Juulin Ikioma

[Juulianna]

Jotta tämmöinen kuva. Poika toimitti sen , virnistellen, huono yritys pysyä vakavana. " Jaa. Onkoha tos meikä mukana vai ei. Kun kuvan takana oleva päiväys jotenki viittais siihen." Jätin vastaamatta kun äkillinen kuurous yllätti.
Kuva on Lapin reissulta v. 1964. Aikalailla ikää kuvalla . Toinen on jo jättänyt nämä maalliset moottoripyöräilyt. Yläkerrassa  on siiistimmät radat.
Meitä lähti pitäjältä neljä nuorta kahdella  Jawa Sixteenillä,  innokkaita Lappiin menijöitä. Istuin vyöruusuna yht`kyytiä Ivaloon.  Täällä 50 km Lahdesta on asunnolle matkaa. Jotain 700 km ainakin siitä tuli ruusuiltua yhtä kyytiä. Joka bensatankkauksella kertyi utelias joukko paikallisia ihmettelemään.
Saavutettiin Inarinjärven ranta josta joku tiesi sanoa että tässä se lähellä se on Posti-Matin mökki . Vaan ei  näkynyt. Oli jätetty pyörät maantien varteen ja kitukasvuiseen maastoon suunnistettiin kohti Inarin järven rantaa. Yksi urhoollinen ilmoitti lähtevänsä kiertämään järveä toivossa että pikaisesti tulisi mökki vastaan. Satoi kaatamalla. Lisäksi yksi oli jo survaissut pohjattomaan suo-ojaan. Näkymättömään näkymättömiin. Reppu vain  jäi pinnalle josta kiskottiin kaveri ylös kuivalle ( ? ) maalle.

Oikein tiesi suunnistaja. Kohtapikaa tuli rantaan iso postivene johan helpottuneina laskeuduttiin. Kaatosade jatkui.
Kaksi viikkoa meni hujauksessa Matin veneellä saaria kierrellen ja lakkoja poimien ynnä miesväki kalasti.  Kumpaakin  hilloja ja kalaa tuli niin paljon jotta lähetettiin kotiin junalla. Ensin tietenkin Matin perheelle suurin osa.
Kaikkea sattui. Minut jostain syystä jätettiin yksin yöksi telttaan kun miehet suunnistivat lappilaiskylään.Teltan ulkopuolellta kuului yöllä  outoa puhinaa. Varoen kurkistin - ei ollut karhu vaan porotokka. Uhhuh.
Suo-ojaan uponnut esitteli taitojaan judossa. Hyppäsi takaperin, piti voltti heittää ja jaloilleen pudota. Ei pudonnut. Putosi selälleen. Varmaan saaren ainoan irtonaisen pikkukiven päälle. Loppuajan kaveri sitten viettikin selkä kumarassa. En uskaltanut kysyä miltä kyyti moottoripyörän takaritsillä paluumatkalla tuntui.
Kotiin päästyä äiti viipymättä vei matkavaatteet kuumaan saunaan. Kuoli kuulemma lehmää pienemmät. Näitä pienenpiä siellä Matin mökissä vilisti. Jo ensimmäisenä yönä porontaljalle maatessa ilmestyi. Ei häirinneet  lapinmiesten joikhaamista. Oli tullut naapurikin, 50 km, Uula maistiaisille. Pari päivää seurasi Uula  veneellään josko sitä ilolientä vielä löytyisi. Ei löytynyt. Niinpä luovutti seuraamisen Uula. 

Samalla Jawalla ajoi mieheni Päijänteen ympäriajon. Kaikki meni hyvin paitsi huoltojoukko johon minäkin kuuluin eksyi. Huoltojoukolla oli bensat autossaan näinollen odotti varikolla hiistakan vihainen mies. Mies väitti jotta sen eksymisen takia hän tuli vasta toiseksi kun joutui tuntikaupalla bensaa odottamaan. Tosiasiassa 10 minuuttia. Tätä mies kertoili monta vuotta kun joku jaksoi kuunnella. Kun hävisi ajon näitten törttöjen takia .
Semmosia koukeroita nuorempana sattui.
.

