unen määrä

[THL tiedottaa]

Missä puhuin juuri sinun sielustasi, outopoika?

En missään.

Kunhan vain pistelin sanoillani sinun hoopoilujasi, kun olit sitä mieltä, että sielut ovat yhteydessä johonkin ihme korkeimpaan.

Todista minulle, että sielu on olemassa!

Kuvaile, minkälainen sielu on?

Milloin se on syntynyt?

Paljonko se painaa?

Missä se tarkalleen sijaitsee?

[allekirjoittanut]

Missä puhuin juuri sinun sielustasi, outopoika?

En missään.

Jos et puhunut omastasi etkä minun niin kenen sitten

Miten niin muka sielu ei olisi aina hereillä ja yhteydessä joka paikkaan koko ajan?

Kunhan vain pistelin sanoillani sinun hoopoilujasi, kun olit sitä mieltä, että sielut ovat yhteydessä johonkin ihme korkeimpaan.

Hyvä selitys, harrastat sitä usenkin, tiukoissa paikoissa ? 

[THL tiedottaa]

Vastaa nyt vain kiertelemättä esittämiini kysymyksiin!

Niin, ethän sä osaa!

[karpalo]

Mielenkiintoinen keskusteluosio menossa.

Odottelenkin siihen liittyvän uuden jäsenen, jonka Teema on nykyään Svidu. Svedu. Niksnaks.

Sitten olemme taas lähempänä unen määrän selviämistä.

[Tiistai]

Todista minulle, että sielu on olemassa!

Kuvaile, minkälainen sielu on?

Milloin se on syntynyt?

Paljonko se painaa?

Missä se tarkalleen sijaitsee?

Se kyselee hoopoja, tuon tietävät jo ala-asteen koululaisetkin!
"Sielu muistuttaa muovipussia. Se on ohut ja läpinäkyvä ja vetää noin 4 litraa. "
Oli mulla kauan tunnuslauseena täällä!

[rapevainaa]

.
Ktaompa mitä Webstrein dictinaty sanoo sielusta. Google kääntää suomeki:

Käännös (englanti > suomi)Näytä latinisaatio
1. Aineeton osa henkilön ohjausvirta syy itsenäistä elämää. [Wordnet]
2. Ihminen. [Wordnet]
3. Syvä tunne tai tunteet. [Wordnet]
4. Ihmisen ruumiillistuma jotain, "sielu kunnian". [Wordnet]
5. Maallinen muoto evankeliumia, joka oli suuri musta musiikinlaji 1960 ja 1970, "sielu oli poliittisesti merkittävä aikana kansalaisoikeusliikkeen". [Wordnet]
6. Ihminen, "oli liikaa yksi henkilö tehdä". [Wordnet]

7. Hengellinen, rationaalinen ja kuolematon osa ihmisessä, että osa ihmisen jonka avulla hänet ajattelemaan, ja mikä tekee hänet kohteena moraalinen hallituksen - joskus, erotukseksi korkeampi laatu, tai henki, mies, joten kutsuttu eläin sielu, että on paikka elämän herkkä tunteet ja mielikuvitus, ilman vapaaehtoista ja järkevä toimivalta - joskus, erotukseksi mielessä, moraalinen ja emotionaalinen osa ihmisen luonnetta, istuin tunne , erotukseksi äly - joskus, äly vain, ymmärtäminen, istuin tiedon, kuten erotettava tunne. Vuonna Yleisesti ottaen "animointiin, erottaa, elossa yksikön ajoneuvon henkilökohtaisiin olemassaolosta.. [Websters]
8. Toimipaikka tosielämässä tai elinvoiman, lähde kanteen animointiin tai olennainen osa. [Websters]
9. Johtaja, innoittajana, liikkuvien henki, sydän, kuin sielu yritys, voi yleensä sielu armeijansa. [Websters]
10. Energia, rohkeus, henki, hartaudella, kiintymystä tai muita jaloja osoitus sydämen tai moraalinen luonne, luontainen voima tai hyvyyttä. [Websters]
11. Ihminen, henkilö, - tuttu nimitys, yleensä täyttävän haukkumasana, kuin huono sielu. [Websters]
12. Puhdas tai aineeton henki. [Websters].


