Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

JOKU

Minä olin punainen möhkäle,
taottu raudasta.
Olin kömpelö, painava.
Minä en tiennyt mikä olin, missä olin
missä minä palvelin.
Epäilin  olevani rakennuksella .

Serkkuni oli ratakiskon osa
minä sitä kadehdin.
Se sai junamatkat kaukomaihin,
matkustajat, kaikki tuntea.
Kuuli junan, konduktöörin vihellykset.
Se eli mukana.

Minä olin samalla paikalla
rakennuksen perustalla
en saanut liikkua.

Ei saanut serkkukaan
se vain luuli niin.


juuli

[Amanda]

Ihan pakko ihailla, miten Juuli saa runon aikaiseksi aiheesta kuin aiheesta!
Tuli eteen juuri tuo, olisi herttaisempi aihe

[Juuli Hukkaskukka 1]

KUKKAHATTU -  HINNI


Minä olen Hiirulan kukkahattu
Hinni Hiirulainen.
Olen oikein iloinen hiiri
asustan mökissa pikkuisessa
sananjalan alla.
On hattuja minulla useita
vaaleita ja tummia
joka päivälle omansa.

Ei millään voisi kuvitella
ilman hattua liikkua.
Se olisi peräti noloa
olisi maineeni mennyttä.
Silmät päästä saisi hävetä.
Tämä on nelikan kukasta
muotia viimeistä.

Nyt on minun kipaistava
tulee sulhoni ystäväjuhliin
pieneen sanajalkamökkiini
juustopiirakalle.
On pöytä katettava
ruusuliina pöydälle.
On aperitiivi sekoitettava
alkaa olla jo kiire.

Siis  heippa nyt hetkeksi
sekä hyvää ystävänpäivää.



juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

KOIVU

Kevät viimat talviset karkoittanut
poissa  on pakkaset, hanget.
Ma  istun alla koivupuun keväisen.
On pukenut ylleen viitan vihreän.
On kuin morsian silkeissään.

Olet kaunis , herkkä, tuoksuva.
Kevätahava varttasi hellii.
Vuokkoniitty sun allasi kukkiva
sinisilmin ne suojaasi etsii.

Keväistä säveltä urpusi soittaa.
Sinä  katselet tyyneen veteen.
Vesi,  pilvet, kuvasi heijastaa
sinipilviin luo Taivaan Isän.

Isä kuvaasi katselee,  virkkaa :
" Kukoistaa saat vain  kesäisin.
Routa, halla sun lehtesi surmaa
Mut kesän  sa lapset  ihmisten,
kaiken kauneudellasi hurmaat. "

Olet siunattu koivuni kesäinen
rannalla veden sinisen.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

LINNUNSILMÄ

Minäkin olen keväinen
minä kukka pikkuinen.
Kun aurinko lehtoa lämmittää
minä nousen vihertämään.

Ei minua oikein huomaakaan
minä ruohoon sulaudun.
Melkein vihreita ovat kukinnot
kun kukoistamaan nousen.

Vaan lapsonen pieni kuin minäkin
huomaa,  alkaa iloitsemaan
hei, tulkaa kaikki katsomaan
on kukka kaunein päällä maan
täällä yksin piilossaan.

Lapsijoukko ympärillä
minä kainosti hymyilen.
Eniten ystäviä minulla
on koko lehdossa.

Minä olen sIlmä lintusen.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

RAKKAANI

Kesken alkavaa kevättä
pimeni kaunis aurinkopäivä.
Tuli sysimusta, synkkä yö.

Luulin tuntevani surun.
Nyt ymmärsin etten ollut tiennyt mitään.
Vain  hiuksenhienon, mitättömän  palan.

Painajaisuneksi luulin.
Ei ollut.
Olin valveilla.
Yksin.
Rakkkaani oli  poissa.

Kevään tuulessa kuulen kuiskauksesi,
sinivuokossa näen katseesi.

Rakkaani.
Sinua onnenvuosista kiitän.

Sanomattomasti ikävöiden

juuli

[Suti]

Pelottaa. Juuli osui hermoon.

[Muisto Keijo Kullervo]

Taiteilijan työtä runosi...

Muisto Keijo Kullervo

PS. Tosi kova tunne sisältyi sanoihin.

[Amanda]

Kaunis runo!

Kuolema on vakava kriisi, jos kysymys on läheisestä henkilöstä.
Mutta aika parantaa, minulla meni vuosi isän yllättävän sairastumisen jälkeen, puoli vuotta jatkuvasti mielessä ja siitä se hiljalleen keveni. Ädin kuolemaa oli pelätty jo pitempään, ja hautajaisissa tarkalleen vuotta myöhemmin kävin kuin zombina.

Mutta elämä voittaa aina.

[Frux]

Todella upea runo.
Lämmin halaus ja voimia!