[Juulianna]

kuva söde
Taas tuli tämä inha vuodenaika eli syksy. Kuinka voi joku ihailla ja tykätä tästä ihan ylenmäärin. Julistaa syksyiset puut kauneimmaksi näyksi jota voi kuvitella. Minusta ei syksyssä, talven odotuksessa ole mitään ihailtavaa. Tämä vaihe jossa  oikeaa syksyä odotetaan, lehtien lähtöä ja maan jäätymistä ynnä sen änkeän valkoisen tökötin tuloa on kaamea. Tämähän on oikean syksyn ja talven kenraaliharjoitus. Puista tulee alastomia, maa routii loskassaan. Sataa hellittämättä joko vettä tai myöhemmin sitä valkoista töhnää josta ei ole tavalliselle ihmiselle mitään iloa eikä käyttöä. Päivät päästään pimeys laskeutuu kaiken ylle aina vaan enemmän kunnes ei enää erota kumpi on , päivä vai yö. Miten sitä mitään voi ihailla kun vallitsee ainainen pimeys.  Tosin  voi vielä toivoa jos luonto hieman peruuttaisi ja tulisi vielä kesäpäiviä muutama. Talvella ei sitä toivoa ole tai jos toivoo alkaa lähiympäristö katsella
viistoon.

Joka vuosi tämä kuitenkin tulee eikä auta valittaminen. Päinvastoin ruikutus vain pahentaa tilannetta.  Sisimmässään sitten kiroilee ja manaa.  Kun ei tässä iässä enää uskalla kaukomaihin , niihin lämpimiin muuttaa.  Paljon ei auta totuus jotta tulee tämän harjoittelusyksyn jälkeen oikea syksy ja oikean talven jälkeen ihana kevät ja senjälkeen kesä, vielä ihanampi.
Nyt vain toteamaan jotta happamia ovat sanoi kettu pihlajan marjoja.

juuli
.

[Juulianna]

Poika oli Valloissa kolme viikkoa. Otin netistä koneen reittikuvia tiekkariin.
Kone lensi 12 km korkeudessa joten ei joka esiliinan nauhat näy.
Tämä kai on Tiistain kotiseutua. Kovin on kivikkoista mäkeä sielläpäin.
j.

[Juulianna]

Lisää kivenmurikoita.
j.

[Juulianna]

Jees,,,jees.
.

[Niiskuneiti]

Enpä ole ennen kuullut kenestäkään, joka olisi lentänyt Suomesta Yhdysvaltoihin Lähi-idän kautta 

[Juulianna]

Enpä ole ennen kuullut kenestäkään, joka olisi lentänyt Suomesta Yhdysvaltoihin Lähi-idän kautta 

No nyt kuulit. Paluukoneen reitistä, vaikka se ei näykkään, tiekkarista nuo on tiekkarille kopioitu. Kone ei näy vaikka kopioidessani kone ja merkitty reitti Osloon näkyi. Tiekkarille ne kuvat ei tallentuneet siitä koneen lennosta. Tuli vaan maisemat. Kone sensijaan otti ja näkyi kännyssäni jossa ei pitänyt olla kymmeneen vuoteen edes nettiä. Kännyyn se lento siis näkyi koneineen . Missään tapauksessa en edes koskenut kameraan lennon aikana.
Nuo kuvat täällä näkyi koneineen kun kopsasin lentoa. Ei tullut kone enää kuviin. Mutta  kameraan huom! kameraan tuli kone ja merkitty reitti .
Senverran vielä että poika on virassa oleva palomies joiden järjenjuoksu tarkistetaan ajoittain. Eikä poika mitään kuvannut. Istui koneessa jotain 10 h yhtäpäätä. Kun  en tiedä mikä tässä oli taidan soittaa Norwegian tai jonkun toimistoon ja kysyä oliko heillä jokin tarkastustoimi Afrikkamailla. 

