Oikeus / velvollisuus itsemurhaan

[THL tiedottaa]

.
Ensinnäkin tämä foorumi on perustettu sen takia että välttyisimme itsemurhalta, ei sen takia että täällä jaetaan hienostuneita ohjeita. Vallankin kun ei ole onnistumisen kokemusta siinä asiassa.  

Kusessa sinä olet Aakku lain edessä. Turha rypistellä kun on housissa jo.

On perustettu on.

Sovitaanko niin, että vain itsemurhassaan 100 %-sesti onnistuneet antavat neuvoja?

.

[S]

Eli tarkoittaen ilmeisesti sitä että; haudan takaa autuaimmilta metsästysmailta, noustaan antamaan vinkkejä miten parhaiten saa itseltään nirrin pois, tietenkin ilman viikatemiehen apua.

Ikäänkuin siis yksiteoin 'ylösnoustaan' näin pääsiäisen kunniaksi, ja haahuillaan zombeina täällä Outomaankin nurkissa. Vaikka tällä 'rajallisella' tasolla välillä aika kuolleelta vaikuttaakin, ei toiminta kuitenkaan niin haudanvakavaa ole, että pitäisi itsensä sen takia tuomita tuhon tielle!

[Indigo]

Sovitaanko niin, että vain itsemurhassaan 100 %-sesti onnistuneet antavat neuvoja?

.

Elämänsä voi tarkoituksella laittaa kriittiseen tilaan vaikka ei tietoisesti itsemurhaa ole tehnytkään.

Yhden viestin olen saanut tuolta rajan toiselta puolen.

"Vain tämä päivä ja hetki on tärkeä."


..josta tuli mieleeni... kerroinkos tästä jo, en muista... laitoin työhuoneeni ovan ulkopuolelle mustareunaisen pienen liikennemerkin, siihen kohtaan missä joissain ovissa on "sisään, odota, varattu" -napit.
Lapussa on punainen pallo keskellä ja siinä lukee:

OLET NYT
TÄSSÄ




Indigo

[Alcinoe]

Näkökannan voi ilmaista myös suoraan Kyllä, ei, tai v****ako sillä on väliä.

Voi, mutta perustelematta jättäen kertoo vain puolitotuuden. Keskustelu aiheesta on mielestäni äärimmäisen tärkeää, sillä niinhän niitä tabuja rikotaan. (Tabujen rikkomisen tärkeydestä voin luennoida myöhemmin.)

Minun mielestäni nykyiset lääkärit eivät ole enää samassa asemassa kuin lääkärit silloin, kun heidän vannomaansa valaa luotiin. Elämänlaadun ja hyvinvoinnin lisääntyessä ihmisen ikä pitenee, mutta terveys ei suinkaan vääjäämättä vastaavassa suhteessa parane. Ehkä hoitaminen ja vahingoittamisen välttäminen loputtomiin ei nykytekniikalla enää olekaan lääkärin ainoa tehtävä.

Miksi rönsyilen eutanasiasta, kun puheenaiheena on itsemurha? Siksi, että näen niiden välillä loogisen yhteyden. Minun ideaalimaailmassani kuolemaa kaipaavan ei tarvitsisi turvautua itsemurhaan. Ymmärrän eron ideaalin ja reaalin välillä, enkä kiellä, mitä ongelmia sen käytännössä toteuttaminen synnyttäisi. On kuitenkin sairauksia ja vammoja, niin henkisiä kuin fyysisiä, joiden hoitaminen ei ole mahdollista - miksei siis kuolemaa voitaisi tarkastella yhtenä ratkaisuvaihtoehtona?

