Levylautasella...

[Patu]

- On puhtaasti kuuntelutottumuksellinen makuasia, pitääkö vokaalisuudesta - vai enemmän instrumentaalisuudesta, vai peräti kummastakin.

Makuasia se on, ei "kuuntelutottumuksellinen". Sama pätee kaikkeen taiteeseen. Joku ei pidä oopperasta, toinen ei pidä modernista taiteesta. Kun en hyväksy ajatusta että joku taideteos tai -esitys on universaalisti hyvä, hyvä an sich, se on mielestäni hyvä jollekin kuulijalle tai näkijälle kerrallaan. En siis hyväksy ajatusta että esitys on hyvä mutta kuulija/näkijä ei vaan ymmärrä sitä.

- Joten kyllä musiikin tehtävä & tarkoitus on mielestäni ilmentää monipuolisuuden toteutumista sen kaikilla mahdollisilla tasoilla.

Jos kadun varrella on kaksi ravintolaa, toinen kertoo tekevänsä hyvää, jopa herkullista ruokaa ja toinen monipuolista ruokaa, kumman valitset?
No, omapa on asiasi.
Monipuolisuus on vain yksi elementti, "työkalu" jolla voidaan toteuttaa hyvä tuote. En allekirjoita väitettä että ruoan tulee olla monipuolista maistui se sitten miltä tahansa.
Torakat on ihan hyviä.
En allekirjoita väitettä että "musiikin tehtävä & tarkoitus on .. ilmentää monipuolisuuden toteutumista sen kaikilla mahdollisilla tasoilla" oli se siten kuinka kamalaa kuunnella tahansa.

[S]

Niin kuin jo tulikin todettua, ihmiset käsittävät musiikin eri tavalla. Siihen vaikuttavat niin kuuntelutottumukset, mieltymykset, mielialat, tunnetasot, kuin oma henkilökohtainen maku musiikin suhteen.

- Totta kai, jos joku näkee jonkun esityksen omasta mielestään hyvänä; niin joku toinen saattaakin pitää sitä vähäpätöisenä, tai itselleen merkityksettömänä. Hyvyyden käsitys kun on katsojasta/kuulijasta, sekä tietenkin hänen kiinnostuksestaan riippuvainen - eikö siihen ei välttämättä vaikuta se, onko se jonkun toisen mielestä hyvää. Huonoudenkin käsitys muodostuu näin ensisijaisesti kokijan omista lähtökohdista käsin.  

- Ymmärryskyky musiikin suhteen taas on jokaisella omanlaisensa. Siihenkään ei aina päde se mikä on yleisesti hyväksyttyä, tai muiden arvostamaa - vaan omat subjektiiviset mieltymykset vaikuttavat vahvasti omien mielenkiinnon kohteiden valintaan. Joten kun puhutaan luovasta taiteesta, se on pääasiassa yksilön henkilökohtaisten valintojen kautta tapahtuva prosessi, jossa omia ambitioita erityisesti korostetaan. Tietysti myös vallitsevat trendit, sekä valtavirran suuntaukset muokkaavat monien kuuntelijoiden musiikkimakua.

- Mitä sitten tulee tuohon monipuolisuuteen - niin tarkoitan sillä nimenomaan sitä; että kun luova hengentuotos tekee monilla tasoilla vaikutuksen sen kokijaan, se saa samalla myös hänessä aikaan monenlaisia tunne-elämyksiä; herättää ajatuksia, tai aiheuttaa aivoissa monisyisiä reaktioita - niin silloin se on täyttänyt sille asetetun tehtävänsä, joka on musiikissakin hyvin tärkeä elementti!  

[Patu]

aiheuttaa aivoissa monisyisiä reaktioita - niin silloin se on täyttänyt sille asetetun tehtävänsä, joka on musiikissakin hyvin tärkeä elementti!  

Niin kai juu. Tulipahan sekin sitten selväksi.

[THL tiedottaa]

Jälleen maisemissa – siis täällä.

En rustaa tähän mitään esitelmää musiikista, vain muutamia perusasioita.

