Kuudes sukupuuttoaalto

[Samja]

Eikös Raamatussa tullut maailmanloppu tämän takia pariin kertaan. Tulta ja tulikiveä.

Onhan noita maailmanloppuja julistettu.

Hankalaa noissa tapauksissa on se, että asiallinen asiakin voidaan leimata lopunajan puheiksi. Tapahtumat historiassa antavat porsaanreiän, josta "livistää". Sama pätee myös yksityisessä elämässä. Jos olen jäänyt kiinni valehtelusta tai muusta epäuskottavuudesta, niin ehkä en voi enää vakuuttaa samalla tapaa (koska statukseni ei ole korkea. Jos olisi, niin voisin ehkä valehdella mielinmäärin). Vaatiikin huomiota nuo tilanteet, joita voidaan tulkita vaihtoehtoisilla tavoilla. Ihminen valitsee helposti mieleisimmän.

Itse käsitän nuo maailmanlopuista puhumiset ihan vain varoituksiksi ja ennenkaikkea huomioitavaksi, vaikka niiden sanoma onkin deterministisen oloisesti kerrottu. Samalla tapaa ihminen katselee mielessään tulevan päivän tilanteita katastrofilinssien läpi illalla nukkumaan käydessään. Sama ilmiö näkyy ihmisen kielenkäytössä myös niin, että joku leimataan (ehkä vähäistenkin) vinkkien perusteella jollakin nimikkeellä.

Mitä nimitystä em kielipelistä voi käyttää? Siinä viedään jotain lopulliseksi. Aivan kuin trendi olisi jo toteutunut.

[THL tiedottaa]

Heh, minkä nimityksen haluat, Samja?

[Samja]

Jokin kuvaava ja lyhyt ilmaisu/sana olisi mukava. Itselleni ei tule nyt mieleen.


On luultavasti niin, että lopullisia tuomioita ensinnäkin halutaan jakaa ja toisaalta niistä ei yhtään pidetä.
Viestinnällisesti tuo vie umpikujaan?
Toisaalta miten saada viestityksi asiaa ilman syyllistystä ja lopullisia mielikuvia?

Kuka haluaisi realiteeteikseen ja ikuiseksi olemassaolon muodoksi sellaiset nimitykset, joita ei voi millään heittää harteilta?
Sinut voidaan esim leimata ympäristötuhon tekijäksi, mutta miten vapaudut tuosta taakasta?
Nyky-yhteiskunnassa tuskin mitenkään? Vai tekisitkö Linkolat?


Kysymys:  Millaiset ihmiset ottavat vakavasti esim sukupuuttokysymykset?

[Samja]

Minusta tämä nykyisen tilanteen analyysi taitaa olla varsin helppo...

Nykytilanteesta on mahdollista vetää monta erilaista tulkintaa ja ratkaiseva tulkinta määräytyy ihan voimien perusteella.
Tulee mieleen tupakkayhtiöiden ja kuluttajien väliset yhteenotot, joissa kaupallinen taho tosin viimein hävisi.
Jos toisella puolella on ihmiskunta ja toisella puolella luonto, niin miten käy?
Ehkä todellisuustaju voittaa jossain vaiheessa kuten tupakkayhtiöiden kohdalla?

[rapevainaa]

.
Noista mehiläiskuolemista on tullut  median hömppäjuttu ja se on lyönyt läpi itsensä myös tavallisen kansan parissa.
Kun ihmsiet kyselevät asiasta, harva ottaa sen tosissaan. Kysessä on samanlainen keskusteluaihe kuin vappusää.

mehiläisten kuolema ja pian sen jälkeen ihmiskunnan kuolema siivittää monen mielikuvitusta.
Mehiläiskatoa on tavattu vain USA:ssa. Kun nyt on tutkittu kanadassa ja Euroopassa ja muualla maailmassa, on epätavallisen suurin pesäkuolemiin ollut muita syit.

