luuli vuoronsa tulleen.
Ruusun  juurineen riuhtaissut
terälehdet pilviin riepotellut.
Rantakiville lehdet leijailleet.
Harmailla kivillä hehkui.

Pian saapuisi tumma yö
huuruiseen syliin sulkisi lehdet.
Ei hehkuisi puna enää.

Rantakivillä viipyilee himmeä varjo
sen lämmössä tiira nukkuu.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

SANIAISNEIDIT

Salokorpi kaukainen niiden koti
harsoviittaisten saniaisneitien
viheriällä sammaljakkaralla
Keijujen, maahisten mailla.

Ei niityllä halunneet nolostella
seurassa  leinikkikaunottarien.
Kun ei kukkia osanneet
niitä karsaasti silmäiltiin

Ei kuuset pitkään katsoneet
oli niilla tehtävää kerrakseen.
Sadesuojana pikkuväen ne toimi.
Yöllä nukkuivat alla sen.
Päivällä paahteelta  suojasi
ettei  sulaisi hentoiset siivet
ettei pitsimekko haalistuisi.

Maahiset sulkakynänä piti
lemmestä harakanvarpailla
keijuille lurittteli.

Se oli keijujen hiusharja
kun lammelle tanssimaan lähti.
Maahiset takkutukan sillä suori
peikot häntätupsut  oikoi.
Se kuun valon polulle heijasti
ettei pikkuväki kompastuisi.

Se oli leppäkerttujen trampoliini.
kastepisarat keräsi
keijujen  hienolle hipiälle
kasvovedeksi.

Ei vähäisin puuha..
olla  kuusen juttuseura.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

VIIME PERHO

Pientareella odotti syksy
varjot oli päivä pidentänyt.
Lähdimme vielä katsomaan kesäniittyä

Peittelit minut pyörätuoliin
työnsit tuttua rahisevaa hiekkatietä.
Pihlajien varjot ylittävät tien.
Orava  naksutteli aidan vieressä
varoitti koskemasta terhovarastoihin.
Tikka rummuttii päivällistään haavasta.

Niityn kukkameri oli törmännyt syksyyn
jäljellä ruskeat siemenkotelot.
Vain ohdakkeet jaksoivat puolustautua
syksyn  varjovirtaa  vastaan.

Katselimme väsynyttä  nittyä.
Perhonen lennähti ohdakkeen kukkaan.
Viipyili siinä
kuin näyttäkseen on vielä kesä.

Illalla  kysyin
olitko sinä sen tilannut
kesän viimeisen perhosen.




Juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

KAKSIN

Syksy  takana aidan odotteli
oli kesä päiviään lyhentänyt.
Varjot niityllä pidentyneet
kukat kylmissään värjotteli.

Aamuun heräili päivänkakkara
oli kastepisarat yö tuonut.
Pisaraan kukkalehdellä
oli orvokki pujahtanut.
Kimmelsi valjussa valossa
pikkuinen orvokki.

Kaksi kaunista
valkoinen päivänkkakkara,
sininen orvokki
kesäpäivän rinnakkkain vietti.

Sitä ihmetteli leppäkerttu
viritti viulunsa sirkka.
Päivä paistoi kirkkaammin
tuulikin hellemmin hyväili.

Koitti ilta, katosi orvokki
ei enää palannut.
Päivänkakkara kaipasi.

Kastepisarassa  sinistä
joskus aamuisin vilahti.
Kakkara tiesi
se oli pikkuinen orvokki.



juui2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

ANNAS MUSIKRUM

Annan talon musiikkihuone se oli
kauan, kauan sitten.
Oli pitsiverhot ja kuviotapetit
turkispäällinen spinettituoli.
Spinetti.

Annan spinetti
jolla Anna musiikkia pelasi.
Anna pelasi musiikkia vain iltaisin
kun talossa vallitsi hiljaisuus.

Takana ikkunan kuunteli linnut
tapetin kuviot kirkastui.
Pitsiverho hiljaa liikahteli.