Se, ken haluaa todella paneutua musiikkiin, voi käydä netitse (hyi, mikä ilmaisu!) vaikka Sibelius Akatemian sivuilla.
Sieltä löytyy perusteellisia artikkeleita nopsaan.


No niin.

Ensiksin musiikin olemuksesta.
Musiikki on ainoa taiteen lajeista, joka vaikuttaa suoraan ihmisen tunteisiin. Ilman mitään analysointia, ponnistelua tai että kuulijan pitää olla perehtynyt musiikin saloihin.
Ihmisen aivot ovat sillei rakentuneet, että tälle vaikutukselle ei kukaan mitään edes voi. Niin, no, voihan olla, että aivot ovat jostain syystä vaurioituneet. Se on sitten toinen juttu se.

Toiseksi, musiikkiin voidaan liittää muita elementtejä sujuvasti. Tällöin useimmiten puhutaan ulkomusiikillisista elementeistä. Näin esimerkiksi tehdään oopperassa ja musikaaleissa. Elokuvathan te tiedättekin, ilman musiikkia esimerkiksi Huuliharppukostaja olisi torso, valju ja mitä vielä.

Kolmanneksi – tämä lienee se vaikein alue – musiikin rakenne on useimmille hyvin mystinen juttu. Vain harvat osaavat analysoida musiikin elementit, kuten harmonian, melodian, rytmin tai sävellyksen suuret rakenteet (esim. sonaattirakenne, fuuga, sinfonia) – puhumattakaan bassokuluista, soitinnuksista, sovituksista, improvisoinneista...
Ihmiset siis kuuntelevat ja kuulevat musiikin toisistaan poikkeavasti. Useimmille riittää pelkkä laulettu melodia, jotkut puolestaan suorastaan inhoavat hoilottamista – heille harmonian kulku on kaikki kaikessa.

Neljänneksi on sitten tämä sävellyksen esittäminen.
Kuuluisa pianisti Glenn Gould kieltäytyi esiintymästä jo melko varhaisessa vaiheessa. Hän keskittyi omassa studiossaan levytyksiin. Hän rakensi esiintymättömyyden tueksi laajan teorian musiikista ja sen esittämisen haittapuolista. Hän edustikin toista ääripäätä, toinen ääripää on amatöörit jotka saa helposti lavalle, mutta ei millään sieltä pois.

Sävellyksen esittäjällä on suuri rooli säveltäjän ja kuulijan välissä. Jotkut eivät voi tai osaa soittaa lainkaan pienintäkään kappaletta ilman edessään olevia nuotteja, toiset taas pystyvät painamaan mieleensä tuntikausia kestävän konsertin. Tästä on paljon käyty keskustelua, siis siitä, että onko paljonkin hyötyä ilmaisun vapaudelle, jos soittaa ulkomuistista, vai pystyykö nuotteja orjallisesti seuraava samaan ilmaisun rikkauteen. Entä virheet, niitähän tulee muististaan soittavalle – ainakin teoriassa – useimmin kuin nuotit tukenaan soittavalle.


Sitten on vielä tämä ulkomusiikillinen elementti eli julkisuus. Kuinka paljon osaattekaan luetella esiintyviä artisteja ja heidän edesottamuksiaan, mutta kuinka vähän tiedätte heidän esittämiensä kappaleiden säveltäjistä!

Bisnes on bisnes.

Kirjallisuuskin alkaa olla samassa jamassa: myydään kirjailijaa, ei niinkään hänen kirjoittamaansa.

[S]

Kyllä musiikkiin voi paneutua ihan ilman, että ottaa siitä selvää netin tai muunkaan oppimateriaalin kautta. Jos ihmisellä on luontainen musiikkikorva - tai musikaalisuus muuten verissä, niin ei siihen välttämättä mitään erityistä opiskelua, tai järjestelmällistä koulutusta tarvita - että kykenee sisäistämään, kuuntelemaan tai jopa tekemään musiikkia omista lähtökohdistaan käsin.