Itä-Euroopasta ja Kiinasta ei edes tiedetä kuolemien määrää koska siellä ei tilastoida pesiä. Jokainen saa puhua mitä lustaa.

Austaraliassa luonnossa elävien villien mehiläispesien kuolleisuus on 25% vuodessa. Ihmisten hoitamissa pesissä normaali kuollsiuus on 15%, silloin kun asiat ovat menneet hyvin.

USA:ssa kuolleisuus on nyt 30-40%.

Ilmeisesti, kun toimittaja löytää hyvän aiheen, hän etsii käsiinsä henkilön joka antaa sopivan raflaavan lausunnon.

[rapevainaa]

Kysymys:  Millaiset ihmiset ottavat vakavasti esim sukupuuttokysymykset?

Sellaiset jotka tuntevat itsensä sen johdosta tärkeäksi. He ovat maailman tulkkeja ihmisten ja salaisuuksien välissä.
Kun heidän kanssaan juttelee, heidän perustietous, kokemusa ja sun muu faktatietous luonnosta on hyvin kevyttä.

Kyllähän sukupuutton on kuollut otuksia ja lisää kuolee, mutta ei nyt siinä mittakaavassa mitä sanotaan. Miten voi ennustaa esim. että 30% kuolee sukupuuttoon lähimmän xx ajan kuluessa? Eihän noita otuksia ole edes lasejttu niin miten niiden häviämisen voi ennustaa.

Meillä on mm. harvinainen kenttäorakko. Niihen oksia voidaan helposti juurruttaa ja kasvia voidaan levittää sopiviin kasvupaikkoihin vaikka kuinka paljon. Miksei tehdä?

Ketoneilikkaa sanotaan että on uhkan alla vai mikä on ilmaisu? Kylvin kesämökille saksalaisia ketoneilikan siemeniä ja ne ovat levinneet tosi hyvin matalalla kedolla.

Pahtarikkoa on levinnyt myös alyttömästi. Suomessa on joku paikka jossa se kasvaa ka seuraava on huippuvuoret.

Lofootien hautausmaalta otin jotain rikkoa ja sekin leviää sammalaisella kalliolla kuin tauti.

Näkä sukupuutto ihmiset ovat kauhuissaan jos harvinaisia kasvea levittää luontoon ja lain mukaan vierasperäisten kasvien levittäminen onkin kielletty.

Huvittavin juttu on tämä kun lupiini valtaa alaa suomalaisilta kasveilta. Voi surkeaus.

[Samja]

Kysymys:  Millaiset ihmiset ottavat vakavasti esim sukupuuttokysymykset?

Sellaiset jotka tuntevat itsensä sen johdosta tärkeäksi. He ovat maailman tulkkeja ihmisten ja salaisuuksien välissä.
Kun heidän kanssaan juttelee, heidän perustietous, kokemusa ja sun muu faktatietous luonnosta on hyvin kevyttä.

Eikö tuota tulkin tarvetta ole selvästi olemassa? Ei kai mikään huonosti valittu rooli? Paras tietty, jos kukaan ei erikseen erottuisi heidän joukostaan.

Mitä tulee perus- ja faktatietouteen, niin sitä voidaan aina syventää eikä välttämättä mitään muuta tapahdukkaan. Meillä on jo riittävästi tietoa nykytilanteesta niin, että jotain johtopäätöksiä voitaneen tehdä. Eikä kaikkien tarvitse tietää joka-ainutta faktaa. Kunnia heille, jotka osaavat pienet detaljit.

Näkä sukupuutto ihmiset ovat kauhuissaan jos harvinaisia kasvea levittää luontoon ja lain mukaan vierasperäisten kasvien levittäminen onkin kielletty.

Huvittavin juttu on tämä kun lupiini valtaa alaa suomalaisilta kasveilta. Voi surkeaus.