Aikasemmin väestölaskennassa käytettiin Suomessa yksikkönä sielu. Siitä on sanonta "ei ristin sielua".

[rapevainaa]

TÄMÄ KANNATTAA LUKEA.   Outomaan runoilijat häviät tälle kirjailijalle  10-0
'

Syntiinlankeemuksen  seuraukset




Syntiinlankeemukset seuraukset vaikuttavat koko luomakuntaan. Seuraukset näkyvät ihmisen sielussa, ruumiissa ja ulkonaisessa hyvinvoinnissa, sekä myös näkyvässä luonnossa. Seuraukset ovat osaksi rangaistuksia synnistä.

Ihmissielu kadotti Jumalan armon, jonka seurauksena sielu kuoli hengellisesti. Sielun kuolema ei tarkoita elämän lakkaamista, vaan sielun eroa Jumalasta. Ihmisen luonto myöskin turmeltui. Sieluun tuli toinen laki, joka sotii mielen lakia vastaan, kuten apostoli Paavali kuvaa asiaa (Room. 7: 18 -23). Ihmisluonnon turmeltuminen tarkoittaa sitä, että ihmismieli kadotti selvyyden ja herkkyyden ja ajattelussa alkoi ilmetä "lihan pyrkimykset" (Room. 8: 7) , niin sanottu sofistinen ajattelutapa. Jumalan ja henkisen maailman tuntemus hämärtyi. Myöskin tahto turmeltui. Se alkoi taipua enemmän pahaan kuin hyvään. Katumuksen sijasta alkoi ilmeta vihamielistäkin suhtautumista Jumalaan. Ihmisestä tuli synnin palvelija, synti alisti hänen tahtonsa valtaansa. Lankeemuksen seuraamuksena turmeltui myös sydän, joka aluksi oli puhdas ja viaton, mutta lankeemuksen jälkeen siinä heräsivät kaikenlaiset halut ja himot. Hengen toiminnassa rikkoutui sopusointu ja tarkoituksenmukaisuus. Alkoi ihmisen sisäinen taistelu itsensä kanssa. Nämä muutokset sielussa tarkoittavat sitä, että Jumalan kuva turmeltui ihmisessä.

Lankeemuksen jälkeenkin ihmissielu säilytti Jumalan kuvan ikäänkuin himmentyneenä. Edelleenkin sielu vihaa pahaa, tahtoo ja rakastaa hyvää, sekä "ilolla hyväksyy Jumalan lakiin" (Room. 7: 15-22). Sielulla on edelleenkin pyrkimys totuuteen ja hyvyyteen ja se voi luontonsa puolesta valita ja tehdä hyvää sekä välttää pahaa ja kieltäytyä siitä.

Myös ihmisruumiissa ilmenivät lankeemuksen seuraukset. Taudin aiheet alkoivat ilmetä. Ihminen alkoi tuntea väsymystä, heikkoutta ja kärsimystä. Lasten synnyttäminen tuli kivuliaaksi. Sairaudet ja ruumiillinen kuolema synnin seurauksena ja rangaistuksena tulivat ihmisen osaksi. Synnin kautta kuolema tuli koskemaan kaikkia ihmisiä, sillä kaikki tekivät syntiä Aadamin kautta. Kuolema on palkka synnistä (Room. 6: 23).

Seuraukset tuntuivat myös ulkonaisessa hyvinvoinnissa. Ihminen karkotettiin paratiisista ja hän joutui tekemään työtä, viljelemään maata elääkseen. Ihmisen valta luontoon väheni, samoin valta eläimiin, jonka seurauksena petoeläimet muodostuivat ihmisellekin uhaksi. Lankeemus alkoi ilmetä myös fyysisenä pahana: maan hedelmällisyys väheni ja alkoi ilmetä alkuaineiden turmiollisia vaikutuksia. Maanjäristykset, ruttotaudit ja muut epidemiat aiheuttivat ihmiselle vaikeuksia ja kärsimystä. Myöskin väkivaltainen kuolema astui kuvaan Kainin tappaessa veljensä Aabelin.. Koko luomakunta joutui ihmisen lankeemuksen kautta turmeluksen orjuuteen.