Itseoppiminen tapahtuu näin käytännön perehtymisen kautta; eli kuuntelemalla paljon erilaista musiikkia ilman rajoitteita, tai säännönmukaisuuksien noudattamista - omaksumalla kaikki mahdolliset vivahteet, jotka musiikin sisään on rakennettu. Musiikista voi siis saada paljon irti, sekä ymmärtää sen olemusta; sointimaailmaa, sävyjä, rakenteita yms. keskittymällä sen eri osa-alueisiin omien intressiensä kautta.

Tietenkään perusasioiden kuten teorian hallitseminenkaan ei ole haitaksi. Kun tuntee musiikin eri elementit; niin silloin on ehkä jossain mielessä helpompaa analysoida sen tuottamia tunnetiloja, tai muita siihen kuuluvia juttuja. Mutta musiikista voi toki nauttia täysipainoisesti muutenkin, vaikka ei tuntisikaan sen sisään rakentuneita perusteita.

- Näin ollen nuottien osaamattomuuskaan ei ole mikään este nautittavan musiikkiesityksen tuottamiselle. Monet ammattimaiset nykymuusikot, varsinkin populaarimusiikin saralla eivät tunne nuotteja, vaan luovat sävellyksiä, soittavat soittimiaankin puhtaasti korvakuulolta/ulkomuistista. Tässäkin on erilaisia koulukuntia olemassa. Kunkin soittajan/laulajan ilmaisukyky syntyy kuitenkin ensisijaisesti juuri yksilöllisten erottuvien ominaisuuksien kautta.

- Todellakin, kaupallinen nykymusiikki on monesti enemmänkin artistin imagon esiintuomista, sen myymistä vetävässä kokonaispaketissa. Siinä kappaleiden säveltäjät tai sanoittajat jäävätkin usein vähemmälle huomiolle, ellei sitten satu artistina olemaan itse biisiensä tekijä. Joskus itse esiintyjän show-meininki tuntuu kuitenkin olevan päällimmäisenä - joten oman persoonan pinnallinen esiintuominen on tässä mielessä heille tärkeämpää, kuin itse musiikin sisältö!
     

[Slörde]

Outomaan joutsenlaulu?

http://www.youtube.com/watch?v=5794yWVrWnY



When the last eagle flies over the last crumbling mountain
And the last lion roars at the last dusty fountain
In the shadow of the forest though she may be old and worn
They will stare unbelieving at the last unicorn

When the first breath of winter through the flowers is icing
And you look to the north and a pale moon is rising
And it seems like all is dying and would leave the world to mourn
In the distance hear the laughter of the last unicorn

I'm alive, I'm alive

When the last moon is cast over the last star of morning
And the future has passed without even a last desperate warning
Then look into the sky where through the clouds a path is torn
Look and see her how she sparkles, it's the last unicorn

I'm alive, I'm alive

[S]

Ei kai nyt vielä olla Outomaan joutsenlaulua laulamassa, tai madonlukujakaan lukemassa. Tämä nyt on taas sitä tyypillistä vuorovetten lotinaa, jossa vuoksi & luode vaihtelevat jälleen kerran mollivoittoisissa sävelissä.

- Aallot eivät ehkä koko ajan lyö korkealle, mutta laineet liplattelevat kuitenkin hiljakseen. Eli kyllä tässä elossa ollaan edelleen, vaikka välillä vähän hiljaiselolta vaikuttaakin. Ainakin foorumin henki jollakin muotoa vielä pihisee - ei ehkä kuitenkaan niin tiiviissä tahdissa kuin entisaikaan...?!

[marianne]

tällästä vähän rauhallisempaa vaihteeks
http://www.youtube.com/watch?v=uAVgcUGzw58&feature=player_embedded

[Slörde]

Ja tässä myös.. tulee uskomattoman hyvälle mielelle, ääni kuin lämmin kesäilta!


http://www.youtube.com/watch?v=74LXx0wSqMI

[Tiistai]

DSDS 2011  eilinen voittaja 18-vuotias Pietro Lombardi.

Pari youtubea on jo poistettu netistä, mutta tuossa jonkun facebook-sivulla se on vielä
http://www.facebook.com/video/video.php?v=213390062013524&oid=145647655491628&comments

Dieter Bohlen sävelsi tämän varta vasten kahdelle finalistille (toinen oli Sarah Engels), jotka lauloivat sen kumpikin eri tavalla.