Miksi rönsyilen utopiani asenteesta itsemurhaan, kun puheenaiheena on Pahan sedän olemassaoleva ongelma? Siksi, että keskustelu aiheesta on mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Vastuu teosta on yksilöllä itsellään, mutta itsemurhaan sisältyy aina vastuu myös muista ihmisistä. Päätöstä voi varjostaa mielipuoleksi tekevät kivut, tuomitsevat normistot, sosiaalinen paine tehdä tai olla tekemättä ja kuten tässä tapauksessa jonkinlainen persoonallisuutensa menettämisen pelko. Kenelläkään ei ole vastuuta tehdä itsemurhaa, sillä yksilö päättää aina elämästää. Samalla perusteella kenelläkään ei siten ole vastuuta olla tekemättäkään. Ihan toinen asia onkin, onko itsemurha hyvä tai oikea teko, eikä sillä ole merkitystä niin kauan kuin itsemurhiin päädytään tilanteissa, joissa toista todellista valintamahdollisuutta ei ehkä ole.

Yksiselitteistä vastausta ei siis valitettavasti ole, koska kyseessä on aina yksi yksilöstä tietyssä kontekstissa. Eikä minun kokemukseni mukaan ole edes oikeaa vastausta oikeutensa perään huutelevalle - itse kuuntelin ja myötäkohtasin ne kaikki karmeat tunteet, jotka yksilö kohtaa kuolemanmahdollisuutensa edessä, ja syyllisyyden, joka lankeaa sitä itse itselleen suunnittelevalle. Enpä siis totisesti kadehdi osaasi, mutta voimia toivotan kuitenkin.

Itse nimenomaan juuri tuossa tilanteessa luultavasti päätyisin itsemurhaan, itseni menettämisen pelko on nimittäin tiedostamistani peloistani ainoa, ja muutkin järkiseikat puoltaisivat tuota valintaa omalla kohdallani.

[rapevainaa]

aiäm bäk ögen.

Takas tullessa ajattelin ennalta ehkäistä itsemurhaa ja ostin kirjan Steve Shandler 100 keinoa motivoida itseään. http://www.amazon.com/Ways-Motivate-Yourself-Steve-Chandler/dp/1564142493
Kuala Lumpurin lentokentällä kirja maksoi 5 euroa.

Amazonista näkyy saavan käytettyjä 0,01 dollarilla + lähetyskulut.

Neuvo nro 99 kosketti: Naura ilman syytä.

Yleensä aikuinen ihminen nauraa, js siihen on hyvä syy. Lapsiakin kielletään nauramasta, jos ei ole mitään syytä kikattaa ja nauraa.

Aikuinen siis nauraa sitten vasta kun siihen on hyvä syy. Kun sen näin ottaa, voi mennä melkoinen tovi ennen kuin saa tilaisuuden nauruun.

Sen sijaan kun vituttaa, voi alkaa harjoitella joutessaan näyttelemistä. Opettele näyttelemään sellaista millainen haluaisit olla. Harjoittelee naurua ja laulua ihan vaan näyttelemisen vuoksi.  Ei siis tarvitse otaa iloa  henkilökohtaisena asiana.  Pikku hiljaa taidot kasvavat ja nauru ja laulu tuntuvan sujuvan yhä paremmin.  

Opettele siis nauramaan ilman syytä menettämättä itsestäsi mitään.

[S]

Olen pitkälti samaa mieltä siitä että, naurun voimassa on taikaa. Se vapauttaa huomaamaan omat piilossa olevat luovuuden voimavarat, jotka muuten tukahdutamme arjen vakavaluonteisessa hektisessä hyörinässä. Eli ihmisten tulisi avoimesti ja pyytteettömästi antautua leikkimielisen iloluonteiseen hulluttelun maailmaan ja ottaa vastaan leikkivä todellisuus; ikäänkuin löytää sisältään sitä myötä lapsenmielisyyden portteja aukovat avaimet. Nämä ennenkulkemattomat reitit, voivat näin tuoda eteen uudenlaisia polkuja ja teitä, jotka taas avaavat tien sisimmän todellisille virtauksia tuoville pelastaville uomille.