Pojille tuli odotteluaikaa 1, 5  vrk eri kentillä kun kone oli myöhässä ja sitämukaa myöhästyivät jatkolennoiltakin.
.

j
.
.

[Juulianna]

Tämmöistäkin pääsee täällä pitäjällä tapahtumaan.
Poikani Make ynnä avokkinsa ostivat vanha - uuden maalaistalon. Oli muistoja , historiaa täynnä tämä talo, v. 1924 oli rakennusvuosi.  Punaisine saunoineen, aittoineen valkealla ristikkokaiteella, päärakennuksen ulkoeteisen ovet vinoruuduin, ikkunat ristikkokaiteiset, upea takka-leivinuuni yhdistelmä ikkunat ja  vinoruuduin teki talosta edelleen  -20 lukumaisen  kera mahtavan takka-leivinuuniyhdistelmä sekä hirsiseinät tuvassa ynnä ennallaan säilyneet aidot, vanhat kukkalajikkeet jotka  olivat Riitan huoli. Piha oli aito susipiha jonka osa rakennuksista oli kiinni toisissaan. Lopusta pihan suojauksesta huolehti nyt vanha kissavaari, Karvinen. Oli jäänyt entisiin nurkkiinsa asumaan kun myyjät muuttivat kerrostaloon ja epäilivät ettei Karvinen sinne kotiudu.
Vaan sitten tulikin äkisti tenkkapoo. Kissoihin ihastunut Raija toi taloon kaksi  uutta kissaa, pentuja vielä. Selvästi antoi Karvinen ymmärtää kuka on talon kakkosisäntä Maken rinnalla. Hanakasti heilahti tassu mikäli uskalsi kissanuoriso makuuhuoneen sänkyyn yöunilleen päätyä. Jotenkin kuitenkin rauha  säilyi ilman pahempia raapimisia.

Eräänä päivänä sitten talon rauhaan häiriköimään tuli tosiaan ei-toivottu vieras. Tuntematon, musta kissanrontti aikoi asettua  ihan kotisille. Maken tullessa ulkoa oli tuntematon kulkurikatti asettunut päiväunille Karvisen petille. Surkea Karvinen istui ikkunalaudalle ja tuijotti  luvatonta nukkujaa.
Make sai raivarin, sätkyn , nousi kiukku ilmiliekkiin .. Vaikka eläinrakas olikin mitta täyttyi. Muisti että jossain on supiloukkuja kun näitä, myös kotiintumista aikovia pyöri nurkissa. Mitä siinä muuta kuin ansa kuntoon, lihapala nurkkaan ja odottelemaan kun mustiainen älyää lihapalan. Niinpä vieras patsasteli rinta rottingilla pihapolkua ja meni kuin menikin liha-illallisille. Klonks,,,klonks,,, kuului katin takaa. Portti pamahti kiinni. Eipä ollut paluutietä pihaan enää. Pian ilmestyi Maken naama saalistaan tuijottelemaan. Oli kuullut ulinan sisään taloon saakka.
Nyt kulkuri sai tuta tunkeutumistaan. Haihtui hetkessä aatokset vapautumisesta kun ensimmäinen ämpärillinen jääkylmää kaivovettä humahti niskaan. Meteli oli valtava. Katti  sähisi ja murisi. Näin suurta nöyryytystä ei ollut koskaan ollut. Pari ämpärillistä vielä. Kun katti oli tosiaan uitettu kissa avasi Make veräjän.
Näkyi musta viiva joka sekunninmurto-osassa pinkaisi aitan taakse.