Mies Annalta nukkunut pois.
Annan soiton tuuli taivaaseen
kuljetti.
Loppui soitto.
Anna kyyneliin nukahti.

Nuotit värisi lattialla
vierellä ruusunlehtien.




juuli2016

[Suti]

Kiitän Tiistaita rohkeudesta.

Minusta Juulilla on maneerina kääntää sanajärjestys -se tympii.

Ei niityllä halunneet nolostella
seurassa  leinikkikaunottarien.  leinikkikaunottarien seurassa.
Kun ei kukkia osanneet
niitä karsaasti silmäiltiin           niitä silmäiltiin karsaasti.

[Juuli Hukkaskukka 1]

TÄKYTAKIT

Oli syksytär syksypuserot tuonut
koivun lehdille.
Oli kauniita, värikkäitä, ilo silmälle.
Lehdet niitä ihasteli, syvään niiaili.
Oli punaista, keltaista, ruskeaa
ei ainaista pelkkää vihreää.
Päätti lehdet lennähtää
niitä näyttelemään
keekoilemaan pihan pikkuväelle.

Saunan portaille  lehdet asettui.
Siinä istui, odotti että joku näkisi.
Kohta huomasi pikkuveikka
ikihyviksi ihastui :
" Noista saan minä oivat syötit
mato-onkeeni.
Matoihin kalat on kyllästyneet
nää näyttää ihan täytekakuilta. "

Laiturille suunnisti
lehden koukkuun pujotti.
Istui ja odotti.
Odotti tunnin, odotti kaksi
ei tullut kalaa rikkaammaksi
Äkääntyi, ongen vedestä nosti
kiukulla lehden koukusta nyppi.
loputkin järveen nakkasi

Kas.. alkoi veden pinnalla loiske
ahvenparvi kun ilmaan  pomppi.
Ne kaikki lehdet suuhunsa napsi.
Suu mutrussa katsoi pikkuveikka
kun suussa lehti ahvenet sukelsi

mennessään nauraa virnotti.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

SE TOINEN

Pieni tyttö kadulla seisoi
toista tyttöä katseli.
Ei tyttö tiennyt sen nimeä
sen vieraan tytön
joka aina seurasi.

Se ei tullut säällä  pilvisellä
kun aurinko pilveen piiloutui
tai illalla myöhäisellä
kun aurinko  mailleen laskeutui.
Mikä,  kuka kumma se oli
mistä tullut,  minne se meni.

Jos oli tytöllä jätski
se oli silläkin.
Koskaan ei tyttö sen ostavan nähnyt.
Mutta  aina oli  sillä kun oli tytölläkin.

Äiti sanoi sen olevan varjo
vaan eihän kellään sellaista nimeä ole.

Se oli Eliissapetti.

.


juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

TAKIT PUNAISET

Kesän haavikossa  vihertäneet
oksilla tuulessa hiljaa värisseet.
Nyt saapui syys.

Syksytär maalipurkin, pensselit kainaloon nappasi
viuhuvalla tuulella luo haapojen matkasi.
Oli keltaista ja montaa maalipurkeissa eri variä
punaisen lehdille valitsi.
Samantien lehdet aitan seinähirrelle lennätti.

Siinä ne oli näytillä
katselivat pihamaata
huomasivat ruohon ruskean
harmaantuneen vinttikaivon.
Niitä itseä  ei  kukaan huomannut.

Paitsi  pikku Tiina
joka hetken katseli
sisään juoksi
äidiltä pyyteli:
" Mä saanko takin samanlaisen kun
lehdillä aitan seinällä."

Parin päivän päästä
istui aitan seinustalla
kolme nättiä.
Kaksi hirrellä,
yksi  keiju pikkuinen alaportaalla.
Punainen oli  takki kaikilla.

Kissa ihailemaan pysähtyi
Rekun haukku kesken katkesi.

Syksyaurinkokin niille  hymyili.



juuli2016

[Suti]

Juuli ja ainoa ymmärtäjänsä Keijo Kullervo käyttävät samaa taktiikkaa.

Peukut alaspäin!