Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

KUKAT KEIJUJEN

Ne kukkivat,
vanhan persikkapuun herkät kukat.
Kevään keiju oli  ne oksille avannut
keijujen kevätpuutarhasta  noutanut.
Siivillään kevätviimalta suojannut.

Kun aurinko hymyili
liitti  hennot kukat kepein sormin
vanhan  puun harmaille oksille.

Monta kevättä me niitä odotimme.
Katselimme, ihailimme.


Hento,  herkkä kukkalehti
rakkaalleni kera kevättuulen.



juuli2018

[Juuli Hukkaskukka 1]

Hyvästi ja Kiitos, villiviini.


Ihanaa,  aurinkoista kevätpäivää.

Kovin on outo hiljaisuus täällä. Jospa omalta osaltani lisäsin  näkyvyyttä. Vaikka eihän se ole  mitään sen rinnalla kun muut oudot  ovat lähteneet porukalla kalppimaan. Mutta kuitenkin...

Minulle tuli tähän luukkuuni parvekkeiden purku. Puretaan lattiat, kattokin. Tietty tulee uudet.
Tätä hirveää meteliä ja poraamista minä nyt kuuntelen korvissa täysi mellakkavarustus. On alimmaisina vaahtokumikorvatulpat, niiden päälle änkesin kuulosuojaimet (ei radiolla) , koska kuitenkin kuului jyristely pelkillä tulpilla. Jospa nyt vähän hellittäisi. Olisi ollut vielä korvakittiäkin mutta sitä en enää hirvinnyt laittaa. Olisi vaahtokumitulpat voineet imaista sen muovailuvahaa muistuttavan kitin sisuksiinsa. Siinä ei sitten olisi auttanut muu kuin terveyskeskus. Enkä tunne minkäänmista viettiä lähteä sinne kuuntelemaan äimistelyä ja siunailua,  selittelemään miksi olen kaikenmaailman mönjät korviini tunkenut.
En missään muotoa osaa kuvitella syytä miksi nämä partsit puretaan. Koskaan en ole kuullut  ruotsinvallan tai keisarinaikuisissakaan taloissa partsien tipahtaneen. Tämä on rakennettu pitkälti keisarinvallan jälkeen, rak. v. 1984.
Näitä partseja on kahdessa eri talossa samassa taloyhtiössä 34 kpl. Työ kestää lokakuun viimeiseen viikkoon. Ovat jo tässä alkuvaiheessa 3 viikkoa myöhässä joten toivon että jos kuiteskin ehtivät ennenkuin joudun vaivaistaloon.
Se rahapuoli sitten. Minun postiluukusta  tipahti 7.000 € lasku. Siis tonneja, ei ole kirjoitusvirhe.   Eihän se minua,  Onassiksen sukuun kuuluvaa mitenkään heivauta mutta maksan nyt huvikseni erissä, n. 50 €  /kk.
Parvekkeille meno ,  kun  tellinkiainekset tulivat pihaan on sen jälkeen ankarasti kielletty. Tosin ne telkeää partsin ulko - oven ulkoapäin  niin etten esim. minä unissakävelijä erehdy kessulle sinne menemään. Vai kessutteleeko unissakävelijät.  Jos ei, niin tähtiä ihailemaan ja kaipaamaan...
Työ tehdään kokonaan ulkoapäin.. onneksi ei yksikään kaippari tunge ovestani sisään ja pelästytä henkihieveriin kun niillä on kuitenkin yleisavain.  Kun en kuule ovikelloa nyt näissä meluntorjuntavehkeissä.  Arvatkaas huviksenne tekeekö mieli istuskella näillä ilmoillla partsilla.
Ei juu,,, tee.
Hyvä juttuhan se on,,, ei pala naama.

entisenpartsin omistaja
juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

 


TULPPAANIEN YÖ

Kevätyönä kuulin kuiskauksen
" Tule armaani niitylle.
Sinne on  nousseet tulppaanit
ei hehkuaan yön pimeys peitä."

Hiljaa lähdin luo tulppaanien
yökehrääjää kuuntelin.
Oli noussut kuu takaa vuorten
silta kultainen valaisi tieni.

Sinä seisoit tulppaanimeressä
niitä tuuli yön hyväli.
Sen huuma valtasi
luoksesi riensin, varoen
tulppaaneja tallaamatta.

Sinä käteeni tartuit hellien
kuin tulppaani minä oisin.
Kuiskasit hiljaa :
" Rakkaani, sinua kaipasin
tähtien tuolla puolen
en tulematta olla voinut.

Hetki on lyhyt, palattava on
en vangiksi maan voi jäädä. 
Kun uudelleen kukkivat tulppaanit
minä palaan luoksesi."

Sinä poistuit tähtien tuolle puolen.
Minä jäin tähtiin katsomaan
keskelle tulppaanimeren.

Rakkaani, tulppaanimeressä
tähtien alla odotan ikuisuuksiin.

Yökehrääjä  hyrisi.



juuli2018

[Juuli Hukkaskukka 1]

MAAHISTEN PIDOT

Unien maassa, kaukana, maahisten linna tumma.
Se on maahisten valtakunta.
Unessa kutsun saan, sinne vieraaksi matkaamaan.
Astun unien laivaan.

