Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

KESÄVIIPYILY

Katsotaan vielä kesää, armaani,
ei ole kaikki poissa.
Ladonseinässä kukkii hennot kesälemmikit.
Ne seinässä harmaassa ovat päivänvalossa
kuin sinisydämiä.
Kauniita, hauraita.
Lumen, pakkasen jää armoille
palatakseen keväällä luojaa kiittämään.

Kuihtuu, kuivuu, seinälle kuolee kukat.
Ne jäädyttää yön kylmä, halla hyytävä.
Koko kesän meille antaneet luvan iloita.
Ne kesti sateet, ilmat viiltävät.
Kukoisti, raesade seinää vasten naulitsi
ne kaiken kesti.

Linnut pesä-aineeksi vei korret kuihtuneet
kiitokseksi visertäneet, lemmikille laulaneet.
Hymysi lemmikki.

Ladonseinällä viipyili kesä.



juuli2014

[Juuli Hukkaskukka 1]

KULTALEHDET

Syksytär esiin taikoi
kultalehtisen puun.
Koko kesän vihersi
nyt kultaa lehdet hohti.
Rannalla metsälammen
kultaista säveltä soi.

Keijut metsän ihmetteli
mikä kultaiset lehdet toi.
Ei tienneet keijut,
ei maahiset ne mistä ilmestyi.

Kultainen tiaara hiuksillaan
saapui keijut lammelle tanssimaan
lampeen kultaista valoa loihti.

Katseli maahiset takana puun
ne toisilleen kuiskutteli:
"Tuo kultainen tiaara hiuksillaan
tanssi  jatkuu aamuun asti."

Koivu kultainen hymysi.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

Mukavaa syksyä !

[Juuli Hukkaskukka 1]

Parvekkeen tulimerta.

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

YKSINÄINEN

Se oli hylätty Pariisin laidalle
Seinen sillalle.
Pimeään yöhön odottamaan
jätetty.
Odottiko se ollenkaan
mitään tai ketään.

Oliko enää mitään odotettavaa.
Oliko omistajalla uusi kuljettaja
öinen, tumma, virtaava  Seine.

Tuikkivat valot mustaan yöhön.
Eikö ajaja enää nähnyt niitä
ei enää etsinyt pyörää
ei voinut palata.

Silti pyörä odotti .


juuli

[karpalo]

Tuosta tuli mieleen juttu, joka joskus vähän askarruttanut.

Minulla on ystävä- ja tuttavapiirissä ainakin 4 tapausta, joissa olen ajatellut, että mahtoiko olla oman käden kautta.  Ja sitten on tapauksia, kun ei ota lääkkeitä vaikka niitä kipeästi tarvittaisi.  Näin kuoli yksi vanhempi henkilö ihan äskettäin, piilotti pillerit nielemättä kun silmä vältti.

RIP kaikki ..

RIP, joo kummallista, että joku jopa alle kakskymppinen, jopa alle 15 v. on tehnyt noin ?

Tässä on nähty tämmöisiäkin asioita mm. lasten kavereiden taholta.

Mistähän sekin johtuu ?

[karpalo]

Juuri aamulla oli linkki artikkeliin, jossa väitetään tuon ikäisten olevan "menetetty sukupolvi" sosiaaliselle medialle ja älypuhelimille.

Sosiaaliset taidot surkistuvat, tai niitä ei koskaan opita eikä elämälle täkeitä taitoja opita.
Ja sitten varmaan kiusaaminen, ja sekin on yhtä paljon kiusaajan oma ongelma... ja kun jotenkin ei yllä samanikäisten tasolle, alemmuuden tunne ja turhautuminen/syrjäytyminen siitä seuraa, lopulta paha masennus..

Just näin.

Nuoret ihmiset/ jopa teini-ikäiset mielletään huonoiksi, jos eivät ole "hyvännäköisiä" ja jos eivät ole "menestyviä".

Sen takia masentuvat ja päättävät päivänsä "epäonnistuttuaan" elämässä ??

[Juuli Hukkaskukka 1]

Tuosta tuli mieleen juttu, joka joskus vähän askarruttanut.

Minulla on ystävä- ja tuttavapiirissä ainakin 4 tapausta, joissa olen ajatellut, että mahtoiko olla oman käden kautta.  Ja sitten on tapauksia, kun ei ota lääkkeitä vaikka niitä kipeästi tarvittaisi.  Näin kuoli yksi vanhempi henkilö ihan äskettäin, piilotti pillerit nielemättä kun silmä vältti.

RIP kaikki ..

Minun tuttavapiirissäni ei ole ollut ketään oman käden kautta lähtenyttä.

[Juuli Hukkaskukka 1]

KESÄ NUKKUVA

Luonto  syksyn aavistaa
käy kesä  nukkumaan.
Meri tummuu, laineet väsyneet
rantaan saaren piiloutuu.
Kaislat  kumartuu
mereen hiljaiseen.

Laskee aurinko  taa ulapan
ei hehku  pilvet purppuraa
säteet kalpenee.

Puut, kukat värin uuden saa
värit kesän katoaa.
Hallitsee syksyn harmaus
luonnnon kesän unohtavaa.

Linnut kylmää  paenneet
maihin lämpimiin.
Vaiennut laulu kaskaiden,
peippojen, kiurun.
Yössä lokin yksinäisen
kuuluu huuto merellä.

Hiljaa saapuu tumma yö
loistaa  tähtivyö.
Tietää ne on poissa kesä
syksyyn kaikki vaiennut.

Lepoon  luonto, ihmiset.
Himmenee aurinko.

Syksy saapunut.




Juuli2014

[Juuli Hukkaskukka 1]

KULTAMATTO

Kerroit, puistoon ilmestynyt kultamatto
syksytuuli riipinyt puiden lehdet
sirotellut huurteiselle  nurmelle.
Halla oli ne värittänyt.
Kultamatto liekehti kera syksyn auringon.

Veisit minut katsomaan kultaista mattoa
hiekkatie rahisi pyörätuolin alla.
Viimeiset syksyasterit värittivät puutarhat.
Rastaat etsivät pudonneita marjoja.
Toruivat meitä kun häiritsimme.

Loistavana se  edessämme avautui
hehkui kera auringon viime säteiden
syksyn kultamatto.
Ei  laskeutunut muuttolintujen parvi
ei nousseet tattiarmeijat.
Se yksin kauneuttaan hehkui.

Me emme sillä kulkeneet
se oli liian kaunis.
Oli varattu keijuprinsessoille
haltijattarille.
Kuun tyttärille.

Me katselimme
tiesimme
kohta peittäisi sen lumenvalkea
talven ruhtinattaren kärpännahkaviitta.

Muistoissamme säilyisi
syksyn kultamatto.


juuli