Kaikki ihmiset polveutuvat langenneesta ja tuomitusta Aadamista ja kaikki ihmiset syntyvät sellaisina kuin ihminen oli syntiinlankeemuksen jälkeen. Ihminen on toisin sanoen perisynnin turmelema, mikä tarkoittaa, että ihmiset ovat luonnostaan syntisiä ja syyllisiä Jumalan edessä synnynnäisen syntisyytensä vuoksi. Synti siis on ihmiskunnan yleinen ominaisuus alusta asti. Vedenpaisumuksen jälkeinen ihmissukukaan ei ollut yhtään parempi. (Ps. 53: 4; Room. 3: 10-12). Synnillisestä tilasta ei voi päästä, vaikka syntyisi toisen kerran. Tarvitaan uudestisyntyminen ylhäältä, niinkuin Jeesuksen ja Nikodeemuksen välisestä keskustelusta käy ilmi. Tuo uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa ja voitelussa. Synnin turmelus siirtyy perintönä luonnollisen syntymisen kautta sukupolvesta toiseen.

Apostoli Paavalin mukaan synti tuli maailmaan yhden ihmisen, Aadamin, kautta. Hän on kantaisänä syy syntiseen taipumukseen, joka on kaikissa ihmisissä. Paavalin mukaan synti on "mieltymys syntiin" (Room. 7: 20), joka asuu lihassa kuolemaan eli sielun ruumiista eroamiseen saakka ja se alistaa valtaansa ihmisen persoonallisen tahdon. Myöskin tuomio synnistä siirtyi Aadamista kaikkiin hänen jälkeläisiinsä.

Kirkko on tunnustanut synnin perinnöllisyyden alkuvuosisadoista asti. Tästä on osoituksena lasten kastaminen. Kirkko on aina toimittanut kasteen syntien anteeksiantamiseksi. Lapsikasteesta todistavat vanhan kirkon monet opettajat sekä Karthagon kirkolliskokous (v. 252), jonka puheenjohtajana toimi Kyprianus Karthagolainen. Kokous päätti, että  " ei ole kiellettävä kastetta lapselta, joka ei ole tehnyt synnyttyään mitään syntiä..." (Kyprianuksen kirje 59 Fidukselle). Vuonna 418 julistettiin kirkonkiroukseen ne, jotka  "kieltävät pienen, äsken äitinsä kohdusta syntyneen lapsen kasteen tarpeellisuuden"  tai jotka sanovat  " ... etteivät he tarvitse uudestisyntymisen pesoa..."

Mitä tulee kastamattomiin lapsiin, ihmisessä on perisynti sekä omat persoonalliset synnit. Kastamattomilla lapsilla on perisynti. Jos hän kuolee ennen kastetta, hänellä ei vielä ole persoonallisia syntejä. Syyntakeisuudella ja tuomitsemisella on omat asteensa. Perisynnin tuomitsemisen ankaruus on riipuvainen persoonallisen tietoisuuden ja vapauden asteesta. Jumalan tuomio on laupeudellinen, mutta kastamattomien lasten kohtalo jää Jumalan armon ja rakkauden ja tietämyksen varaan.