Tiesitkö, että mm tuo kasvien valtaus pienentää diversiteettiä? Diversiteetillä on oma arvonsa elämälle. Elämällä on arvoa ihmiselle ja elämän piiriin kuuluville. Jos tuota valtausideaa viedään pitkälle, niin se tarkoittaa sitä, että elämä kaventuu ja sitä myötä vaarantuu. "Munat ovat yhdessä korissa." Voi tietysti kysyä, että mikä arvo elämällä ylipäätään on.

[rapevainaa]

Tiesitkö, että mm tuo kasvien valtaus pienentää diversiteettiä? .

Eihän kun päinvastoin. Diversiteetti on monimuotoisuutta ja kasvin valtauksessa lajimäärä lisääntyy.

lajimäärä on suurimmllaan silloin kun luonto on kokenut muutoksen ja kaikille on tilaa. Peltokasvillisuus on esim. 4 vuotta muutostilassa ja sitten alkaa raaka lajitaistelu. Lopputuloksena saattaa olla melkoinen monokulttuuri luonnostaan.

Silloin kun maa poutii, aurinko kitkee paahteellaan muutaman vuoden välein kasvualustaa ja kedon kukat saavat kukintatilaa.

Lupiini kasvaa karussa maassa missä muu kasvillisuus on aukkoista. Ainoastaan aukkoisessa maassa lupiinin taimi pysyy hengissä ensimmäiset 2 vuotta. Poutivat tienpenkereet ovat tällaisia. Moni kasvupaikka olisi kasvitonta jos lupiini ei olisi siihen iskeytynyt.

[Samja]

Voit olla oikeassa. Ainakin tasapainot menevät uusiksi. Edellistä vastatessa tuli mieleen enemmän eläinmaailma.

Ajatellaan supikoiraa. Supikoirapopulaatio on runsasmääräinen jonkinlaisesta metsästyksestä huolimatta. Supit syövät mm kanalintujen munia ja poikasia ja näin kanalinnut ovat aika vähissä (tietääkseni). Ainakaan kanalintuja ei paljoa näe maastossa.

Supikoira on siitä paha vastus kanalinnuille, että sen määrä ei kytkeydy kanalintujen määrään niin, että kun kanalintujen määrä laskee, niin supikoirien määrää pienenenisi. Näin, koska supikoiran ruokavalioon kuuluu myös muuta ravintoa kuin kanalinnut.


Oikeastaan en taida uskoa sitä, että diversiteetti aina vain lisääntyy esim mantereitten välisellä lajivaltauksilla. Jos tuo tehdään tehokkaasti, niin supersopeutujat valtaavat ja heikot kuolevat pois. Näin siis ainakin jossain määrin. Tulisi mieleen, että jos vaihdantaa alueitten välillä on, niin sen tulee olla sopivamääräistä. Eristäytyneet alueet tuottavat tehokkaammin erikoistuneita elämänmuotoja. Liika eristyneisyyskään ei kuitenkaan ole se, mikä on vain ja ainoastaan ottaen hyväksi elämälle.

[rapevainaa]

.
Supikoira ja minkki ovat tehneet Suomen linnustossa selvää jälkeä.
Kun olen seurannut naakkoja, ne vasta peijooneja ovat.

Ne ovat lisääntyneet tolkuttomasti ja maaseudun tyhjät talot ja  savupiiput tarjoavat nille pesäpaikan.

Helsingissä on erittäin suuri lintutiheys. On variksia, lokkeja, harakoita, oravia, rastaita, naakkoja...

Kun rannoilla kävelee, ei moneen vuoteen ole näkynyt enää sorsapoikuetta. Ne taoetaan heti kuoritumisen jälkeen.
Jos otat muovipussin esiin, pelmahtaa puista 25 varsita kysymään mitä hyvää sulla on.

Jotkut varikset osaavat laskeutua veteen, ottavat leivän ja nousevat lentoon vedestä. 

Kun rastaan poikanen juoksee nurmikolla, sen kimppuun hyökkäävät lokit.