Olihan se melkoinen temppu . Jotain oli kuitenkin keksittävä kun omistajia ei kyselyistä huolimatta löytynyt. Tämä konsti tepsi eikä siinä kärsinyt kulkurikatti muuta kuin iso ego sai melkoisen loven.
Koska pitäjä on Päijänteen rantapitäjä on täällä huviloita melkoisesti. Mökkiläisten laskuun oli kai tämäkin orpous laitettava. Kukaan lähistöllä asuva ei kissaa tunnistanut.
Nyt pääsee Karvinen punkkaansa koisimaan ja taloon palasi entinen , vaikka vähän vajaakin  rauha.
Ei ole asiaa Karvisen valtakuntaan näillä kulkurikateilla. Maankiertäjillä.
Poika epäili ettei musta enää toista vierailuaan.

juuli

[karpalo]

Voi että, kun on hianoo tekstiä Juulilla !

[Juulianna]

Kyllä se tosi syksy tahtoo väkisinkin tulla. Mistäkö huomaa. Ainakin lehtien värityksestä jotka hiljalleen putoilevat maahan. Tai myrsky lähettää päin naamaa. Joihin sinä liukastut aamulla kun hyyskään pihan perälle aiot. Jos et siinä selällesi lennä niin postilaatikolle mennessä. Jos et sinnekään niin ainakin marketissa käydessäsi sen syksyyn kuuluvan lennon teet.  Piha on liukas kuin ,,,

Alkavat koulut. Kouluun ei ennen haettu taksipiilillä. Sinne pyöräli ne joilla pyörä, ikivanha perintökalu oli kiemuraista maantietä tai hiihdettiin ynnä ilmojen kiukutellessa käveltiin. Silloin oli mukava poiketa tienvarressa  puolukoita keräämässä. Siis syömässä koska ne olivat jo pakkasen puremia ja  makeita. Koulusta myöhästyttiin . Opettajaneiti muistutti koulukasta jotta voisi ottaa astian mukaan jotta saisi toisetkin. Ne jotka tulivat ajoissa kouluun. Perui kuitenkin astiaehdotuksen kun säikähti että tosiaan tekisi niin  puolukansyöjä.

Ihan pienimmät töppöstelijät ei kouluun vielä päässeet. Syksyn tulon huomasi vaatetuksen lisääntymisestä. Oli pihassa tönkkönä seisova pylväs. Ei kärsinyt kumartuakaan kun ei vaatteet antaneet periksi. Pissalle ei ehtinyt kun riisuuminen kesti  melkoisen tovin. Kastui villahousut jotka oli pakolliset koulukkaallekin. Jotka riisuttiin heti kun kotimökki lakkasi näkymästä. Töppöstelijät olivat koulukkaalle kovin kateita jo monta kertaa sai koulukas kysellä aapisensa perään. Jotta missä tämä kultakimpale oli.
Aikaiset kurkistelivat aamuisin ikkunasta mitä lajia sataa, vettä, räntää vai oikein sitä valkoista töhnää. Joka onkin vierailulla ihan puolisen vuotta. Tuo mukanaan kynnistelevät sormet, varpaat ja nenä ynnä posket.

Paljon kurjuutta tuo talvi. Joka vuosi samat ja tuntui  että tänä vuonna olivat pakkaset taas pidentyneet ja koventuneet. Vaan ei sille mitään voi.  Aikaiset jo tähän tottuneet. Opissa oli vielä koulukkaat. Töppöstelijöillä ei ollut hajuakaan mikä oli syksy ja mikä oli talvi.
Vaan kohta tietävät nekin. Töppöstelijän talveen toi kuitenkin parannusta mäenlasku. Pulkalla, kelkalla jopa vanhoilla säkeillä. Aikaisetkin innostuivat jos voivat olla välittämättä naapurin ikkunassa olevista silmäpareista. Jotka kiinnostuneena seurasivat lumi-ukonkin rakentelua.
Semmoista.

juuli
.