Roomalaiskatolisen kirkon käsitys perisynnistä on erilainen kuin ortodoksisen kirkon opetus. Katolisen uskon mukaan esivanhempien tila oli synnitön ja viaton, ns. alkuperäinen vanhurskaus, mikä oli kokonaan jumalallisen armon lahja. Alkuperäinen vanhurskaus oli lähetetty luomisen jälkeen ihmisluonnon puutteiden täydentämiseksi. Se on siis ihmisen luonnollisten voimien lisäys. Ihmisen tila ennen ja armolahjojen jälkeen oli puhtaan luonnollisuuden tila, suunnilleen samanlainen, missä jokainen langennut ihminen on. Tässä tilassa tapahtuu taistelua hengen ja ruumiin välillä. Perisynti on katolisten mukaan alkuperäisen vanhurskauden menettäminen. Jumalan kuva ihmisessä ei kärsinyt muutosta eikä vahinkoa, se ainoastaan palasi siihen tilaan, mikä sille luomisessa oli annettu. Ihminen menetti ikäänkuin "peräsimen", alkuperäisen vanhurskauden, ja niin ihmisen tahto jäi ilman ohjausta ja joutui Jumalan vihan alaiseksi. Synti peritään lihan ja ruumiin kautta, mutta Jumala luo joka kerta sielun ja vuodattaa ja puhaltaa sen joka kerta äidin kohdussa muodostuneeseen ruumiiseen. Jumalan tekemä sielu on itsessään puhdas ja osaton Aadamin syntiin. Synti ainoastaan saastuttaa sielua siksi, että se on yhtynyt ruumiiseen, jossa synti asuu.

Protestanttisen perisynti- käsityksen mukaan ihmisen alkuperäinen, luonnollinen tila oli pyhyys ja vanhurskaus. Ihminen sai luomisessa Jumalalta kaiken täydellisyyden. Siksi ihminen saattoi omin voimin rakastaa Jumalaa yli kaiken, uskoa ja turvata Häneen ja täyttää Hänen käskynsä. Ihmisen tila oli siis vanhurskaus. Hänessä oli Jumalan kuva ja Jumalan muoto. Perisynti on alkuperäisen vanhurskauden menettäminen, jolloin ihminen menetti Jumalan kuvan ja Jumalan muodon. Ihmisessä vallitsee nyt pahan alku eli himo, joka on turmelus, joka lankeemuksessa tuli ihmisen luontoon. Ihmisen ruumiiseen ei jäänyt mitään turmeltumatonta, myös mieli, sydän ja tahto turmeltuivat. Himo asuu sielussa ja se on se synti, joka tekee ihmisen iankakkisen kuoleman ja tuomion alaiseksi. Synti ei häviä kasteessa, ainostaan syyllisyys syntiin ja rangaistus synnistä poistetaan. Ihmisen voimat eivät toimi sielun pelastusta tarkoittavissa teoissa, toisin sanoen ihmisluonto kadotti kaiken kyvyn hyvään. Ihmisluonnolla ei ole vapaata tahtoa, vaan ainostaan tahto pahaan.

Copyright 2001 ©Isä raimo Sissonen

email:raimo.sissonen@pp.inet.fi

Voi käyttää vapaasti opetustarkoituksiin.

[THL tiedottaa]

... Himo asuu sielussa ja se on se synti, joka tekee ihmisen iankakkisen kuoleman ja tuomion alaiseksi. Synti ei häviä kasteessa, ...

Tuossa on hyvä sauma plastiikkakirurgille!
Sielun poistoleikkaus, hinta 30 000 euroa.

[rapevainaa]

.
ja sitten sielu siirtyy roskapönttöön...  Sen vielä olisi ymmärtänyt että sielu siirtyy koiraan, mutta roskapönttöön? Nyt se taas puhuu palturia:

Koulussa luettiin ennenvanhaan sielutiedettä.

[ville]

netistä löytää ihan kivasti asiaa ja hömppääkin nukkumisen, sen määrän ja laadun tiimoilta, ja niitä voi verrata omiin havaintoihin. Määrä ei korvaa laatua, mutta laatukaan ei korvaa määrää. Monet luonnonkansat taas nukkuvat kuulemma kahdessa vaiheessa, se voi olla luontevaa. Modernilla ihmisellä sen sijaan unihäiriöt ovat yleisempiä kuin niiden puuttuminen:

Healthy Sleepers are Rare 

Nukkuminen on taito jota tarttis erikseen treenata.