Liian usein aikuisuuden arkiset haasteet hyydyttävät hymyn. Pitäisi kasvaa aikuisuuteen nopeaan tahtiin, ympäristön ja sosiaalisten vaatimusten, tai painostusten vanavedessä. Ei kestetä eikä siedetä ristiriitoja ja vastoinkäymisiä vaikeuksienkaan keskellä. Kriisejä & konflikteja ei osata kunnolla kohdata tai työstää ja käsitellä niitä rakentavasti mielessään, joten itsetuhoiset ajatukset saavat ja valtaavat tilaa mielen synkissä kellareissa. Elämisen merkitys häviää ja noidankehämäinen ajattelu pyörii samaa merkityksetöntä rataansa umpikujien loputtomissa kujanjuoksuissa. Elämänhalu sekä sen myötä mielekkyys jatkaa tarpomistaan kivikkoisella tiellä myöskin pahimmillaan katoaa, ja luovuttaminen on enää ainoa vaihtoehto; mikä ei sekään ole niinkään huono ajatus, jos niin on mielessään päättänyt ja tämän tien valinnut. Lopullinen ratkaisu kun on aina yksilön omissa käsissä, eikä niin että pitäisi tehdä tiliä elämästään muille, tai aina edes itsensä kanssakaan.  

Uusien kynnysten ylittäminen ja ovien avaaminen vaatii kuitenkin rohkeutta, sekä heittäytymistä omalla tavallaan 'tuntemattomaan', mutta myös ominaiseen ja luontaiseen itseyden saarekkeeseen, johon voi huoletta yrittää tarrautua pelastavana oljenkortena. Sitä myöten myös avoimuus lisääntyy ja ihmisyyteen kuuluvaa synkistelyäkin on helpompaa sietää; eli valon & varjon iloista leikkiä keskenään seuraten. Kun nämä puhdistavat elementit lyövät kättä keskenään, itseys kehittyy oikeaan suuntaan ja minuuden vapauttavat voimat pääsevät valloilleen. Tämä auttaa sietämään elämän tyrskyjä ja taistelemaan pystypäin niiden edessä, vaikka sitten henkensä kaupalla; ainakin niin kauan kun siihen annetaan mahdollisuus ja kamppailu elämisestä tuntuu edes jotenkin mielekkäältä...

[Indigo]

aiäm bäk ögen.



Opettele siis nauramaan ilman syytä menettämättä itsestäsi mitään.

Oikein hyvä. Ja tervetuloa.  

Asiallahan on, kuten tiedämme myös fysiologiset perusteet, kun käyttää naurulihaksiaan alkaa elimistö tuottaa endorfiinejä ja sen jälkeen on jo syytäkin nauruun.
"Kun huulet hymyilee, alkaa sielukin nauraa." sanoi äitini kun olin lapsi.

Indigo

[Alcinoe]

Helsingin Sanomain Kuukausiliitteessä oli mielenkiintoinen juttu aihetta sivuten: toimittajan omakohtainen kokemus siitä, kuinka vaikeaa Suomessa on saada kuolla.

Välillä ihmettelen, miten kaikessa byrokratiassaan terveyden- ja vanhustenhuoltomme toimii ensinkään.

[Perjantai]

Kummallista,että aina keväisin tilastojen mukaan itsemurhat lisääntyvät...kun luonto herää jne.niin se aiheuttaisikin ihmissä masennusta ja voimattomuutta jaksaa elää.

Minusta taas kevät ja kesä on kaikista parhainta aikaa Suomen vuodenajoista.SItä on jotenkin niin energinen ja hyvä olo lähes koko ajan.Sitten lisääntynyt valon määrä antaa lisää voimia ja jaksamista.Unta tarvitsen vähemmän ja töissä olen oikea työmyyrä....kaikki vaan jotenkin toimii paremmin.
Sitten tuo luonnon herääminen ja lintujen pesimiset on mukavaa aikaa.

Syksy taas :evil:  ei tapahdu mitään tai ainakin lähes niinkuin hidastetussa filmissä.Toivoisi saavansa nukkua yhteenmenoon seuraavaan kevääseen saakka.

[Alcinoe]

Syksy taas :evil:  ei tapahdu mitään tai ainakin lähes niinkuin hidastetussa filmissä.Toivoisi saavansa nukkua yhteenmenoon seuraavaan kevääseen saakka.

Sama täällä, siksi minä karhunelämästä haaveilenkin. Jos Suomen talvi alkaa olla melkeinpä ikuista syksyä, täytyy vakavasti harkita maastamuuttoa.