On saaressa tummassa linna.
Lepakot lentelee, havina siipien vieraan  pelottelee.
Vallihauta syvä, vesi tumma, uhrien tuskien summa.
Mustat unikot nukkuu,  tornit korkeat pilviin hukkuu.
Linna mustana valvoo, hopeaa kuun, tähtiä palvoo.
Synkkä on linna maahisten,  yön kutsua kuuntelee.
Tää on maahisten valtakunta.

Laskuportti kitisten avataan, linnaa kohti astellaan.
Ristikkoportista astun.   Huuhkaja  tornin huhuaa.
Pitkä käytävä, kivinen,  mittaa sen en arvata tohdi.
Paljasta maata jalkani astuu, käyn linnan salia kohti.
Aukot muurissa linnan, kivipenkille kutsu lepäämään.
Kutsu julma, ken vastaa, joutuu ikilepoa viettämään.
Seinillä käytävän soihdut palaa, ne öistä valoa valaa.
Tää on maahisten valtakunta.

Saliin valtavaan, kiviseen  holvikaaresta sisään astun.
Seitit, vyyhdinpuu, täällä  luodaan mustaa kangasta.
Pöytä, valtava, katettu, notkuu maahisten herkuista.
Ääreen pöydän nyt kutsu kuuluu.
Tuskin ehdin penkille istahtamaan, soitto kuulua alkaa.
Nurkassa soittaja viuluineen maahiset tanssiin kutsuu.
Tää on maahisten valtakunta.

Maahiset musiikki mukaan vie,  kohta jo tanssi alkaa.
Pian tanssii tahdissa viulun maahisten joukko musta.
Vilkkuu hantää ja sarvea
kopsaa lattiaan kiviseen sievä kaviojalka.
Soihtu lepattaa, vie maahiset soitto, lopettaa ei malta.
Läpi yön soitto viulun jatkuu, maahiset tanssia tahtoo.
Soitto viulun linnassa kaikuu,  maahisten nauru raikuu.
Alkaa aamu sarastamaan,  käy maahiset lopettamaan.
Onkaloihin mustan kallion, maahisten joukko piiloutuu.
Aamu ei  yön tanssia katso.
Tää on maahisten valtakunta.

Koitteessa aamun, yli vallihaudan palaan kotia kohden.
Maahisten pidot, tanssi aamuun, tuskin miettiä tohdin.
Yli laskusillan tumman veen, paluumatkaa hiljaa jatkan.
Maahiset laittoi aattelemaan, tapaan maahisten tanssia
iloa eloon arkiseen toisi.  Ilon mielellään elämään soisi.
Hetkeksi poistuisi arkinen murhe. Ois ilon ihana tunne.
Miks alati soitto huolien soisi. Soitto ilonkin soida voisi.

Tää ois ihmisten valtakunta.

 
juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

KEVÄISET

Raotteli silmiänsä kevätaurinko
reunaan metsän pälven sulatti.
Sinivuokko heräsi
heti ilmestyi nuppu sininen.

Kurkisteli alta lehtien,
heinäkorsien.
Oli ilma kevään vielä viileä
ei tohtinut se kokonaan
nuppuansa avata.

Alta nupun sinisen
konttaili
muurahainen tokkurainen
polkuansa paikkaili
talven jäljiltä.

Vuokolta se tiedusteli :
"Hyvää Päivää, vuokko kulta
koska nuput aukee sulta
että pääsisin päiväkahville.
Hyvin joutaisin
ei ole vielä heränneet
toiset muurahaiset."

Vastasi vuokko sininen :
"Jospa huomenna
lämmittäisi aurinko.
Saisin nuppuni minä avata."

Muurahainen lupasi tulla aamulla
katsomaan josko olisi
auki nuppu.
Silloin saisi kahvitella
kevättä juhlia
auringossa paistatella
muurahainen sekä vuokko sininen.



juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

Herttainen runo minusta enemmän lapsille, kauniin kuvituksen kera lastenkirjassa!

Kiitos. Omasta sorvista. 

[Juuli Hukkaskukka 1]

.

[Juuli Hukkaskukka 1]

YÖN KUKAT

Kesäillan himeryydessä
hehkui kukat hennot
niityn neidit,
keijumekkoiset  kesäprinsessat.
Suven kultatukat.

Kun nousee kuu, vielä hehkuu
kuunsillassa,  valon  meressä.
Koti niiden niityn reunassa
kera muiden kesäneitien.

Ei niitä katso kuin
oravat, ketut punaturkit.
Keltalintu sirkuttaa
uneen  pehmeään.

Niitylle lankeaa valo aamun
herättelee  kastepisara.
Uusi päivä, metsä huokaa
suvituuli  kuiskii, hyväilee.

Kesän hehkuu
kukkaprinsessat
hymyävät kera kulkijan.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

.

.

[Juuli Hukkaskukka 1]

YÖ

Ne yöhön tummaan ilmestyi
sen mustaan, pimeään syliin.

Oli tuuli, valo sammuneet
Noidat yksin yössä riehui.
Oli noidat mustan temppelin
mi joukolla yöhön saapui.
Ryhtyi joukko tanssimaan
kuin hornankattila
noitia mustia
tummassa yössä kiehui.

Yön musta ritari luokse saapuu
ken mustassa yössä,
kuunsillan, tähtien alla
valvoo.
Se valtaa sieluni kammiot
en tahdo sen pois lähtevän
ei ulospääsyä sillä.

Kerran  ajan vangitsee
aika seisahtanut
se vapaa on  lähtemään.

Ikiaikaiseen yöhön, pimeään 
yön musta ritari 
tahtoo minutkin viedä.



juuli2018